Etusivu Lukijapostia

Aarne Laurila (LT 21.9.) muistutti, ettei Malmin lentokenttäasiassa ole kysymys vain lentokentästä. Hän on oikeassa, kysymys on koko koillisesta Helsingistä ja koko Suomesta.

Olen usein miettinyt, toikkaroiko Helsinki itseään kirveellä polveen pyytäessään Finaviaa poistumaan kentältä. Finaviahan on lakisääteisesti operoinut Malmia osana lentokenttäverkostoaan, joka tuottaa vuosittain yli 50 miljoonaa euroa voittoa. Malmin yksittäisiä lukuja ei ole koskaan paljastettu, ”tappiollisuus” on huhu poliittisissa piireissä. Se ja sama, ilmailuinfran kulut on aina peritty ilmailijoilta, hyvin voitollisestikin.

Toisin kuin Laurila toteaa, kentän mitään osaa ei vielä ole suojeltu, ei varsinkaan rakennuksia. Koko lentokenttäalue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö (RKY 2009) ja koko kenttäalueen suojeluesitys on Museoviraston, Europa Nostran ym. tahojen tukemana käsittelyssä ELY-keskuksessa. Myös uusi Lex Malmi -kansalaisaloite tähtää kenttäalueen suojeluun nykyisessä tarkoituksessaan. Asian ja alueen ylikunnallinen luonne on siis nyt, helsinkiläisten häviävän vähemmistön (15%, TNS Gallup 2016) asuntorakentamisvimman edessä noussut voimalla esille. Rakennuksilla ei ole kovin suurta arvoa itsessään vaan osana lentokenttäkokonaisuutta. Johan kaupungin tänä vuonna teettämä ympäristöhistoriaselvityskin kehottaa säilyttämään ja kehittämään, ei purkamaan ja tuhoamaan.

Kaupungin asukasennusteiden mukaan lentokenttäalueen asunnot näivettäisi ympäristöalueita. Nopeimmillaan kenttäalueelle alkaisi tulla asukkaita vasta 2023 ja kymmenen vuoden päästä sinne olisi asutettu vain 2966 ihmistä, ellei kukaan valita kaavoituksesta. Samalla ympäröiviltä alueilta vähenee väkeä saman verran. Rakennusprojekti jatkuisi 25-35 vuotta, joten harva meistä lopputulosta edes näkisi.

Maapohjan parannustöihin on arvioitu menevän kaupungin varoja ainakin 450 miljoonaa euroa (FCG, Hgin kaupunki) ilman pilaantuneen maan poistokuluja. Se on tonni per helsinkiläinen veronmaksaja. Raportin mukaan suunniteltu rakennusmäärä ei ole taloudellisesti kannattava, mutta apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäki ”Uskoo, että Malmi on taloudellisesti kannattava, kun suunnittelu tarkentuu” (HS 18.7.2016). Annin pitäisi vaatia FCG:ltä rahat takaisin. Kohtuuhintaiset asunnot lentokenttäalueella ovat suurta liioittelua.

Malmin liike-elämän köyhtymistä on manattu jo vuosia sen sijaan että olisi houkuteltu aktiivisesti liike-elämää paikalle. Onko jääty tuleen makaamaan? Ei se Malmin keskusta nyt ihan tyhjä ole, liikkeitä tulee ja liikkeitä menee. Lentokentän asuntorakentaminen ei koskaan tulisi vaikuttamaan Malmin keskustan toimintoihin. Lentokentän kehittäminen taas olisi todennäköisesti oikea kultasuoni Malmille ja Tattarisuon teollisuusalueelle. Pelastetaan siis Malmi, koillisen meri!

Timo Hyvönen

DI, Tapanila

Tapaninvainion kaupunginosayhdistys ry toivoo, että kaupunki huomioi yleiskaavaa laatiessaan Tapaninvainion ja lähiympäristön virkistys- ja harrastustoiminnan jatkumisen edellytykset.
Samoin toivomme ulkoilureitistöjen säilyvän katkeamattomina Vantaanjokilaakson molemmin puolin. Jokirannan alueen liikunta- ja virkistyskäyttö tulisi selvittää kokonaisuutena, osana alueen kaavoitusta.
Vantaanjoen ympäristössä Tapaninvainion, Tuomarinkylän ja Pukinmäen alueella on
paljon harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa. Tuomarinkylän puolella toimii ratsastustalli ja
koiraharrastuskeskus; joen rantaväylä tarjoaa hiihto-, kävely-, pyöräily- ja lenkkeilyreittejä.
Tapaninvainion puolella voi meloa, pelata jalkapalloa ja talvisin luistella; Pukinmäen rannoilla pestään mattoja ja palstaviljellään.

Lisäksi jokilaakson rantatörmät tarjoavat virkistäviä luontokokemuksia. Uimarannat,
saunat ja heinätalkoot luovat mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämä
kaikki vahvistaa paikalliskulttuuria Koillis- ja Pohjois-Helsingissä.
Vantaanjokilaakso tarjoaa myös suositun väylän työpaikkapyöräilyyn Koillis- ja Pohjois-Helsingistä keskustaan. Oletamme, että yleiskaavan suunnittelussa tätä
yhtenäistä reitistöä ei katkaista koillis-pohjoisesta kohti Vanhankaupunginlahden
luonnonsuojelu- ja ulkoilualueita.
Vuonna 2013 Tapaninvainio oli yksi Helsingin kaupungin demokratiapilottialueista.
Lähidemokratiahankkeen tuloksena syntyi ajatus koko lähialuetta palvelevasta Jokirannan liikuntapuistosta. Yhdistys esitteli ajatuksen Liikuntavirastolle. Uskomme, että liikuntapuisto edistäisi alueen kehittymistä ja asumisviihtyvyyttä.

Toivomme, että Jokirannan liikunta- ja virkistysalueiden tarpeellisuudesta ja kehittämisestä käynnistetään selvitystyö, jossa huomioidaan myös asukasmäärien kasvu.
On arvokasta, että kaupunki vaalii ja kehittää alati väheneviä viheralueitaan. Riittävät viheralueet harrastusmahdollisuuksineen ovat merkittävä tekijä asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Ne on syytä huomioida mahdollisen uuden asuntorakentamisen yhteydessä.
Vuosikymmenien ajan Vantaanjoki jokilaaksoineen on ollut lähialueen asukkaille arvokas voimavara. Yhteistyöllä ja huolellisella suunnittelulla se tulee olemaan sitä myös tuleville sukupolville.

Laura Vehkaoja, puheenjohtaja
Tapaninvainion kaupunginosayhdistys ry


Tunneltulta malmilaisvaikuttaja Aarne Laurilalta toivottiin kannanottoa Koillis-Helsinkiin suunnitelluista liikenteen muutoksista. Hän täytti toivomukset, kiitos siitä.
Kirjoituksessaan 18.2.2015 Koillis-Helsingin Lähitiedossa hän kuvasi tilannetta kilometrin mittaisella Vilppulantiellä, joka jäisi kokonaan vaille linja-autoyhteyttä. Tilanne on aivan samanlainen suunnilleen samanpituisella Yrttimaantiellä. Vaikka 72 pelastui alkupäästään, sen loppu Yrttimaantiellä ei vielä pelastunut. Senkin pysäkkien hävittäminen merkitsisi käyttäjille 500 – 800 metrin kävelymatkaa.

Siltä poistuisivat samat linjat 77A ja 577 ja lisäksi linja 72, joka siirtyisi kulkemaan Suutarilantietä Siltamäkeen ja Yrttimaantie jäisi täysin ilman julkista liikennettä. Kuitenkin Suutarilantietä kulkee ja kulkisi edelleen muitakin linja-autoja.
Yrttimaantie on alueemme perinteinen kokoomakatu. Sen ja poikkikatujen varren taloista suuri osa on peräisin 60/70 – lukujen taitteesta ja asukkaat ovat vanhentuneet talojensa mukana. Yksi kodin valinnan kriteereistä on yleensä julkisen liikenteen toimivuus. Tämä kriteeri täyttyi taloja rakennettaessa ja kotia valittaessa. Nyt meitä on täällä suuri joukko vanhuksia joille jo tuo puolen kilometrin kävelymatka on ylivoimainen. Sama koskee alueelle hyvien liikenneyhteyksien vuoksi muuttaneita lapsiperheitä. Taloja emme pysty siirtämään julkisen liikenteen muutosten perässä.

Kaupungin tavoite on vanhusten asuminen kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Tämä mullistus tekee siitä kerralla mahdotonta. Meiltä katkeaa yhteys terveyskeskukseen, apteekkiin, hammaslääkäriin, sairaalaan, kirkkoon, kouluun, Malmin keskustaan, Siltamäkeen ja Helsingin keskustaan sekä julkisen liikenteen jatkoyhteyksiin, ylipäänsä kaikkialle. Paitsi jos käyttää omaa autoa tai taksia – ne joilla on siihen mahdollisuus  tai varaa.

HSL:n tiedotustilaisuudessa nuori suunnittelija arveli, että matka pysäkille ei ole kovin pitkä. Ei se ollut meillekään 50 vuotta sitten mutta nyt on. Jos vielä jotenkin jaksaisimmekin kävellen kauppaan, paluu ostoksia kantaen ei enää onnistuisikaan. Toinen esimerkki: HSL:n jakamassa taulukossa kävelymatka 72:n pysäkille on merkitty pitkäksi. Samassa taulukossa sitä kuitenkin tarjotaan yhteydeksi Suutarilan terveyskeskukseen. Tarvitsee vain vilkaista karttaa niin näkee, että matka kotoa pysäkille ja poistumispysäkiltä terveyskeskukseen on yhteensä pitempi kuin kävelymatka esimerkiksi Yrttimaantieltä Olkitietä tai Yläkaskentietä pitkin terveyskeskukseen. Kaikki nämä ongelmat voidaan ratkaista säilyttämällä liikenne Yrttimaantiellä, mieluimmin linja 72.
Ei, emme todellakaan halua vaikenemalla hyväksyä huononnuksia.

Heidi Suonuuti

Malmin lentoasema on säilytettävä ilmailukäytössä. Malmin lentokentän alue on merkitty nykyiseen maakuntakaavaan valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä. On lyhytnäköistä ja alueen asukkaiden mielipiteiden halveksimista kaavoittaa lentokentän alue tiiviiseen asuntorakentamiseen ja poistaa maakuntakaavan merkinnät rakennetusta kulttuuriympäristöstä.
Malmin lentokentän arkkitehtoniset ja kulttuurihistorialliset arvot sekä alkuperäisessä asussaan säilynyt 30-luvun kansainvälinen lentoasema ovat niin poikkeuksellisia koko maailmassa, että lentokenttä kokonaisuutena on valittu World Monuments Fundin ylläpitämälle maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle 2004-2005 Museoviraston ja Ilmailumuseoyhdistys ry:n tuella. Valinta on uudistettu vuosille 2006-2007.

Malmin lentokentän alue on alueen ainoa henkireikä luonnossa liikkujille, eikä hahmotelma alueen asemakaavaksi  tarjoa luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia alueella juuri laisinkaan. On todennäköistä, että alueen liikenteen ruuhkaisuus lisääntyy huomattavasti lisäten samalla hiilidioksidipäästöjä melkoisesti.
25 000 asukkaan lisäys alueelle ruuhkauttaa muutenkin koko alueen liikenteen ruuhka-aikoihin, eikä kaavailtu pikaraitiotie toisi helpotusta ruuhkautumiselle.
Malmin lentokentän luontoarvot ovat merkittävät. Kenttä on huomattava alueellinen lintuparatiisi juuri avoimuutensa ja aluetta ympäröivän turva-aitansa ansiosta. Esimerkiksi isokuovi ei pesi Helsingissä missään muualla kuin Malmin lentokentällä. Kentällä tavataan useita EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittuja lajeja. Siellä pesivät kansainvälisen IUCN-uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettäviin lajeihin kuuluvat ruisrääkkä, pensastasku, pensaskerttu ja pikkulepinkäinen. Avoimuuden merkitys korostuu siksikin, että koillisessa Helsingissä ei ole merenrantoja tai muita avoimia näkymiä. Malmin lentokentän lakkauttamista ovat lausunnoissaan vastustaneet Suomen luonnonsuojeluliitto, piirijärjestöistä myös Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri sekä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja paikalliset luontoyhdistykset.

Länsisalmen ja Östersundomin alue tulevan metroyhteyden päässä on kehittämiskelpoinen alue Helsingissä, jos mietitään tulevia massiivisia asukasmääriä. Metropolialueen rakentaminen on toteutettava rakentamalla lähtökohtaisesti ylöspäin, jos pääkaupunkiseudulle kaavaillut 250000 asukasta aiotaan sijoittaa järkevästi alueelle.
Miksi kaavoittaja haluaa ehdoin tahdoin tuoda korkeaa rakentamista pientalovaltaiselle alueelle Ala-Malmille, Tapanilaan ja Puistolaan, joiden nykyinen infrastruktuuri kouluineen ja päiväkoteineen on tälläkin hetkellä jo ylikuormittunut? Malmista ei tarvitse tehdä kaupunkimaista kaupunkia kaupungin sisään. Malmilainen identitetti on pientalovaltainen, kylämäinen, avara ja aukea. Ei kaupunkimainen.

Kim Heinonen, malmilainen

Onnitteluja vastaanottamassa kirjastonjohtaja Tarja Lotvonen ja onnittelijoina seuran puheenjohtaja Kauko Koskinen ja sihteeri Tero Tuomisto. KUVA RITVA TUOMISTO

Pukinmäen kirjasto vietti äskettäin iloisissa tunnelmissa 30-vuotisjuhlia.
Pukinmäki-seura onnitteli kunniakirjalla ja kukkasilla sekä toivotti kirjastolle pitkää ikää.

TT

Tapanila-Seura jätti 22.12.2014 oikaisuvaatimuksen Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan 9.12.2014 tekemään päätökseen kahden rakennuksen purkamisluvan myöntämisestä Veikko Laine Oy:lle, Viertolantie 4.
Seura vaatii, että päätös purkuluvasta näille vuodesta 1912 lähtien käytössä olleille kulttuurihistoriallisesti tärkeille rakennuksille tulee kumota. Oikaisuvaatimus on siirretty hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.
Tapanila-Seura ry vaatii, että purkulupa peruutetaan, koska se on ennenaikainen huomioiden keskeneräisen kaavatilanteen. Purkuluvan perustelut eivät tukeudu nykyiseen kaavaan, vaan oletettuun tulevaan. Näin ei voi toimia, vaan perusteena on oltava lainmukainen kaava. Kaavoitusta ei tule tehdä yhden yrityksen voitontavoittelun ehdoilla, vaan osana alueen pitkäjänteistä kehittämistä.

Muutosvaatimuksen perusteet:
1. Rakennus on Tapanilalle tärkeä osa historiaa ja nykyisyyttä
Sanduddin tapettitehdas muutti Hietalahdesta tulipalon seurauksena Tapanilaan vuonna 1912. Tehdasrakennus on siis ainakin 102 vuotta vanha. Tehdas on merkittävä osa Tapanilan alueen teollisuushistoriaa. Tapanilalaiset ovat käyneet siellä töissä, kaunistaneet asuntojensa seinät tehtaan tuotteilla ja useassa talossa on tapetteja käytetty myös lämpöeristeinä.
Sanduddin tehtaan tapetit ovat myös tärkeä osa koko Suomen kulttuurihistoriaa. Sadat tuhannet huoneet on aikoinaan tapetoitu tehtaan tapeteilla ja nykyään niitä on säilöttynä uudempien tapettikerrosten alla.
Rakennus ei ole vain huonokuntoinen varastorakennus, vaan Tapanilalle tärkeä osa historiaa ja nykyisyyttä. Siellä toimii myös nyt pienyrityksiä, taiteilijoita ja kerhoja.

2. Yli 100-vuotiasta rakennusta ei pitäisi purkaa, kun kaavoitustyö on vasta käynnistymässä
Hakija ei ole esittänyt, eikä rakennuslautakunnan päätöksessä ole mainittu mitään perusteita, miksi yli 100 vuotta vanha teollisuusrakennus pitää purkaa juuri nyt, kun kaavoitustyö on vasta käynnistymässä. Näin vanhoja rakennuksia ei pitäisi pääsääntöisesti purkaa, vaan pitää kunnossa ja kunnostaa.
Kaupunkisuunnitteluvirasto on esittänyt osia tehtaasta säilytettäväksi muistumana alueen teollisuushistoriasta. Tämä pyrkimys on hyvä, koska eri aikakausien kerrostumat lisäävät selvästi kaupunginosien viihtyisyyttä ja arvostusta. Purkaminen kiireellisellä aikataululla tekisi mahdottomaksi säilyttämismahdollisuuksien tutkimisen.

3. Hankkeessa on viitteitä tarkoituksellisesta keinottelusta
Veikko Laine Oy:n hankkeessa on viitteitä tarkoituksellisesta keinottelusta. Tontti on hankittu selvästi tarkoituksena muuttaa sen kaavamääräyksiä ja näin maksimoida yhtiön taloudellinen hyöty. Jos kaupunki aktiivisesti tukee tämän tyyppistä keinottelua, se ei anna mielikuvaa hyvästä hallintotavasta. Kaavoituksen tarkoituksena ei voi olla yksinomaan omistajan taloudellisen voiton maksimointi, vaan ympäröivän yhteisön tarpeet on myös huomioitava. Tehtaan purkaminen kiireellisellä aikataululla on tärkeää Veikko Laine Oy:lle, koska se vähentää peruuttamattomasti mahdollisuuksia säilyttää tai kehittää aluetta monipuolisesti, joka taas vähentäisi heidän tuottojaan.
Emme voi ymmärtää, miksi rakennuslautakunta haluaa edistää tällaista toimintaa. Mielestämme yksityinen keinottelu kaavoituksen keinoin on moraalitonta ja jopa laitonta.

4. Rakennusten kunnosta ei ole puolueetonta selvitystä, ainoastaan hakijan lausuma
Rakennuksen kunnosta ei ole esitetty muita kuin Veikko Laine Oy:n mielipiteitä. Edes niitä ei ole perusteltu tutkimuksilla tai asiantuntijalausunnoilla. On syytä olettaa, että tällaisessa tilanteessa on yhtiön edun mukaista liioitella rakennusten huonoa kuntoa. Vaikka rakennukset ovat ulkopinnaltaan ränsistyneen näköisiä, ei se todista rakennuksen korjauskelvottomuutta.
Rakennusten kunto olisi tutkittava puolueettomasti ja kartoitettava aidosti erilaisia mahdollisuuksia käyttää niitä osana uutta ympäristöä, esimerkiksi loft-asumiseen tai yritystoimintaan. Omistaja on päästänyt rakennuksen rappeutumaan ja kaupunki on laiminlyönyt kaupunkikuvan valvonnan tältä osalta. Tämä ei saisi olla peruste rakennuksen purkamiselle.

5. Kaavoitusmuutosten jälkeen olisi oikea hetki arvioida tehtaan tulevaisuus
Viereinen teollisuuskiinteistö on hyvä esimerkki siitä, kuinka alue voisi palvella ympäröivää yhteisöä. Siinä on useita myymälöitä, autokorjaamoita ja taiteilijayhteisö Tapaus ry:n työtilat. Kunnostettuna ja samantyyppisessä käytössä Sanduddin tehdas nostaisi koko Koillis-Helsingin profiilia.
Tällaisen käytön lisäksi alueelle sopisi runsas asuntokanta. Purkaminen poistaisi käytännössä mahdollisuuden kaavoittaa osan alueesta ympäristöä tukevaan ja rikastuttavaan yritystoimintaan. Vasta kaavoitusmuutosten jälkeen olisi oikea hetki arvioida uudestaan tehtaan tulevaisuus.

Tapanila-Seura Ry
puheenjohtaja
Vesa Kinnunen

Jyräävätkö Helsingin virkamiehet kaupungin hallituksen ja valtuutetut Soten asukastaloista päätettäessä?
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston ylläpitämien kymmenen asukastalon alasajo-missiossa ovat virkamiehet työryhmineen jyränneet ja sekoittaneet puurot velliin sekä tiedottaneet vain yhtä näkökulmaa luottamushenkilöille.
Virkamiestyöryhmien raporteistakin pidetään esillä vain yhtä. Muut asiantuntijaraportit ja näkökulmat ovat ilmeisesti salaisia siihen asti kunnes päätökset on saatu läpi sosiaali- ja terveyslautakunnassa (7.10.) ja seuraavaksi kaupunginhallituksessa.
Saavatko kaupungin valtuutetut, joille kuuluu päätösvalta edes mahdollisuutta asian käsittelyyn? Helsinkiläiset veronmaksajat maksavat kalliin laskun, jos sote-virasto irtisanoutuu arjen matalan kynnyksen syrjäytymisen ehkäisystä. Samalla virasto hylkää köyhimmät asukkaansa.

Puuro ja velli-ongelmana on kahden eri asian niputus ja käsittely yhtenä osallisuus- ja kansalaistoimintana. Helsingissä toimii noin 40-60 järjestöjen ja eri yhteisöjen asukastilaa. Kaupungin asukastalojen toimintamalli on erilainen kuin järjestöjen. Molempia tarvitaan.
Vuonna 2012 käynnistyi kaupunginkanslian alla sote-viraston Aluetyön yksikön selvitystyöryhmän työskentely. Se johti vuoden 2013 lopussa alueellisen lähityön osittaiseen alasajoon.
Mistä prosessi alkoi? Silloisen sosiaaliviraston perhe- ja sosiaalipalvelujen sisältä? Joutuiko kaupunginhallitus ja Jussi Pajunen työryhmien toimeksiannoilla 2012-2014 tarpeettomasti sekoittamaan alun perinkin kaksi sisällöllisesti erilaista toimintaa?
Tilannetta pahensi se, että Aluetyön työryhmän loppuraportista 2013 puuttui täysin soten asukastalojen sosiaalialan ammatillinen työnkuvaus ja työllistämisen sekä matalan kynnyksen palvelujen mallit. Työntekijät määriteltiin vain tilavarauksien, wc-paperien ja kahvinkeiton kautta. Kaupungin luottamushenkilöt saivat erittäin supistetusti tietoa toiminnan sisällöistä.

Tänä vuonna selvittämistä jatkoi Asukasosallisuuden avustustyöryhmä, jonka työnä on ollut muun muassa selvittää menettelytavat ja kriteerit, joiden perusteella asukastaloja voi luovuttaa järjestöille ja yhteisöille. Työryhmässä on samoja virkamiehiä, jotka jo aiemmassa raportissa supistivat tietoa kaupungin asukastalojen sisällöistä.
Syntynyt raportti on ilmeisesti avointa tietoa toisin kuin sote-viraston johtoryhmän 23.9.2014 käsittelemä asiantuntijaraportti ”Hgin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston asukastalotyö 2014, henkilöstön ja käyttäjien näkemys”.
Johtoryhmä katsoo, että talojen perusoperointi tulisi siirtää virastolta järjestöjen syliin. Samalla poistuu talojen mukana oleva sosiaalialan ammatillinen työ, joka painottuu ennaltaehkäisevään ja hyvinvointia tukevaan toimintaan sekä laaja-alaiseen räätälöityyn työllistämiseen. Johtoryhmän mielestä pelkkä kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen alueella työllistämisen tuen yksikön kautta olisi riittävää kumppanuutta.

Taloissa työllistetään vuositasolla noin 300 henkilöä erilaisin sopimuksin, ei vain kuntouttavassa työtoiminnassa. Suuri osa pääsee omilla työ- ja opiskelupoluillaan eteenpäin. Laaja-alainen räätälöinti tuottaa tuloksia. Säästöjä tuottavaa on myös talojen monipuolinen ihmisten terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä ja maahanmuuttajien kotoutumista tukeva toiminta.
Alueiden yhteisötoimijat ovat kumppaneina ja toimintaa kehitetään asukkaiden kanssa. Onko Helsingillä varaa näin lyhytnäköisiin päätöksiin ja kuntalaisten arjen hylkäämiseen? Asiaa voisi viisasti katsoa myös tulevan sosiaalihuoltolain velvoitteiden näkökulmasta.

Marjatta Vesterinen,
sosionomi amk

Pukinmäen kartanolla laulettiin ja nautittiin esityksistä.

Lauluilta keräsi monikymmenpäisen joukon laulamaan sekä kuuntelemaan ja katselemaan tanssi- ja lausuntaesityksiä. Esko Rantanen laulatti innostuneita paikalle tulleita haitarinsa säestyksellä ammattimiehen otteella.
Laulujen lomassa esiintyi Malmin eläkeläisten tanssiryhmä Napakat jo tunnetuksi tulleella taidollaan. Lisäksi saimme kuunnella ja nauttia lausuntotaitelija Eeva Kaasisen runosikermistä. Välillä käytiin nauttimassa kartanon emännän, Terttu Koivusen, leipomia pullia ja mustikkapiirakkaa kahvin kera.
Kahvittelun jälkeen laulu jatkui lämpimässä kesäillassa. Yleinen toive oli, että ensi kesänä kartanoiltoja pitää järjestää useampia.

KK

vanhamosalainen

Raila Mantere (vas.) ja Maire Matikainen tutustuvat Tapanilaan Timo Uotilan opastuksella. KUVA TIMO UOTILA

Minulla oli mielenkiintoisena tehtävänä esitellä helteistä Tapanilaa vanhalle mosalaiselle Maire Matikaiselle, joka muutti edesmenneen miehensä Topin kanssa Australiaan vuonna 1969.

Matikaiset olivat Helsinki-Maaseutu Liikenteen palveluksessa. Edesmennyt Topi Matikainen oli linja-auton kuljettaja ja Maire rahastaja eli ammatissa, joka on jo siirtynyt historiaan näillä linjoilla.

Olin asunut Australian Sydneyn läntisissä esikaupungeissa 1982-84. Kävin toisinaan alueen  tilaisuuksissa. Muistin tämän Maire Matikaisen muun muassa Sydneyn suomenkielisen kuorotoiminnan piiristä.

Maire Matikaisella oli mukana papin rouva Raila Mantere Lohjalta. Tuomo ja Raila Mantere ovat palvelleet Australian suomalaisia seurakuntia useita vuosia.

Eniten Maire Matikaista kiinnosti paikka, jossa hän oli asunut muutaman vuoden ennen muuttoa Australiaan. Tuota taloa ei ollut enää jäljellä. Siinä aivan lähellä on Tapanilan tori, joka oli linja-autojen päätepysäkki niihin aikoihin, jolloin Matikaiset hoitivat bussiliikennettä.

Kävimme myös Puistolan puolella katsomassa isäni Gunnar Uotilan tekemää viihdetaiteilija Reino Helismaan muistomerkkiä. Olen varmaan aikoinani matkustanut Matikaisten busseissa, sillä ajoin monesti Tapanilaan, jos olin myöhästynyt Puistolan linjurista.

Timo Uotila

PÄÄKIRJOITUS

KULTTUURI

URHEILU

KUMPPANIT

UUSIMMAT UUTISET

© Copyright 2014 - Koillis-Helsingin Lähitieto. Toteutus Fiilispaja.