-Usein ihmiset eivät itsekään tiedä, mitä haluavat. On niin paljon kauniita vaihtoehtoja, joista valita. Usein pääsee hyvin liikkeelle siitä, että pyytää asiakkaalta kuvia asioista, joista he pitävät. Samoin kuvia huonekaluista ja tavaroista, jotka he haluavat säilyttää kotona. Lopputuloksen tulee olla sellainen, jossa uusi yhdistyy saumattomasti vanhaan ja yleistunnelma on levollinen, opastaa Marja-Leena Kajander.

-Runsauden pula on suurin ongelma. Ihmiset eivät aina muista ajatella toiminnallisuutta, vaikka se on ehdottomasti tärkein tekijä. Huonekalut eivät voi olla niin suuria, ettei niiden ohi pääse helposti ja kaikilla tavaroilla on oltava paikkansa, silloin kodin siistinä pitäminenkin on helpompaa.
Skandinaavinen sisustus ei suinkaan tarkoita, että kaikki on valkoista. Vaalean sävyjä on lukemattomia ja vaaleudella saadaan koti vaikuttamaan valoisalta pimeänäkin vuodenaikana.

-Me suomalaiset rakastamme luontoa ja sieltäkin tulevat nuo vaaleat sävyt sekä luonnonmateriaalit myös sisustukseen. Nuoret ovat usein värien käytössä rohkeampia. Jostain syystä keittiö on usein meillä se värikkäin huone, on Marja-Leena havainnut. Vaaleakin koti tarvitsee väriä. Väriä ja ilmeikkyyttä voidaan tuoda sisustustyynyillä, joita on helppo ja edullista vaihtaa vaikkapa vuodenaikojen mukaan, matoilla, verhoilla, viherkasveilla ja tauluilla. Myös raanut ja ryijyt tuovat sekä väriä huoneeseen, että tasoittavat huoneen äänimaailmaa.

Tauluiksi Kajander suosittelee oikeaa taidetta. Jos perintönä saadut taulut miellyttävät silmää, kannattaa ne ripustaa seinälle. Jos maalauksista ei pidä, ne tulisi laittaa kiertoon, ei kellariin.

-Mutta aina kannattaa tarkistaa taiteilijan nimi, jos taulu onkin arvokas, ei sitä kannata kirpputorilla myydä. Vanhoista eri kokoisista tauluista voi tehdä myös kollaasin yhdelle seinälle, jotta saa kaiken haluamansa esille. Jos etsii seinälleen taidetta, kannattaa käydä gallerioissa katselemassa, edullisimmin kiinni taiteeseen pääsee Taidelainaamon kautta.

-Moni taulu näyttää galleriassa erilaiselta kuin omalla seinällä. Siksi kannattaakin kysyä taidetta ”sovitukseen”. Itsekin annan töitäni kokeiltavaksi kotiin ja suosittelen aina vähintään kahden taulun kokeilua, myös taidetta tekevä Marja-Leena Kajander opastaa.

Omista sisustustoimeksiannoistaan Marja-Leena Kajander muistaa etenkin patenttitoimisto Boreniuksen, joka otti yhteyttä nähtyään Marja-Leenasta tehdyn haastattelun.

-Olin silloin vähän edellä aikaani, kun puhuin vastuullisuudesta ja kierrättämisestä myös sisustussuunnittelussa. Heille suunnittelin tilat nostaen esiin sekä historian, että tulevaisuuden. Ja kun yritys muutti uusiin tiloihin, he pyysivät jälleen minut suunnittelijaksi.

-Toinen mieliinjäänyt kohde oli viisihenkisen perheen iso omakotitalo, jossa olin mukana jo arkkitehdin kanssa ja näin pystyin vaikuttamaan tilojen mitoituksiin. Siellä ei tarvinnut hakea edullisinta vaihtoehtoa, vaan tavoitteisiin ja kokonaisuuteen parhaiten sopivaa. Taiteella oli keskeinen sija, ne tilattiin taiteilijoilta mittatilaustyönä. Siitä tuli huikea, mutta samalla käytännöllinen lapsiperheen arkinen koti, Kajander muistelee.

Teija Loponen

Asumisen lisäksi Kiitotienkortteleihin sijoittuisivat Malminkentän keskeisimmät liike- ja palvelutilat. Asemakaavassa ratkaistaan myös alueen läpi kulkevan Viikin-Malmin pikaraitiotien linjaus sekä keskustan raitiotiepysäkin sijoitus. Suunnittelualueelle sijoittuu myös merkittävä osa alueen keskeisestä Lentoasemanpuistosta.
Alueelle suunnitellaan vaihtelevan mittakaavaista rakentamista ja kaupunkielämälle erilaisia tiloja kapeista kävelyreiteistä avariin kaupunkimaisemiin. Asumisen vaihtoehdot ulottuvat pientaloista näköala-asuntoihin. Alueen pysäköinti sijoitetaan pääosin keskitettyihin pysäköintilaitoksiin.
Vanhojen kiitoratojen historialliset linjaukset tulevat säilymään ja ne toimivat uuden kaupunkirakenteen suunnittelun pohjana. Niitä pitkin kulkevat muun muassa alueen keskeiset jalankulku- ja pyöräilyreitit, ja kiitoratojen akselit avaavat pitkiä, avaria näkymiä rakennusten väleistä.
Alueen läpi kulkee myös Viikin-Malmin pikaraitiotien linjaus, joka toimii yhtenä suunnittelun lähtökohtana. Malminkentän keskustan raitiotiepysäkki sijoittuu suunnittelualueen keskelle ja tiivein rakentaminen keskitetään sen ympärille. Tarkempi linjaus sekä pysäkin tarkka sijoitus ratkaistaan asemakaavassa.

Suunnittelualueen itäreunalla on merkittävä osa tulevasta Lentoasemanpuistosta, jonka suunnittelusta järjestettiin avoin kansainvälinen maisema-arkkitehtuurikilpailu. Puiston yleissuunnitelma on laadittu kilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta. Puisto muodostaa keskeisen osan koko Malminkentän aluetta yhdistävää laajaa puistoverkostoa, joka kytkee alueen ympäristöönsä ja tarjoaa asukkaille monipuoliset virkistysmahdollisuudet. Puisto toimii myös osana alueen niittyverkostoa.
iitotienkortteleiden osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja kaavan valmisteluaineistoon voi tutustua 25.9.–13.10.2023 osoitteessa hel.fi/suunnitelmat. Suunnitelmia esitellään myös verkkoasukastilaisuudessa keskiviikkona 4.10.2023 klo 17.00. Tilaisuuden ohjelma ja liittymislinkki löytyvät verkosta osoitteesta hel.fi/asukastilaisuudet.

Teija Loponen

-Syksy ja alkukevät ovat viherkasveissa sesonkiaikaa. Vuodesta toiseen suosikkien listalla ovat palmuvehka, viirivehka, rahapuu, kultaköynnös ja peikonlehti, kertoo Matti Lintumäki Vihertalo Lintumäeltä.

Etenkin palmuvehka, lempinimeltään komerokukka, on helppo kasvi heille, joilla ei ole viherpeukaloa. Se kun sietää pitkääkin kuivuutta, eikä kuole herkästi valon puutteeseen.

-Helppohoitoisuus on yleensä ensimmäinen kysymys kasveja hankittaessa. Tärkeä tieto on kuitenkin se, mihin kasvi tulee, valoon vai varjoon, pöydälle vai roikkumaan. Hajavalo on useimmille kasveille se paras vaihtoehto, vehkat kestävät hämärämmässäkin ja kaktus taas on ainoa, joka kestää kuumaa kevätaurinkoa, Lintumäki listaa.

Korona-aikaan pinnalle nousivat hifistit, jotka hakivat erikoisuuksia lähes hinnalla millä hyvänsä.

-Eräskin innokas tuli Turusta asti hakemaan kaksi kirjavaa peikonlehteä. Tuo korona-ajan kasviharrastus teki myös sen, että hinnat nousivat aivan järkyttäviksi. Aiemmin muutaman kympin kasvista saatettiin maksaa jopa satoja euroja. Viljelijätkin nostivat hintoja niin, ettei enää kalliita erikoisuuksia kannattanut tilata. Kasvi-innostuksella oli myös kääntöpuolensa. Harvinaisia kasveja hankkineet ryhtyivät ottamaan niistä pistokkaita ja tekemään niillä rahaa. Samaten viljelijät ryhtyivät solumonistamaan kasveja ja suuri tarjonta romahdutti hinnat ja samalla kysynnän.

-Viimeiseen puoleentoistavuoteen ei viherkasveja merkittävässä määrin mennyt kaupaksi. Nyt se markkina alkaa hiljalleen palata näin syksyn käynnistyessä, kertoo Matti Lintumäki.

Yleisimmin viherkasveja ostavat nuoret pariskunnat, jotka myös yhdessä hoitavat niitä. Sopivaa kasvia on saatettu pohtia ennakkoon ja kukkakaupassa vielä varmistellaan se sopivuutta kotiin. Joillekin on lehden muoto ja koristeellisuus tärkeitä. Kirjavalehtiset kasvit ovat yhä haluttuja. Nyt juuri Malmilla sijaitsevasta kukkakaupasta löytyy muun muassa jänniä kalanruotokaktuksia ja mustalehtistä Raven -palmuvehkaa.

-10-kesäiset pojat ovat innostuneita kaktuksista ja kyselevät aina, löytyisikö lihansyöjäkasveja, myhäilee Matti.

Niille jotka kaipaavat vihreän joukkoon väriä, Matti ehdottaa esimerkiksi flamingonkukkaa. Suosituin kukkiva purkkikasvi on kuitenkin ollut orkidea jo vuosikymmenten ajan. Niissä myös riittää värivaihtoehtoja.

Kasvien hoidossa oleellisista on kastella tarpeeksi harvoin sekä antaa kasville oikeanlaista multaa. Samoin valon määrään kannattaa kiinittää huomiota. Sekin on hyvä muistaa, että muoviruukku on vain kasvatusalusta, saviruukku on kasveille paras hengittävyytensä vuoksi. Jos käyttää muovista itsekasteluruukkua, tulee muistaa sen antaa säiliön päästä aina välillä tyhjenemään, eikä jatkuvasti lisätä vettä.

-Ei tavallisten viherkasvien kanssa mitään viherpeukaloa tarvita, muistuttaa Matti Lintumäki.

Teija Loponen

Aiemmin Anni Hiekkala on työskennellyt muun muassa Circo Aerossa, Helsingin juhlaviikoilla sekä Tanssin talossa, jossa työtehtäviin kuului ohjelmiston toteutuksesta vastaaminen ja kansainvälisten vierailuesitysten tuottaminen.

-Olen vetänyt aiemmin myös Lasten taidefestivaali Hippaloita, joten lapset ovat entuudestaan tuttuja kulttuurin saralla. Juuri siksi tätä paikkaa hainkin, koska kohderyhmänä ovat juuri lapset ja nuoret. Tehtävä tuntui omannäköiseltä, Anni kertoo.

Anni Hiekkala kertoo olevansa varsin kehittämisorientoitunut tyyppi ja toivoo voivansa sitouttaa kaikki alueen toimijat enemmän yhteen.

-Haluaisin tarjota enemmän monipuolisuutta ja nykytaidetta eri muodoissaan kouluille ja päiväkodeille. Osa tarjonnastamme toimii tosi hyvin ja sille on kysyntää, mutta muokattavaakin löytyy, hän pohdiskelee.

Malmin tapahtumakesä oli Annille todella iloinen yllätys onnistumisen suhteen.

-Siis sen suhteen, miten paljon kävijöitä lopulta oli ja kuinka iloisia ihmiset olivat, että kesäkaudellakin on monenlaista tasokasta tarjontaa eri-ikäisille. Hyvää palautetta tuli myös siitä, että tapahtumakesän ohjelmiin oli helppo tulla Ala-Malmin puistoon, kun sinne saattoi saapua koko perheeellä lemmikit mukana, tai erilaisilla kokoonpanoilla ja lähteä pois kun halusi.

Anni Hiekkala kertoo muutenkin yllättyneensä positiivisesti siitä, miten paljon alueen ihmiset käyttävät Malmitalon palveluita.

-Meillä kulttuurituottaja Pirjo Soinisen kanssa todella riittää paljon töitä, mutta enemmänkin ohjelmaa voisi olla, jos vain olisi resursseja. Sisältötoiveita tulee jonkin verran, mutta enemmän aikuispuolella. Toisaalta kyllä lapsiperheiltä tulee toiveita, etenkin Pikku Kakkosen hahmot ovat toivottuja esiintyjiä. Itse haluaisin tuoda niiden rinnalle myös entuudestaan tuntemattomia esiintyjiä, Hiekkala toteaa.

Taideopetuksen puolella lähinnä toivotaan, että päiväkotilasten ja koululaisten aikataulut pidettäisiin ennallaan.

-Meidän noin 50 taidetapahtumaa täyttyvät aina helposti. Toisaalta itse vähän pohdin, että ovatko osallistujat aina samoja päiväkoteja ja kouluja, joissa osataan oikeaan aikaan olla ilmoittautumassa mukaan. Jäävätkö aina samat tahot tapahtumien ulkopuolelle? Miten heihin saisi kontaktia? Avoimen toiminnan osalta maahanmuuttajataustaiset osallistuvat niihin harvemmin, joten siihenkin haluaisin kehittää jotain, Hiekkala pohtii. Kaikkiaan lasten kulttuurin taso on hyvä ja tarjonta korkealaatuista.

-Olen tosi ylpeä kaikista taiteilijoista ja ohjelmista, joita voimme Malmitalolla kävijöille tarjota. Jos lisäresursseja löytyisi niin rahoitukseen kuin henkilöresursseihin, haluaisi Anni laajentaa taidekasvatusohjelmaa, jalkauttaa sitä kaikkiin kouluihin ja päiväkoteihin ja tarjota vielä enemmän perhetapahtumia.

-Lisäisin sirkusta ja kansainvälisiä esiintyjiä. Nuorille Anni toivoisi keksivänsä uutta vetovoimaista tarjontaa, nyt eniten mukaan houkuttavat Cosplay -tapahtumat.
Anni Hiekkala nauttii työstään ja toteaa, että tuottamiseen ei kyllästy, jokainen päivä kun on erilainen. Alalle hän osui sattumalta. Vaasaan muutettuaan, hän huomasi Seinäjoella alkavan kulttuurituotannon koulutusohjelman ja haki sinne.

-Suorittaessani musiikkipainotteisen, sosiaalikulttuurisen työn kurssin huomasin, että tuottaminen onkin houkuttelevaa. Tein päättötyön Circo Aerolle, josta sitten löytyi ensimmäinen työpaikkakin. Anni on itse harrastanut muun muassa jazz- ja discotanssia, sekä opiskeluaikana laulua ja kitaransoittoa sekä vähän saksofoniakin. Tähänastisen puolen vuoden työrupeaman huippuhetki oli juuri kesätapahtuma ja nähdä siellä, kuinka Palefacen yleisössä oli väkeä ikähaitarilla 0-80 vuotta.

Teija Loponen

Koska nykyisen Suutarilan ala-asteen koulun ja Suutarinkylän peruskoulun oppilaaksiottoalueella asuu enemmän peruskouluikäisiä kuin mitä tulevaan yhtenäiseen peruskouluun mahtuu ja vastaavasti Siltamäen ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueella asuu vähemmän oppilaita suhteessa uuden yhtenäisen peruskoulun kokoon, on koulujen oppilaaksiottoalueita katsottu tarkoituksenmukaiseksi muuttaa. Kasvatus- ja koulutuslautakunta päätti 3.5.2022 yhdistää Suutarilan ala-asteen koulun ja Suutarinkylän peruskoulun yhtenäiseksi peruskouluksi 1.8.2025 alkaen. Lisäksi 10.5.2022 päätettiin, että Siltamäen ala-asteen koulu laajenee yhtenäiseksi peruskouluksi 1.8.2027 alkaen. Tulevassa Suutarilan ala-asteen ja Suutarinkylän peruskoulun muodostamassa yhtenäisessä peruskoulussa on tilat 700 oppilaalle. Siltamäen ala-asteen koulun tontille osoitteeseen Siltakyläntie 9 on suunnitteilla tilat Siltamäen uudelle noin 600 oppilaan yhtenäiselle peruskoululle.

Ehdotetusta koulupiirijakomuutoksesta pyydettiin lausuntoja ja alkuperäistä ehdotusta muutettiin asukkailta ja johtokunnalta saadun palautteen perusteella. Siltamäen ala-asteen koulun johtokunta piti esitettyjä rajoja molempien koulujen osalta hyvinä ja kohtuullisen tasapuolisina, mutta kiinnitti huomiota ehdotuksessa olevaan pohjoisen rajaan, jota se piti keinotekoisena. Rajaa muutettiin lausunnon perusteella. Kaikki johtokunnat painottivat sisarusten mahdollisuutta käydä samaa koulua. Johtokunnat olivat lausuntoa antaessaan kuulleet koulunsa oppilaita.

Saadun asukaspalautteen perusteella ehdotetaan oppilaaksiottoalueen muutokseen siirtymäaikaa seuraavasti:

– Lukuvuonna 2023-24 Siltamäen ja Suutarilan ala-asteen kouluissa tai Suutarinkylän peruskoulussa opiskelevilla on oikeus käydä koulunsa loppuun kyseisissä kouluissa. Siltamäen ala-asteen koulun uudella oppilaaksiottoalueella asuva oppilas voi halutessaan siirtyä Siltamäen ala-asteen kouluun lukuvuoden 2024 – 2025 alusta. -Lukuvuodesta 2024-25 alkaen kaikki 1. vuosiluokan aloittavat menevät uusien oppilaaksiottoalueiden rajojen mukaisiin kouluihin. Jos 1. vuosiluokan aloittavalla on sisarus Suutarilan ala-asteen koulussa tai Suutarinkylän peruskoulussa syksyllä 2024, voi huoltaja valita myös tämän koulun lähikouluksi. – Ensimmäisellä luokalla lukuvuosina 2025-26, 2026-27 tai 2027-28 koulunsa aloittavat lapset, joilla on sisarus Suutarilan ala-asteen ja Suutarinkylän peruskoulun yhdistyneessä peruskoulussa vuosiluokilla 1-8, huoltaja voi valita myös tämän koulun lapsen lähikouluksi.

Nyt hyväksyntään menevässä ehdotuksessa Suutarilan ala-asteen ja Suutarinkylän peruskoulun yhdistymisen jälkeen yhtenäisen peruskoulun oppilaaksiottorajat 1.8.2025 alkaen ovat samat kuin Suutarilan ala-asteen ja Suutarinkylän peruskoulun oppilaaksiottorajat 1.8.2024 alkaen. Siltamäen ala-asteen koulun johtokunta ehdotti lisäksi Immolan alueen liittämistä Siltamäen tulevan peruskoulun oppilaaksiottoalueeseen. Ehdotus otetaan käsittelyyn tarkasteltaessa Pukinmäenkaaren peruskoulun rakennushankkeen valmistelua, Malmin alueen oppilasmäärän kehittymistä sekä näihin liittyviä mahdollisia oppilaaksiottomuutoksia.

Suutarilan ala-asteen koulun ja Suutarinkylän peruskoulun muodostama kokonaisuus on Suutarilan alueen lasten lähikoulu ja Siltamäen uusi yhtenäinen peruskoulu on Siltamäen alueella asuvien lasten lähikoulu. Töyrynummen alueen lapsista osa menee jatkossa Suutarilan ala-asteen koulun ja Suutarinkylän peruskoulun muodostamaan yhtenäiseen peruskouluun ja osa Siltamäen uuteen yhtenäiseen peruskouluun. Molemmissa kouluissa on yhtenäisen peruskoulun vuosiluokat 1–9 ja tilat esiopetukselle rakennushankkeiden valmistuttua.

Siltamäkeen rakennettavassa uudessa yhtenäisessä peruskoulussa opetusta tarjotaan siten, että koulu kasvaa lukuvuosittain vuosiluokka kerrallaan. Ennen kuin koulussa on kaikki yhtenäisen peruskoulun vuosiluokat 1–9, oppilas voi vaihtaa koulua, mikäli lapsi halutaan osoitteen mukaiseen lähikouluun. Oppilailla on kuitenkin oikeus jatkaa opiskelua Suutarilan alueen koulussa. Ennen varsinaisen koulurakennuksen valmistumista Siltamäen uusi yhtenäinen peruskoulu toimii väistötiloissa osoitteessa Vaskiniitynkuja 5. Siltamäessä asuvilla lapsilla koulumatka on väistötiloissa oloajan hieman pidempi.

Teija Loponen

– Oma valinta kannattaa ehdottomasti ilmoittaa. Joudumme laskuttamaan jo toimitetun biojäteastian pois viemisestä, jos kompostoinnista tai kimppakeräykseen osallistumisesta ilmoittaminen on unohtunut jätehuollon käyttöpäällikkö Juho Nuutinen suosittelee.

Biojätekeräyksen myötä voi sekajätteen keräyksen palveluväliä pidentää niin halutessaan.

Maksullisen keräyksen vaihtoehtona on omaehtoinen kompostointi kiinteistöllä.

Yksi vaihtoehto on myös kimppakeräys, jossa naapuritonteilla voi olla yhteinen keräysastia. Tätä varten tulee päättää pääsopija, joka tekee kimppakeräysilmoituksen kaikkien siinä mukana olevien toimesta.

Biojätteellä eli elintarvikejätteellä tarkoitetaan ruuan laitossa tai tarjoilussa syntyvää ruokajätettä sekä syömäkelvottomia puutarhan hedelmiä, marjoja sekä viljeltyjä ruokakasveja. Biojäteastioita toimitetaan jo keväällä kotitalouksiin.
TL

Helsinki asetti tavoitteeksi asentaa vuosina 2020–2024 vuosittain keskimäärin 14 ”peltipoliisia” ympäri kaupunkia, niiden kokonaismääräksi suunniteltiin 70. Koilliseen suunnitelltiin kahdeksan nopeusvalvontatolppaa, jotka kaikki ovat jo sijoillaan. Kameravalvontapisteiden sijoittamispisteet on suunniteltu yhdessä poliisin kanssa. Lähtökohtana oli, että kameratolpat sijoitetaan eri puolille kaupunkia niin, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty liikenneturvallisuudelle. Valvontapisteitä sijoitettiin paikkoihin, joissa on sattunut paljon onnettomuuksia ja joille asukkaat ovat toivoneet valvontaa. Sijoittamisperiaatteiden mukaisesti kameravalvontapisteitä löytyy pääasiassa vilkkailta pääkaduilta, joiden nopeusrajoitus on vähintään 40 kilometriä tunnissa. Sijoitukseen vaikuttaa myös jalankulun määrä ja koulujen läheisyys.

Koillisen kameravalvontapisteissä oli tapahtunut suunnitteluvaiheeseen mennessä onnettomuuksia viimeisen viiden vuoden aikana Tattariharjuntiellä 26, Tikkuritiellä 18, Suurmetsäntiellä 10 ja Malminkaarella ja Pihlajamäentiellä 7 ja Somerikkotiellä 6. Osin näiden perusteella Koillisen kameravalvontapisteiksi suunniteltiin Viikintie Hernepellontien kohdalla, Suutarilantie Oinaanpolun kohdalla, Tikkuritie / Aamuruskontie 2, Suurmetsäntie Malminkaaren risteyksen lähellä, Malminkaari 5 Malmin asematien risteyksen luona, Pihlajamäentie Meripihkatien risteyksen kohdalla, Pihlajamäentien ja Tattariharjuntien risteys Kehä I:n kohdalla ja Somerikkotie 4 / Jakomäentie. Yhden valvontapisteen hinta on noin 20 000 euroa.

Teija Loponen

Tutustumiskierroksella todettiin vanhan koulun alennustila: tyhjillään olevaan tilaan on murtauduttu useampaan kertaan ja rikottu koulun ikkunoita sekä väliovien laseja. Nuotiotakin on luokkatilaan yritetty sytyttää.

-Koulua ehdittiin kunnostaa 2010-luvulla peräti 700 000 eurolla, mutta sitten sen toiminta äkillisesti päätettiinkin lakkauttaa, jotta Nurkan koulu sai säilyä, tiesi kaupunginvaltuutettu Sinikka Vepsä kertoa.

-Oppilasmäärät ennustettiin jatkuvasti väärin. Vaikka meillä päivähoidossa tiedettiin, että perheissä on paljon pieniä lapsia kasvamassa kouluun, saatiin luvut silti näyttämään lapsimäärien laskua ja siten päiväkotejakin lakkautettiin, tiesivät puolestaan päiväkoti Vihtorin, Klaaran ja Aurinkometsän päiväkodinjohtaja Saija Rikala ja varajohtaja Heidi Platan.
Tilojen lakkautusten johdosta ovat päiväkodit siirtyneet pitkälti parakkeihin. Väliaikaistiloja on pystytetty niin Puistolan alakoulun tontille, vanhan kansakoulun pihalle kuin Nurkallekin. Samalla kouluilta on lähtenyt ulkoliikuntatilat ja välituntipihat ovat kutistuneet.

Väliaikaistiloihin eivät kaikki Puistolan lapset mahdu, vaan moni joutuu kiikuttamaan tenaviaan hyvinkin pitkän matkan. Kehnoimmillaan sisarukset ovat eri päiväkodeissa.

-Minun täytyy tunnustaa, että olemme alkaneet pohtia muuttoa pois täältä Puistolasta. Palvelut ovat lapsiperheille niin surkeat, olipa sitten päiväkoti-ikäinen, koululainen tai nuorisotaloiässä, paljasti Puistola-Seuran sihteeri Maija Kangas.

Kaikkien yhteinen toive oli, että puretun päiväkoti Nummen tontille nousisi uusi päiväkoti.

Tenavatien vanhalle kansakoululle olisi paljonkin käyttöä, jos vain löytyisi rahat sen kunnostukseen ja ylläpitoon.

-Olimme silloin niin riemuissamme, kun yksityinen päiväkoti oli vuokraamassa koulun. Alueen toimijat olisivat voineet vuokrata sitä iltakäyttöön. Liikuntasalille löytyisi paljon käyttöä, samoin eri yhdistykset tarvitsisivat kokoontumistiloja. Mutta kaikki kaatui kunnostustarpeisiin ja rahan puutteeseen, harmittelevat Sinikka Vepsä ja Pirjo Isotupa seuran hallituksesta.

Koulukierroksella ei puutyöluokkaan voitu mennä, koska se oli koulusta vastaavan kaupungin isännöitsijän Tuija Karjalaisen mukaan niin ikävässä kunnossa ilkivallan jäljiltä.

-Kaupungilla ei ole näkemykseni mukaan mahdollisuutta tehdä mitään tämän rakennuksen eteen. Jos joku remonttikykyinen vuokralainen ja organisaattori löytyisi, niin se taitaisi olla ainoa ratkaisu koulun jatkokäytölle, arveli Johanna Laisaari.

Laisaari ja Rantahalvari saivat käynnistään kiitokseksi tuoreet Puistolan Alueoppaat seuran puheenjohtaja Maija-Liisa Pennaselta. Se avartaa näkemystä Puistolasta ja sen historiasta.

Teija Loponen

Alue on nykytilanteessa osin rakennettua aluetta ja osin peltoaluetta, jolla on myös tutkimusviljelyksiä. Tontit ovat pääosin valtion ja Helsingin yliopiston sekä vähäisessä määrin kaupungin omistamia. Kaupunki on sopinut valtion kanssa uusien asuntojen ja työpaikkojen kaavoittamisesta Raide-Jokerin varrelle vastineena valtion osallistumisesta Raide-Jokerin rakentamiskustannuksiin. Suunnitelmassa on tavoitteena muuttaa Viikintien liikenneympäristöä katumaisemmaksi. Viikintie linjataan uudelleen Viikin eläinsairaalan ja Raide-Jokerin pysäkin edustalta noin 600 m matkalta.

Uusi katu on nykytilanteeseen verrattuna luonteeltaan kaupunkimaisempi, sillä sen molemmin puolin voidaan rakentaa uusia kortteleita. Eteläosan peltoalueille ja tutkimustilan alueelle ei ole suunnitteilla oleellisia maankäytön muutoksia.

Yliopiston kampukselle osoitetaan riittävät laajentumismahdollisuudet. Tarkoituksena on edistää synergioita yritys-, opetus- ja tutkimustoiminnan välillä sekä mahdollistaa erilaisia kohtaamisen ja yhteistyön paikkoja. Raide-Jokerilla on kaksi pysäkkiä Viikissä ja lisäksi alueelle suunnitellaan Viikki-Malmi –ratikan linjausta. Raide-Jokerin raitiotiepysäkkien lähialueita kehitetään kävelypainotteisina alueina, joille on sijoitettu palveluita ja kivijalkatoimintoja. Kortteleiden keskellä sijaitsevat katu- ja aukiotilat on rauhoitettu jalankululle ja oleskelulle, autoliikenne on osin erotettu jalankulun ja pyöräilyn reiteistä.

Viime vuoden lopulla pidetyn osallistumis- ja arviointisuunnitelmavaiheen jälkeen on kaavarunkoluonnosta kehitetty eteenpäin suunnitelmien tarkentumisen ja saadun palautteen perusteella. Merkittävimmät muutokset koskevat yliopiston kampusaluetta ja asuinrakentamisen laajuutta. Yliopiston kampusalue on merkitty erillisen suunnitelman mukaisesti kehitettäväksi alueeksi, jolla kaavarungon ohjaava vaikutus on suunnitteluperiaatteen tasolla, eli muuta aluetta yleispiirteisempi. Näin siksi, että yliopisto-opiskelun ja tutkimustyön tila- ja yhteystarpeita on vaikea ennakoida. Yliopiston tarpeita on katsottu voitavan parhaiten edistää myöhemmin laadittavalla koko kampusaluetta koskevalla omalla erillissuunnitelmalla ja mahdollisella suunnittelukilpailulla.

Suunnittelualueelle esitettyjä uusia korttelialueita on myös muokattu. Maaherranpuiston länsireunasta on poistettu rakentamiseen esitetty korttelialue. Kaavarunkoalueen itäosaa on muotoiltu uudelleen siten, että rakentamisalue on tuotu kiinteämmin muun uudisrakentamisen yhteyteen ja Viikinojalle on esitetty uusi linjaus rakentamisalueen itäpuolelle peltoaukeaman rajaan. Näin puistoalueista on saatu laajempia ja yhtenäisempiä ja samalla luonteva rajaus peltoalueen suuntaan puron ja kosteikkoalueen muodossa. Keski-Viikin kaavarunkoa esiteltiin yleisölle verkkotilaisuudessa torstaina 31.8.

Kaavarunko on tarkoitus saattaa valmiiksi vuoden 2023 loppuun mennessä ja viedä kaupunkiympäristölautakunnan päätettäväksi.

Teija Loponen

Muutakin hyvää suunnitelmasta löytyy, mutta myös parannettavaa. -Hakalantien varteen on merkitty asuntorakentamista Gardenian toimistotalojen ja maatalousmuseon sekä japanilaisen kivipuutarhan paikalle. Lahjoitusvaroilla rakennettu japanilainen puutarha on kuitenkin mielestämme syytä säilyttää ja tehdä siitä asuntokortteleihin ja Gardeniaan liittyvä lähipuisto. Eko-Viikin ja Viikintien välisen asuntoalueen laajennuksen suunnitelmat ovat kehittyneet. Puisto on hiukan laajentunut, siihen esitetään puistopalveluita ja Viikinoja kunnostetaan tässäkin kosteikkopuistoksi, kuten muualla Latokartanossa on jo tehty. Viikki-Seura on esittänyt 1.9.2023 nimistötoimikunnalle, että Viikinojan nimi muutettaisiin Viikinpuroksi. Entisestä pelto-ojasta on saatu aikaan kaupunkipuro, jossa taimenkin viihtyy. Esitys on edennyt käsittelyyn, viestissä todetaan.

Kannanoton koonneet Heikki Rinne ja seuran puheenjohtaja Riitta Korhonen huomauttavat, että kävelypainotteinen lähipalvelukeskus Latokartanon jokeripysäkin yhteyteen on hyvä tavoite, mutta vaihtomahdollisuus Latokartanon busseista raidejokeriin pitää ehdottomasti säilyttää. Kaavaselostuksessa on kiitettävästi otettu tavoitteeksi ekologisen suunnittelun ja rakentamisen jatkaminen uusilla alueilla 2020-luvun tiedoin ja taidoin. Keski-Viikin sydämenä on yliopiston Viikin vehreä kampus. Yliopisto-tiedepuistoalueen tiivistäminen ja asuntorakentamisen sinne lisääminen on perusteltua, kunhan yliopiston omat tarpeet otetaan huomioon. Tavoitteeksi asetettu 7000 uutta asukasta on kuitenkin aivan liian suuri, eikä sovellu Viikin nykyisen rakennuskannan mittakaavaan. Kannatamme yleisen suunnittelu- ja ideakilpailun järjestämistä asemakaavoituksen yhteydessä Viikkiin soveltuvan rakentamistavan kehittämiseksi.
Kannanotossa myös ihmetellään, että vaikka Keski-Viikki rajautuu Lahden moottoritiehen, ei liikennemelua ja -saasteita ole lainkaan tarkasteltu kaavarungossa, vaikka moottoritien varteen esitetään uutta asuntorakentamista.

-Lahdenväylä on ainoa Helsingin sisääntuloväylä, jossa ajetaan kantakaupunkiin 100 km/h. Kun KHO kumosi Lahdenväylän muuttamisen kaupunkibulevardiksi, on suuri osa kaavarungosta jatkossakin melualueella. Vaikein tilanne on Maakaarenkujan kohdalla, jossa esitetään voimassa olevassa asemakaavassa olevan toimistotontin muuttamista asumiseen. Helsingissä ei ole missään rakennettu asuntoja moottoritien kylkeen. Miksi niin tehtäisiin Viikissä, Viikki-Seurassa ihmetellään.

TL

Etupihan puolella tehtävät salaojitus ja kaivu- ja paalutustyöt alkavat syyskuun puolessa välissä ja jatkuvat marraskuuhun asti. Sisätiloissa korjataan parhaillaan keittiötiloja, joihin tehdään suunniteltua laajempia korjauksia.

Tavoitteena on, että sisätyöt valmistuvat ravintolatiloissa syksyn 2023 aikana ja muissa toimitiloissa keväällä 2024. Parhaillaan tehtävillä korjauksilla turvataan rakennuksen pysyminen käyttökunnossa. Myöhemmin tullaan toteuttamaan laaja suojellun rakennukset perusparannus.

Julkisivuihin tehtäviin ilmanvaihtoon liittyviin muutoksiin on saatu rakennuslupa heinäkuun alussa.

TL

Leo Kervinen on voittanut oman, 15-vuotiaiden ikäluokkansa suomenmestaruuden. Tästä saavutuksesta huolimatta hän ei uskaltanut PM-kisojen sijoitusta arvailla, sillä tiedossa ei ollut millä tasolla muiden maiden kilpailijat ovat.

-Tavoitteeni oli vain saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos. Leo osallistui kuusi vuotta sitten ensimmäisiin triathlonkisoihinsa lajia harrastaneen isänsä innostamana. -Uinti on minun vahvin lajini, mutta eniten tykkään juoksusta. Alkukesästä minulla oli juoksussa vähän ongelmia, mutta nyt taas sujuu hyvin. Olin Suomen cupin kokonaissijoituksessa kakkonen.

Triathlon on Leon mukaan siitä mainio laji, ettei siihen voi tylsistyä.

-Se on tosi monipuolinen ja myös rankka laji. Juuri triathlonin monipuolisuus koukuttaa ja treeneissä on periaatteessa aina seuraa, sillä uintia treenaan uimaseurassa, kuntoa kohotan yleisurheilutreeneissä ja pyöräilyä muiden triatlonistien kanssa. Nyt kun minulla on oma valmentaja, hän saattaa välillä teettää minulla erillisiä juoksuharjoituksia. Mutta kaikkiaan tykkään treenata, eikä haittaa, että harjoittelua on joka päivä. Leo opiskelee Pohjois-Haagan yhteiskoulun urheilulinjalla.

-Vielä kutosluokalla pelasin myös futista ja kasille astin soitin pianoa. Nyt keskityn vain triathloniin. Suosittelen kyllä tätä kaikille, joilla on aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Ja kestävyyslajihan tämä on.

Henri Kallström on hänkin harrastanut lajia kuutisen vuotta ja taustalta löytyy niin ikään isän vanha harrastus. Henrille mieleisintä on pyöräily ja hän kertookin tekevänsä 50-100 kilometrin lenkkejä.

-Pyöräilen vähän joka suuntaan kotoa Puistolasta ja erityisesti Kokkolan mökillä on hyvät maastot. Uinti on kolmesta lajista se vähiten mieluisin. Triathlonissa Henri on nyt kilpaillut kaksi vuotta päästäkseen korkeimmalle tasolle, se vaatii harjoituksia kuudesti viikossa.

-Tavoitteena on sekä päästä maajoukkueeseen, että sitten joskus Ironman-kisoihin. Kesällä Ruotsissa, Uumajassa käydyt nuorten triathlonkisat Henri voitti.

-Tämä on siitä kiva laji, että kun tekee kunnolla töitä, voi myös menestyä kisoissa. Kannattaa kokeilla, jos vähänkin kiinnostaa, hän suosittelee.

Molemmat pojat osallistuvat syyskuun lopulla, 30.9. pidettävään Malminkartanonhuipun valloitus -tapahtumaan, joka järjestetään nyt toisen kerran. Siinä järjestäjänä toimii Suurmetsässä kotipaikkaansa pitävä TriFF Oy, TriForFu. Kisan järjestelyissä on vahvasti mukana uimaseura HTU Stadi, joka toimii pääasiassa Malmi-Jakomäki alueella.

-Idea tämän tapahtuman järjestämiselle on syntynyt siitä, kun olemme syksyisin seuramme Triathlon Vantaan porukalla jo vuosia tehneet pitkänä lenkkinä maastopyörä + porrasnousu yhdistelmää. Olemme ajaneet Keravan, Möskärin, Malminkartanon, Paloheinän, Herttoniemen ja Myllypuron portaiden päälle ja kävelty portaat alas ja ylös. Seuran nuoremmat urheilijat ovat kiertäneet pienemmän kierroksen. Näistä on porukat olleet innoissaan ja näin syntyi idea tapahtumasta Malminkartanonhuipun valloitus, missä kivutaan Helsingin korkeimmalle paikalle ja pisimmillä portailla, kertoo Koillis-Helsingissä toimivan HTU Stadi uimaseuran toiminnanjohtaja Paul Sjöholm.

-Tapahtumaan ehtii hyvin ilmoittautua mukaan, hän vinkkaa.

Teija Loponen