Malmin lentokentän tulevaisuudessa ei ole kyse vain ilmailusta tai historiasta. Kentän kohtalo koskettaa monia syvän inhimillisellä tasolla.
Helsingin kaupunginvaltuuston päätös olla järjestämättä kansanäänestystä lentokentän tulevaisuudesta on herättänyt keskustelua. Aiheellisesti on kysytty, mihin äänestyslakia yleensä tarvitaan, jos 31 000 kaupunkilaisen kannatusäänillä ei ole käyttöä.
Päätös ilmentää kasvavaa ristiriitaa kaupungin ylevien periaatteiden ja käytännön toimien välillä. Kansalaisaktiivisuutta arvostetaan teoriassa, mutta ei käytännössä. Viime kuukausina on tunteita nostattanut kaupungin ylimielinen suhtautuminen kenttäalueen vaarantamiskieltoon ja välinpitämättömyys ilmailulain noudattamisessa.
Kiitotiealueelle on pystytetty aitoja ja valaisinpylväitä sekä muokattu maaperää. Kaupungin virkamiehen mukaan vuokrattu alue on siirtynyt käräjäoikeuden päätöksellä kaupungin haltuun ja lupia ei siksi tarvita. Oikeuden päätös ei ole kuitenkaan lainvoimainen ja lentokentällä on edelleen voimassa ilmailuviranomaisen myöntämä lentopaikkastatus. Siksi rakennustoimille olisi ollut perusteltua hakea viranomaisen hyväksyntä.
Kuvaavaa on kaupunginvaltuutettu Otto Meren twitterpäivitys, kun käräjäoikeuden päätös vuokrasopimuksesta oli tullut. Hän oli tyytyväinen, että ”arvoton näytelmä on saanut ansaitsemansa lopun” ja kenttäalueen rakentaminen voi alkaa.
Sen lisäksi, että päätös ei ollut lopullinen, lausuma väheksyy kuntalaisten laillista valitusoikeutta. Tuo oikeus on sitäkin arvokkaampi, kun periaateohjelmien kuuluttama avoin vuorovaikutus ei ole Malmin kohdalla toteutunut.
Viime kuukausina Suomen Ilmailuliitto, Helsingin sähkölentoyhdistys ja kentän käyttäjät ovat lähestyneet kaupungin uutta pormestaria neuvotellakseen kentän tulevaisuudesta ja esitelläkseen ilmailun kehitysnäkymiä. Pyyntöihin on vastattu, ettei tapaaminen ole mahdollista.
Malmin kentän kohtalo on herkkä asia. Ilmailusta ja kentän lähipiiristä etäällä olevien päättäjien ja virkamiesten on vaikea nähdä, kuinka voimakkaita merkityssisältöjä paikkaan liittyy. Siksi keskustelut kentän tulevaisuudesta tulisi käydä avoimesti eri osapuolia kuunnellen. Muuten on vaarana kaupunginvaltuutettu Björn Månssonin lausuma pelko, että mikäli helsinkiläiset eivät saa mahdollisuutta ottaa suoraan kantaa, ”Malmin lentoaseman kohtalo jää pysyväksi haavaksi Helsingin sydämeen”.
Helsingin väestörakenteessa on tapahtumassa suuri muutos väen paetessa naapurikuntiin. Samaan aikaan vähäpäästöinen ilmailu kehittyy voimakkaasti ja kaupunkikentille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia. Kaupunkilaisten halu suojella arvokasta kenttäkokonaisuutta ei ole vuosien saatossa vähentynyt, päinvastoin. Päättäjien onkin hyvä huomata, ettei Malmin puolustusdraamassa viimeistä näytöstä ole vielä näytelty.
Raine Haikarainen
