Etusivu Kolumnit

Seminaari ekologisesta lentämisestä

Malmin lentokentällä toimii monta erilaista järjestöä. Niistä humanitaariseen ilmailuun keskittynyt Suomen lähetyslentäjät – MAF Finland on yksi vanhimmista ja kansainvälisimmistä. Samalla MAF haluaa olla ilmailuteknologian kärjessä.

Toisen maailmansodan vielä riehuessa brittiläinen pommikonelentäjä Murray Kendon pohti, voisiko lentäjien taitoja käyttää vihollisten tuhoamisen sijasta myös avustustyöhön. Hän esitteli ajatuksiaan Kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) lentäjätovereille, jotka innostuivat asiasta. Näin syntyi vuonna 1945 lentäjien verkosto MAF – Mission Aviation Fellowship.

Vuosikymmenten saatossa ja monien koettelemusten kautta MAF:sta on kehittynyt omaleimainen lentoyhtiö. Sen 130 lentokonetta lentävät liki 30:ssä maassa ja kuljettavat ihmisiä sekä avustustarvikkeita kohteisiin, joihin muut eivät lennä. Varoista suurin osa saadaan lahjoituksina, mutta toiminta noudattaa kaupallisen ilmakuljetuksen ammattimaisia periaatteita. Tästä syystä onnettomuuksia on sattunut vähän.

Suomi on ollut MAF:n työssä aktiivisesti mukana jo 1970 -luvulta alkaen. Kymmenet henkilöt ovat työskennelleet erilaisissa humanitaarisen ilmailun tehtävissä. Lähes jokainen suomalaisista MAF:n lentäjistä on saanut perus- ja jatkokoulutuksensa Malmilla. Moni muistaa takavuosilta Malmin taivalla lentäneen OH-MAF -koulukoneen. Tähän museokoneeseen voi tutustua tällä hetkellä Jyväskylän kauppakeskus Sepässä.

Värikkäästä historiastaan huolimatta MAF Finland ei halua jäädä haikailemaan menneisyyteen, vaan näkee selvästi ilmailun tulevat haasteet. Järjestö järjestää 6.3.2019 yhdessä Sähkölentoyhdistyksen kanssa avoimen asiantuntijaseminaarin Ecological and Electric Aviation Conference. Paikkana on Helsingin uusi Oodi -kirjasto.

Konferenssin tarkoitus on nostaa julkiseen keskusteluun nopeasti etenevä ekologinen kehitys lentämisen teknologiassa ja tuoda esille tämän kehityksen Suomelle tuomat mahdollisuudet. Puhujien joukossa on ministereitä, kansanedustajia, kaupunginvaltuutettuja sekä ilmailun asiantuntijoita. Konferenssia tukevat mm. Finavia, Finnair, Innovarch, Lilium ja Neste.

Kyseessä on yksi ensimmäisistä sähköisen lentämisen mahdollisuuksia laajapohjaisesti käsittelevistä seminaareista maassamme. Vaikka MAF Finlandin työnäky on maailmanlaajuinen, seminaarin taustalla on vahva näkemys Suomen ja Helsingin tärkeästä roolista. Malmin lentoasemasta voisi muodostua ekologisen, taloudellisen ja hiljaisen lentämisen dynaaminen kehityspaikka.

Raine Haikarainen

Jälleen on käynnistynyt nimien keruu Malmin lentokentän pelastamiseksi. Tavoitteena on neuvoa-antava kansanäänestys. Se kertoo, mitä helsinkiläiset ajattelevat lentokentän tulevaisuudesta.

Ensi kesänä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Atlantti ylitettiin ensimmäistä kertaa lentäen. Vaiherikkaan matkan jälkeen lentäjä John Alcock aavisteli, että jonain päivänä matkustajat voisivat matkustaa lentokoneella valtamerien yli yhtä vaivattomasti kuin höyrylaivoilla. Hänen ajatuksiaan pidettiin tuolloin utopistisina.

Ilmailu kehittyi kuitenkin nopeasti. Neljä vuotta tämän historiallisen lennon jälkeen perustettiin oma kansallinen lentoyhtiömme Aero, nykyinen Finnair.  Siitä 13 vuotta siitä eteenpäin, kun Euroopan modernein lentoasema Helsingin Malmilla otettiin käyttöön. Nuori kansakuntamme on siten aina ollut ilmailun kehityksen kärkijoukoissa.

Finnair on tästä kehityksestä hyvä esimerkki. Liikenne alkoi Katajanokan lentosatamasta oman aikansa kehittyneimmällä Junkers F13 -koneella, johon mahtui vaatimattomat neljä matkustajaa. Nyt ollaan jälleen eturintamassa. Tämän hetken Airbus 350A -koneiden matkustajamäärä on tosin kasvanut 300:aan. Pienen kansakunnan moderni ja arvostettu lentoyhtiö on tällä hetkellä maailman kuudenneksi vanhin.

Tässä kehityksessä Malmilla on ollut oma tärkeä roolinsa. Vuosikymmenten aikana on kehittynyt ainutlaatuinen ja elävä ilmailuyhteisö, jossa on saatu tasokasta koulutusta ja jaettu kokemuksia. Nämä tekijät ovat olleet synnyttämässä suomalaista korkeatasoista ja turvallista ilmailukulttuuria. Helsinki-Vantaan läheisyys on mahdollistanut ammattilaisten läsnäolon yhteisössä. Se on heijastunut myös harrastajiin. Heistä monista on tullut myöhemmin ilmailun ammattilaisia.

On surullista, että helsinkiläisten kuntapäättäjien enemmistö ei näe tätä Malmin toiminnallista ja kulttuurista merkitystä. Tilanne on sitäkin valitettavampi, kun juuri nyt ilmailuun kohdistuu yhä suurempia haasteita ja mahdollisuuksia. Ympäristökysymykset nousevat vahvasti esiin ja vaativat ilmailualalta uudenlaista osaamista ja asennoitumista. Samalla sähköinen ja miehittämätön lentäminen avaavat aivan uusia näkymiä.

Mutta peliä ei ole vielä menetetty. Malmin lentoaseman vihkiäisten 80. juhlavuoden lopulla käynnistyi jälleen uusi vaikuttamismahdollisuus.

Tarkoitus on kerätä runsaan 20 000 helsinkiläisen kannatukset kunnallisen kansanäänestyksen järjestämiseksi Helsinki-Malmin lentokentän säilyttämiseksi ilmailukäytössä. Äänestys antaisi edustavan kuvan siitä, mitä helsinkiläiset ajattelevat lentokenttänsä tulevaisuudesta. Halutaanko, että kunniakas historia päättyy vai lähdetäänkö aluetta kehittämään kaupunkiin sopivan ilmailun edistyksellisenä keskuksena?

Aloitteen voi allekirjoittaa Malmin lentoasemalla tai helpoimmin netissä: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/6466

Raine Haikarainen

Jotkut ovat saaneet seurata hienoa luontotapahtumaa. Äärimmäisen uhanalainen taimen on noussut kutemaan Longinojan latvoille. Asuntorakennussuunnitelmat voivat kuitenkin olla uhka taimenen tuleville kutureissuille.

Malmin lentokentän rakennustyöt käynnistyivät 83 vuotta sitten. Suurin haaste oli kostean turve- ja savimaan kuivattaminen. Lisää pohtimista aiheutti alueen läpi virtaavan ”Långin puron” kohtalo. Ratkaisuna oli mittavan salaoja- ja putkiverkoston rakentaminen. Tattarisuon lähteestä alkava nykyinen Longinoja kulkee näitä putkia myöten lentokentän alitse ja tulee näkyviin sivukiitotien länsipäädystä.

Vedenpoistojärjestelmää varten rakennettiin peräti 39 kilometriä salaojaputkia sekä neljä kilometriä suuria pääviemäreitä. Kyseessä oli sen ajan tekniikalla toteutettuna valtava urakka. Parhaimmillaan salaojien kimpussa työskenteli yli 500 miestä ja työmaa muistutti ahertavaa muurahaispesää.

Putkiverkosto on toiminut hyvin. Ilman tehokasta vedenpoistojärjestelmää koko kenttä olisikin tulva- ja sadevesien aikaan kymmenien hehtaarien suuruinen lätäkkö. Merkittävä osa nykyisen Longinojan vesimassasta tulee edelleen juuri lentokentän valuma-alueelta. Taimenten lisäksi samasta vedestä nauttivat myös Malmin hautausmaan istutukset – niitä kastellaan lentokenttäalueen pohjavedellä.

Lentokentälle suunniteltu 25 000 ihmisen jättilähiö edellyttää yli sadan kerrostalon rakentamista. Nämä 6-8- kerroksiset talot vaativat kymmenientuhansien 5–25 metrin pituisten paalujen lyömistä pohjavesi- ja savikerrosten läpi kiinteään maahan. Massiivinen rakentaminen tuhoaa väistämättä vaivalla rakennetun salaoja- ja viemäriverkoston.

Talojen paaluperustusten lisäksi piha- ja tiealueet pitää vahvistaa pilaristabiloinnilla. Menetelmässä maaperään ruiskutetaan suuret määrät kalkki- ja sementtipohjaista sideainetta. Lisämurhetta tuottaa maaperästä mahdollisesti löytyvä betonirakenteita tuhoava ja ympäristöä vahvasti kuormittava ns. sulfidisavi. Mitään näistä esirakentamisen sivutuotteista ei saisi joutua ekologisesti herkkään Longinojaan.

Malmin lentokenttäalueen rakentaminen olisi rakennuttajille ja ympäristölle suuri haaste. Vuonna 2015 kaupungin tilaama konsulttiselvitys (FCG) antoi ymmärtää, että esirakentamisen kustannukset voivat nousta huomattavan korkeiksi. Siksi “yleiskaavaluonnoksen mukainen kerrosala (1,2 milj. k-m²) ei ole riittävä Malmin lentokentän alueen taloudellisen toteutettavuuden kannalta”.

Helsingin ympäristökeskuksen asiantuntija on ilmeisen oikeassa todetessaan, että ”jos rakentaminen alkaa, se tulee kestämään kauan ja savimaan kiintoainepitoisuuksien hallinta ei ole helppoa”.

Longinojan latvavesien kohtalo vaikuttaa siksi sekä veromaksajien kukkaroihin että kutumatkojaan miettiviin taimeniin.

Raine Haikarainen

YK:n alaisuudessa toimiva hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisi taannoin laajalti huomiota herättäneen raportin. Siinä puututaan muun muassa lentämisen ilmastohaittoihin. Mitä paneelin suositukset merkitsevät Malmin lentoasemalle?

Maailmanlaajuisesti ilmailu tuottaa runsaat 2% maailman vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä. Ilmastopaneeli esitti vakavan varoituksen, että mikäli globaaleja päästöjä ei saada kuriin, maapallon lämpötilan nousu riistäytyy kasvihuoneilmiön vuoksi hallitsemattomaksi.

Lentokoneiden energiatehokkuus on jatkuvasti noussut, mutta kasvaneet liikennemäärät ovat syöneet saavutetun ympäristöedun. Lentäminen sinänsä voi olla monessa tapauksessa energiatehokas liikennemuoto. Varsinkin jos käytetään tarkoituksenmukaista kalustoa ja joudutaan ylittämään vaikeita maastoja sekä laajoja vesialueita. Kokonaistaloudellisuutta lisää se, ettei lentokoneita varten tarvitse rakentaa kalliita teitä tai muita väyliä. Parin kilometrin pätkä kiitotietä riittää.

Ongelma on siinä, että lentämisestä on tullut niin vaivatonta ja halpaa. Matkustajien taju etäisyyksistä ja samalla vaadittavasta energiamäärästä on monessa tapauksessa hämärtynyt.  Viikon kaukomatkalla matkalainen pystyy kuluttamaan istuinpaikkaansa kohden laskettuna energiamäärän, jolla ajaisi vuoden henkilöautoajot. Halvat hinnat ovat tukeneet vaivatonta matkustamista.

Liikennelentämisen halpeneminen ei ole kuitenkaan ulottunut yleisilmailuun. Se on jatkuvasti kallistunut eikä sen piirissä nautita matkustusliikenteen veroeduista. Kuvaavaa on, että Malmilla pienkoneella lentävä pilotti maksaa tunnin lentomatkastaan suunnilleen saman verran kuin mitä halpayhtiön edestakainen matka Helsingistä Lontooseen.

Malmilla koneet lentävät, sähköistä Alpha Electro lentokonetta lukuun ottamatta, edelleen fossiilisen polttoaineen voimalla. Lentotoimintaan kulutettu polttoainemäärä on Helsingin mittakaavassa kuitenkin marginaalinen. Polttoainetta on Malmilla tankattu vuosittain hieman yli 200 000 litraa. Yksi tavallinen helsinkiläinen maantieliikenteen jakeluasema myy vuodessa monia kymmeniä kertoja suuremman määrän.

Ilmastomuutoskysymykset vyöryvät kuitenkin väistämättä myös Malmille. Tehokkainta lentämisen ilmastopolitiikkaa olisi teknisen kehityksen yhdistäminen liikennemäärien kasvun hillitsemisen. Norjan valtion lentokenttäyhtiö Avinor on päättänyt, että 2020 luvulla maan sisäiset lennot lennetään ekotehokkaasti sähköllä. Lentämisen määrässä sekä turistit että harrastajat joutuvat varmasti totuttelemaan kustannusten nousun myötä kasvun hiipumiseen. Se voi olla hyväkin asia. Määrällisten tekijöiden tilalle tulevat yhä enemmän laadulliset.

Malmi voisi toimia uuden ekologisemman lentämisen koepaikkana. Kenttää ympäröivät metsät ja viheralueet saisivat edelleen kasvaa ja toimia hiilinieluina. Norjalaisten sähkölentämisestä voisi ottaa oppia. Perinteisten moottorien kohdalla siirryttäisiin uusiutuvista raaka-aineista ja jätteistä valmistettuun suomalaiseen polttoaineeseen (NEXBTL), jota maailmalla on mm. Lufthansa kokeillut menestyksellisesti. Realistisena päämääränä olisi, että Malmista muodostuisi 2030-luvulle tultaessa Suomen ensimmäinen hiilineutraali lentoasema.

Raine Haikarainen

’Nallenrinne’, ’Lentoasemanpuisto’. Kaupunki kaavoittaa kovaa vauhtia Malmin lentoaseman aluetta ja keksii paikoille sympaattisia nimiä. Hanketta viedään kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka asemakaavoitusta ohjaavasta yleiskaavasta vireillä on monia oikeusprosesseja.

Ensi perjantaihin asti on Malmi-talolla esillä lentokentän eteläpäätyyn suunniteltujen asuinalueiden kaavamateriaalia. Kaupunki on pitänyt varsin matalaa profiilia kaavaehdotusten julkistamisen kanssa. Ensi alkuun koko esittelyaineisto oli häveliäästi kätketty Malmi-talon toisen kerroksen nurkkaan. Havainnekuviakin on niukasti tarjolla. Laajoja kansalaispiirejä koskevasta suunnitelmasta ei ollut lausettakaan helsinkiläisiin koteihin pari viikkoa sitten jaetussa kaupungin tiedotuslehdessä.

Kentän eteläosan kaavamuutos on kuitenkin lentoaseman tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. Asuinrakentaminen on tarkoitus aloittaa etelästä käsin ja – yllätys, yllätys – ensimmäisenä rakennetaan pääkiitotien jatkeelle sijoittuva massiivinen pysäköintitalo ja korkea ”maamerkkirakennus”. Toteutuessaan uudisrakennukset muodostavat tehokkaan lentoesteen. Se lienee kaupungin kiirehtimisen perimmäinen tarkoitus. Eräille poliitikoille lentotoiminnan lopettaminen saattaa olla jopa asuinrakentamista tärkeämpi tavoite.

Kaupunkilaisille kaavamateriaali tarjoillaan kuitenkin kauniissa kääreessä. Sen mukaan Malmin lentoaseman rakentamisen myötä syntyy ”koillisen Helsingin makein osa”, joka on ”houkutteleva elinympäristö” ja joka luo ”lisää puistoja Malmille”. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta.

Karu totuus on, että lentokentän alueelle on tarkoitus asuttaa noin 25.000 ihmistä eli viiden Jakomäen verran asukkaita. Suunnitelmat antavat ymmärtää, että uudisrakennukset sovitetaan lentoaseman historialliseen ilmeeseen ”niin arkkitehtuuriltaan kuin mittakaavaltaan”. Samalla kuitenkin vihjaistaan, että paikalle pystytettävät talot tulevat olemaan 8 – 16 kerroksisia. Suuri asukasmäärä vaatii suuret kerrosneliöt. Matalampia taloja ei yksinkertaisesti kannata rakentaa, koska huonon maaperän vuoksi esirakentaminen on kallista.

Mielikuvakonsulteilla riittääkin työtä, jotta savipatjalle nousevasta jättilähiöstä saadaan markkinoitua haluttava ja luonnonläheinen kaupunginosa.  Pehmeälle pohjavesialueelle iskettävät sadattuhannet paalut ja stabilointipilarit jättävät väistämättä myös jälkensä paikan luontoon. Perustustyö tuhoaa kentän alle aikoinaan suurella vaivalla rakennetun 16,5 kilometriä pitkän salaojajärjestelmän.  Voi vain kuvitella, mitä tämä merkitsee kentän läpi virtaavalle Longinojalle ja sen vedenlaadulle.

Paljon mainostettu puistomaisuus näyttää sekin merkitsevän lähinnä kapeita viherkäytäviä massiivisten kerrostalojen puristuksessa. Nykyiset ulkoilu- ja hiihtomaastot sekä satakielimetsänä tunnetun Tuulipussikukkulan avarat maisemat tulevat peruuttamattomasti katoamaan.

Vielä on kuitenkin mahdollisuus parin päivän ajan antaa palautetta asemakaavaehdotuksesta. Materiaaliin voi tutustua sivulla www.uuttahelsinkia.fi/fi/malminlentokentanalue . Palaute pyydetään esittämään viimeistään 28.9.2018 sähköpostilla osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi .

Raine Haikarainen