Tapaninvainion kaupunginosayhdistyksessä syntyi nelisen vuotta sitten ajatus perustaa Tapaninvainioon historiaryhmä. Se alkoi koostaa nettiin Tarinoita Tapaninvainiosta -nimistä blogia, jonne on kertynyt jo suuri määrä mielenkiintoisia tekstejä. Lisää syntyy edelleen ja uudet taltioijat ovat oikein tervetulleita mukaan harrastamaan paikallishistoriaa.
Tapaninvainion menneisyys on täynnä unohduksiin vaipuneita asioita ja ratkaisemattomia arvoituksia, joita hissaryhmäksi itseään kutsuva porukka pyrkii selvittämään. Yhtenä ajatuksena on saada Tapaninvainioonkin paikallisista historiatapahtumista ja paikoista kertova kaupunkipolku, jota kiertävä oppisi tuntemaan aluetta paremmin.
Viime kuukausina ryhmän kokoontumiset ovat olleet tauolla vallitsevan koronatilanteen takia, mutta sähköpostit ovat liikkuneet ja joulukuussa päätettiin uskaltautua tapaamaan ulkona.
Tapaninvainion uimarannan parkkipaikalle saapuu neljä paikallishistoriasta innostunutta tapaninvainiolaista. He ovat ryhmän perustajajäsen Hannu Salovaara ja vaimonsa Ilona sekä Mats Blomqvist ja Paavo Feirikki.
– Hissaryhmä on laajentanut toimintaansa ja kerää myös roskia, ilmoittaa Hannu Salovaara eikä jää toimettomaksi.
Hänellä on mukanaan roskapihdit ja jätesäkki, jonne löytyy heti poimittavaa samalla kun kavutaan ylös Kapteenskanmäelle. Siellä vuoteen 1957 asti olleesta hulppeasta huvilasta on jäljellä enää kivijalan rippeitä. Hissaryhmä on tehnyt blogiin pitkän selvityksen Kapunmäen menneisyydestä, joka löytyy osoitteesta https://tapaninvainioblog.wordpress.com.
Vielä on kuitenkin monta kysymysmerkkiä kuten miten huvilan vesihuolto oli järjestetty. Mistä putket tulivat kallion päälle, pumpattiinko Uimarannantien puolen eläinsuojaan vettä Vantaanjoesta vai mikä virka Amerikasta tilatulla pumpulla on ollut ja pyörittivätkö sitä hevoset? Jos huvilarakennuksessa oli vesivessa, niin liittyikö pumppu sittenkin huvilaan?
Vuonna 1940 syntynyt tapaninvainiolainen Lauri Muhonen on pikkupoikana asunut mäen laidalla olleessa talossa. Siellä oli puucee ja vesi haettiin läheisestä yhteiskaivosta.
Huvilan viimeiseksi asukkaaksi jääneen kapteenskan eli Manjefa Multanovskajan kodissa oli Muhosen muistin mukaan vesiklosetti. Muhonen muistaa myös huvilan purkamisen ja on osallistunut kapteenskan hautajaisiin, jotka pienen pojan mielestä kestivät pitkään.
Mats Blomqvist katselee alas jyrkkää rinnettä ja muistelee kuinka hän poikasena 50-luvulla lasketteli kavereidensa kanssa suksilla Kapunmäkeä alas kalliorinteen jyrkintä kohtaa. Silloin ei mäellä ollut puita edessä kuten tänä päivänä. Eikä ollut Tuomarinkylän puusiltaa.
– Pitäisikö sillan nimeksi vaihtaa Aarnensilta, Hannu Salovaara kysyy.
Harkitsemisen arvoinen ajatus, sillä sillan tuloa edesauttoi malmilaisvaltuutettu Aarne Laurila. Vastikään 91-vuotiaana menehtynyt Laurila teki vuonna 1971 siltaa puoltavan aloitteen, ja vuonna 1979 silta valmistui.
Mats Blomqvist on tehnyt hissaryhmäläisten iloksi monta aikahyppyä muun muassa Kansalliskirjaston digiarkistoon, josta löytyy suomen- ja ruotsinkielisiä lehtiuutisia. Yhden uutisen mukaan heinäkuussa 1888 Staffansbyn maatilalla työntekijät ovat löytäneet ruotsalaisia hopeakolikoita, jotka olivat pääosin 1740-luvulta. Ovatkohan ne voineet olla epäonnisilta ruotsalaisilta, jotka henkensä kaupalla pakenivat hevosineen venäläisiä uimarannan kohdalta Tuomarinkylän puolelle hattujen ja myssyjen sodassa elokuussa 1742?
Toisen uutisen mukaan Vantaanjokeen uimarannan luona hevosensa hukuttanut on tuomittu eläinrääkkäyksestä. Kolmannessa paheksutaan Tuomarinkartanon puolen rannalla ilakoivia.
– Löytyi myös sata vuotta vanha myynti-ilmoitus Pukinmäessä työskennelleen postirouvan Cavenin huvilasta. Se talo purettiin viime kesänä tuosta uimarannan vierestä, Blomqvist kertoo.
Vanhat puutalot käyvät alueella vähiin. Niistäkin on päätetty aloittaa oma kirjoitussarja. Jos siis tiedät alueen vanhoista rakennuksista, niin etsiydy historiablogin kautta hissaryhmän luo, niin pääset mukaan tekemään historiaa nyky- ja jälkipolvien iloksi.
Pirjo Pihlajamaa
*31.1.2021 Korjattu juttuun Paavo Feirikin nimi.
