Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tuore raportti kertoo Malmin lentokentän vaikutusalueella olevien ojien vedenlaadusta. Laadultaan huonoimmaksi on osoittautunut Lentokentänoja.
Tattarisuon ojavesinäytteiden ja Helsingin purojen haitta-ainetulokset –raportti on tutkija Katja Pellikan tekemä selvitys, jossa tutkittiin Tattarisuon ojavesien haitta-ainepitoisuuksia ojissa, joihin tiedetään valuvan Tattarisuon alueen orsivettä. Orsivesi on pohjaveden yläpuolella, läpäisemättömän maakerroksen päällä olevaa vettä.
Raportin antamaa tietoa tarvitaan Malmin lentokentän asuinalueen suunnittelussa, sillä Tattarisuon orsi- ja pohjavettä aiotaan suunnitelmien mukaan käyttää asuinalueen hulevesiaiheissa.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen aiempi julkaisu Longinojasta kertoi, että Lentokentänojan pintasedimentti on havaittujen kuparin ja nikkelin vuoksi läjityskelvotonta.
Pintasedimentissä oli lisäksi yllättävän paljon tributyylitinaa.
Nyt julkistetun raportin näytteet on kerätty marraskuun lopulla 2015 Lentokentänojasta sekä Tattarisuolta kolmesta ojasta. Niistä tutkittiin lämpötila, pH, sameus, happipitoisuus, sähkönjohtavuus, liukoiset typpiyhdisteet, kokonaistyppi ja -fosfori, liukoisia metalleja, öljyhiilivedyt, PAH ja PCB-yhdisteet sekä orgaaniset tinayhdisteet.
Vertailun vuoksi vesinäyte otettiin myös Lentokentänojasta. Tutkimusta tulee myöhemmin täydentämään Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston teettämät haitta-ainekartoitukset Malmin lentokenttäalueen pohja- ja ojavesistä.
Näytteistä selvisi, että Lentokentänojan vesi oli hieman hapanta, sameaa ja siinä oli muita enemmän erityisesti nitraattityppeä ja liukoisia metalliyhdisteitä. Erityisesti kadmiumin ja nikkelin liukoiset pitoisuudet olivat muita ojavesiä huomattavasti korkeampia. Ne ovat todennäköisesti peräisin lentokenttäalueelta.
Öljyhiilivetyjen, PAH- ja PCB-yhdisteiden sekä orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä kaikissa näytteissä.
Ojavesien laatu voi vaihdella nopeasti muun muassa sateiden ja hulevesien määrän mukaan. Näytteenottoa ei kuitenkaan edeltänyt runsaita sateita ja vesi ojissa ei ollut silmä-
määräisesti arvioituna hulevettä.
Tattarisuon ojien veden oletettiin olevan pääsääntöisesti ojiin pulppuavaa orsivettä, sillä se oli kirkasta ja ojien pohjilla oli havaittavissa runsaasti pohjavesivaikutteisille paikoille tyypillistä rautabakteeririhmaa.
Tattarisuon alueella tiedetään kuitenkin tapahtuneen haitallisten aineiden päästöjä maaperään. Lisäksi alueen nykykäyttö monine autokorjaamoineen ja -purkaamoineen on altis päästöille.
Selvityksen toisessa osassa on tutkittu Helsingin purojen haitta-ainetuloksia, joita on olemassa vain muutamalta purolta, koska niiden analysointi on kallista.
Tähän mennessä on havaittu, että liukoisten metallien pitoisuudet ovat olleet kaupunkipuroissa huomattavasti suurempia kuin valuma-alueeltaan maaseutumaisimman Östersundomin alueen puroissa.
Tutkimuksia olisi ympäristökeskuksen mukaan hyvä jatkaa ja koota tulokset yhteen kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Raporttiin voi tutustua osoitteessa: http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-08-16.pdf
Pirjo Pihlajamaa
