Pukinmäen kartano sai kansainvälisiä vieraita

Tero Tuomisto opasti aatelisväen jalanjäljille

Tero Tuomisto, oikealla, esitteli kartanon historiaa ulkolaisille vieraille. Kartanorakennuksen takimmaiset ikkunat ovat hämäysikkunoita, seinään maalattuja. Se oli aikoinaan yleinen tapa säästää kallista lasia. Kuva Teija Loponen

Pukinmäen kartano ja sen vuokranneen Pukinmäki-seuran sihteeri Tero Tuomisto saivat vieraakseen opiskelijoita ja opettajia Amsterdamin ja Frankfurtin ammattikorkeakouluista sekä Ostravan teknillisestä yliopistosta ja Ostravan yliopistosta.

Opiskelijat edustivat arkkitehtuurin, kaupunkihallinnon, sekä rakennus- ja maanmittaustekniikan aloja. He tulivat Suomeen osana Metropolian ammattikorkeakoulun Erasmus+ ohjelmaa Urban commons and city development, joka yhdistää virtuaaliopetusta
ja sprinttiviikon Helsingissä.

Sprinttiviikkoon sisältyi opiskelijoiden ryhmätöitä, joissa sovellettiin urban commons -filosofiaa ja commoning-toimintatapaa, joihin aiheet on saatu ulkopuolisilta tahoilta. Helsingin kaupunki ehdotti yhdeksi ryhmätyön kohteeksi Pukinmäen kartanoa, joka on tulossa myyntiin ensi syksynä.

Jotta kartanon historia ja nykyisyys avautuisivat paremmin, sitä esittelemään pyydettiin Pukinmäki-seuran sihteeri, historioitsija Tero Tuomisto.

– Pukinmäki on ollut asuttu jo 1200-luvulla, vaikka Helsinki perustettiin vasta 1550. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Pukinmäestä löytyvät vuodelta 1435. Pukinmäessä asui hyvin varakas maanviljelijä, joka varusti ratsusotilaan osallistumaan Ruotsin sisällissotaan. Erik-kuningas syrjäytettiin ja tämä Niilo Pietarinpoika oli yksi siihen osallistuneista. Hän sai kiitokseksi aatelisarvon ja siitä siis tuo historiallinen kirjallinen merkintä syntyi, kertoili Tero Tuomisto kuulijoilleen.

Kartanon mailla asui parhaimmillaan satakunta perhettä.

– Aatelissuvun tarina loppuu 1700-luvulle ja sillä on sikäli surullinen loppu, että suvun viimeinen aatelinen teki töitä pelloilla kuin talonpojat.

Nykyinen kartanon päärakennus rakennettiin noin vuonna 1870.
Kartanon tekee harvinaiseksi se, että se rakennettiin puusta, kun yleensä aatelisten kartanot olivat kiveä.

Kartano rakennuksineen vaihtoi aatelissuvun loputtua useamman kerran omistajaa, ennen kuin vuonna 1917 se siirtyi kaupungin omistukseen.

– Kartanon rakennusten tuhoaminen oli lähellä vuonna 1976, jolloin kaupunki aikoi rakentaa tontille lämpövoimalan. Asukkaat nousivat kuitenkin vastahankaan ja lopulta lämpövoimalalle löytyi tontti lähistöltä, kertoo Tuomisto.

Tuossa vaiheessa perustettiin myös Pukinmäki-Seura vuonna 1978, seura on pyrkinyt osaltaan vaalimaan Pukinmäen historiaa ja rakennuksia.

Vanha ruotsinkielisen vapaapalokunnan käytössä ollut tila on yhä varastona ja sivurakennuksessa sekä asutaan, että siellä on toimitilaa.

Nykyään sivurakennuksen päädyssä on yksi asunto ja toinen on päärakennuksessa. Päärakennuksen sali ja pieni huone sekä keittiö ovat Pukinmäki-seuran vuokraamia, niitä vuokrataan erilaisiin perhejuhliin, koulutustilaisuuksiin ja lisäksi vakiokäyttäjinä ovat Martat ja kissakerho. Toisessa päässä oli vielä jokunen aika sitten päivähoitotoimintaa.

– Kartanon muuten pelasti kaupunginjohtaja Pekka Korpinen. Kävimme hänen luonaan ja vierailumme lopuksi hän päätti, että kartano suojellaan. Sinänsä hauska asia, sillä Korpista nimitettiin jopa betoni-korpiseksi, joka tuhoaa vanhan uudisrakentamisen alta.

Nyt kaupunki aikoo laittaa rakennukset myyntiin, sillä pihalla sijaitseva suojeltu varastorakennus on heikossa kunnossa sen pohjan petettyä ja remontointi maksaisi noin 200 000 euroa.

Tero Tuomiston esittelyn vieraat kyselivät muun muassa Pukinmäen väestörakenteesta, ansiotasosta suhteessa kaupungin keskiarvoon, vanhusväestön palveluista ja lasten harrastusmahdollisuuksista.

– Ryhmä alkoi selvästi jo ideoida, mitä kartanolle voisi harjoitustyönä kehitellä.

Tuomiston mukaan vieraat eivät pitäneet sellaisesta ajatuksesta, että joku taho ostaisi kartanon suljettuun käyttöön.

– He toivoivat, että tällainen erityislaatuinen miljöö voisi olla jatkossakin jollakin tavoin paikkakuntalaisille käytettävissä.

Ryhmää ohjannut lehtori Kaisa Kanerva lupasi lähettää seuralle tiedoksi sen, mitä vieraat kartanolle hahmottelivat.  

Teija Loponen

Edellinen artikkeliYhdessäolon iloa
Seuraava artikkeliMosa heräsi ja tori täyttyi