Korona on nostanut esiin monenlaista sekä myönteistä, että ikävää asiaa. Se on myös osoittanut, että kaikki eivät ole samalla viivalla. Avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut, onneksi kasvanut on myös heidän määränsä, jotka haluavat antaa omastaan ja tehdä erilaisia lahjoituksia tarvitseville. Yksittäisten ihmisten ja perheiden lisäksi pulassa ovat monet seurat, yhdistykset ja yritykset. Niitä ovat jotkut halunneet tukea vapaaehtoisin kannatusmaksuin ja ostamalla tuotteita, joita ei ehkä edes heti tarvitse. Taide- ja teatteri- ja musiikkielämyksiä on ostettu videotallenteina, jäsenmaksuja maksettu vastineetta ja tehty erilaisia ennakkotilauksia.
Harrastustoiminnassa on myös isoja ongelmia. Monissa seuroissa kerätään vanhemmilta kuukausimaksut, vaikka niille ei välttämättä saa vastinetta. Joissakin harrastuksissa ohjausta annetaan verkossa, osassa ulkosalla. Myös pienryhmiä on yritetty järjestää. Mielikuvitukselle on ollut käyttöä. Vaarana on, että kaikilla vanhemmilla ei ole varaa maksaa ”tyhjästä”, jolloin seurat menettävät jäseniään. Kaikki heistä eivät välttämättä enää palaa takaisin koronatilanteen helpotettua ja harrastusten taas käynnistyessä. Varakkaammat taas saattavat varata itse aikoja kentiltä ja halleista, jotta omat lapset pääsevät jatkamaan harjoittelua.
Ensi viikolla käynnistyvät todennäköisesti koronan massarokotukset. Malmiltakin on jo tilat sitä varten vuokrattuna ja keltaiset kyltit Vanhan Helsingintien varressa opastavat kääntymään vanhan koulun pihalle. Alkuun rokotukset kohdistetaan 85 vuotta tänä vuonna täyttäville ja sitä iäkkäämmille omaishoitajineen. Tätäkin on jo ehditty kritisoida, kysytty, miksi ei ensin aloiteta sellaisista työssäkäyvistä, jotka pakosti joutuvat kohtaamaan joka päivä ihmisiä. Asioista päättäminen ei ole helppoa, kaikkia ei voi miellyttää. Päättäjiksi halukkaita kuitenkin riittää, kevään kuntavaaleihinkin on jo runsaasti ehdokkaita tarjolla.
Päätoimittaja Teija Loponen
