Pian on kulunut vuosi siitä, kun korona rantautui Suomeenkin ja rajoitukset alkoivat vaikuttaa jokaisen elämään. Rajoituksia on välillä tiukennettu ja välillä väljennetty. Osa on ottanut ohjeet tosissaan, osa vähät välittää niistä. Jotta koronasta ja sen normaalielämälle aiheuttamista rajoituksista ja ongelmista päästäisiin eroon, pitäisi kaikkien ryhdistäytyä noudattamaan annettuja ohjeita. Kasvosuojia eivät läheskään kaikki käytä. Samaten turvavälien noudattamisessa näkyy puutteita. Esimerkiksi Malmintorin kauppakeskuksen aulassa on pyöreän kivetyksen ympärille asetettu tolpat ja niihin nauhat estämään istumista, mutta nauhoja katkotaan ja työnnetään pois, jotta kivireunukselle pääsee istumaan. Usein istujien joukossa on myös vanhempaa väkeä, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Sama ilmiö näkyy muuallakin.
Moni lapsi ja nuori harmittelee sitä, että harrastuksiin ei pääse. Ulkona on harrastustoimintaa jonkun verran voitu pienryhmissä toteuttaa, mutta ei sisällä. Tylsistymistä valittavat myös aikuiset ja eläkeläiset. Mitä kehnommin suosituksia noudatetaan, sitä pidempään rajoituksia joudutaan jatkamaan. Rokotusten viivästyminen ei tilannetta auta, päinvastoin. Mitä pidempään rajoitukset jatkuvat, sitä pahemmassa pulassa ovat myös monet yritykset. Vaatekaupoissa ja erikoisliikkeissä väkeä käy harvakseltaan, taiteen tekijöille ei ole yleisöä, harrastustoiminta on pysähdyksissä ja pulassa ovat monet muutkin ammattikunnat ja yrittäjät.
Sanotaan, että tammikuu on toivoa täynnä. Alkanut tammikuu toi valkoista lunta ja pakkasta ulkoilijoiden iloksi, mutta muuten toiveikkuus on monien kohdalla heikoilla. Etänä toteutettavat tapahtumat ja ohjelmat eivät tarjoa samaa elämyksellisyyttä ja sosiaalisia kontakteja kuin perinteiset yleisötapahtumat. Digikehitystä on tapahtunut huimasti, mutta on lukuisa joukko heitäkin, jotka eivät siihen syystä tai toisesta ole päässeet mukaan. Toivoa ei silti kannata menettää, kaikki menee ohi aikanaan. Nopeammin, jos tammikuussa toimitaan suositusten mukaan.
Päätoimittaja Teija Loponen