Lähiöravintolassa lausahdetut otsikon sanat kuvaavat hyvin, millaisia ensireaktioita Malmin seurakunnan projektipapit saivat aloittaessaan jalkautuvan työnsä.
Malmin seurakunnassa käynnistyi kaksi vuotta sitten jalkautuvan työn projekti, joka on nyt päättynyt. Ajatuksena oli vahvistaa seurakunnan jalkautuvaa työtä siten, että papit toimivat ympäristössään olemalla läsnä kiireettömästi, tulemalla ihmisille tutuksi ja kulkemalla ihmisten rinnalla heidän tarpeitaan kuunnellen.
Idea projektipappeihin tuli kirkkoherra Heikki Arikalta muutama vuosi sitten. Silloin alueellinen tragedia kosketti ja järkytti ihmisiä ja sai Arikan lähtemään päivystämään kaduille ja puistoihin, kuuntelemaan ja kohtaamaan alueen ihmisiä. Samalla hän havaitsi siihen ilmeisen tarpeen.
Jo vähän aiemmin eräs papeista oli ottanut paikallisen ostoskeskuksen omaksi kohtaamisen areenakseen ja profiloitunut ostaripappina Malmilla. Myös tästä oli saatu hyviä kokemuksia.
Siltamäki otettiin yhdeksi neljästä projektialueesta, jossa haluttiin luoda jotain uutta kirkon seinien ulkopuolelle. Siellä projektipapille sanottiin, että sinulle on niin helppo puhua. -Et tuomitse vaan tahdot minulle hyvää. Puhu minusta jotain hyvää Jumalalle kanssa.
Siltamäen ja Malmin lisäksi kohteina olivat Jakomäki ja Viikki. Näissä kohderyhmäksi asetettiin lapsiperheet, Malmilla tavoiteltiin erityisesti aseman laitojen miehiä ja Siltamäessä opiskelijoita.
Tärkein projektipapin työ oli mennä alueen ihmisten joukkoon, kysyä mitä kuuluu ja olla tarvittaessa läsnä vaikka koko päivän jonkun ihmisen elämässä.
Läsnäolo ja kohtaaminen olivat sekä tavoitteita, että tulosta. Niiden sivutuotteena syntyi monenlaisia uusia avauksia, kuten kuutamouintia uimahallissa, eläinten jouluhartauksia, joulukaraokea paikalliskuppilassa, digitaalisia kokeiluja ja hautausmaatapahtumia.
Projektipapit saivat työlleen vain ohjeistuksen mennä ja tehdä. Jokainen heistä joutui kokemaan, että pelkkää jalkautuvaa kohtaamistyötä ei jaksa kovin pitkään. Selkeämpi rakenne on työssä tarpeen.
Kysymykseksi nousi myös se, mihin jalkautumisella lopulta tähdätään, pitäisikö ihmiset saada mukaan johonkin? Olennaista oli myös huomata, että kuppiloihin ja toreille mennessään pappi oli usein vieras yhteisössä, jolla oli jo vakiintuneet säännöt ja kulttuuriset koodit. Ravintoloiden, kahviloiden ja baarien vakikävijät ovat usein muodostaneet oman vertaisapuverkostonsa, joka perustuu luottamukseen. Eri uskontoperinteistä tulevien ja uskonnottomien opiskelijoiden kohtaamisessa on niissäkin omat haasteensa.
Jalkautuvan työn haastavuus voi synnyttää myös teologisia ja pappisidentiteettiin liittyviä kriisejä. Siksi työhön haettiin vahvan teologisen identiteetin omaavia pappeja, jotka uskalsivat heittäytyä rohkeasti tyhjän päälle.
Projektista hankeraportin tehneen Malmin projektipappi Sami Kivelän mukaan kokeilu teki selväksi, että on paikkoja ja aikoja, joihin projektipappeus sopii erityisen hyvin. Hautausmaalla papin läsnäolo osoittautui luontevaksi ja erityisen toivottavaksi.
Samoin havaittiin, että joitakin kohderyhmiä ei tavoita kuin jalkautumalla heidän pariinsa. Esimerkkinä siitä Malmin Teboil, jonne projektipappi suuntasi joka viikko kohtaamaan ikääntyviä miehiä heidän kuppilayhteisöönsä.
Kokeilu toimi lisäksi muutostyön välineenä kohti uudenlaista työkulttuuria synnyttäen ajatteluprosesseja.
-Työyhteisön sisällä merkittävää oli työaloja ylittävän yhteistyön uusien muotojen kehittyminen. Esimerkiksi pohjoisella alueella diakoniatyöntekijät saivat projektipapista jalkautumiskumppanin, joka loi sekä henkistä että fyysistä turvallisuutta, listaa Sami Kivelä raportissaan.
Kaikki projektipappeina työskennelleet ovat edelleen työsuhteessa Malmin seurakuntaan.
Teija Loponen
