Mikään ei satuta niin kuin yksinäisyys

Dosentti Niina Junttila on julkaissut Tammen kustantamana useita kirjoja yksinäisyydestä. Kuva Jussi Vierimaa

Joukkoon kuuluminen on ihmisen perustarve. Yksinäisyydellä on vakavia seurauksia terveydelle ja tutkijan mukaan se on jopa kansallinen riskitekijä. Nuorten yksinäisyyttä käsiteltiin Malmin seurakunnan kasvatusillassa.

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on maan tunnetuin yksinäisyystutkija. Häntä ovat pitkään kiinnostaneet lasten ja nuorten kelpaamattomuuden kokemukset. Ulkopuolisuudesta tulee helposti pysyvä tila.

– Sosiaalinen eristyneisyys heikentää fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja satuttaa. Se voi tuntua pahemmalta kuin mikään, hän tiivisti Malmin seurakunnan järjestämässä kasvattajaillassa huhtikuussa.

Suomessa eristämistä on käytetty paljon myös kasvatuskeinona. Ulos suljettu ihminen on muista erillinen, ei kuulu joukkoon ja voi menettää tunteen omasta arvostaan. Sellaiset ihmiset voivat olla hyökkääviä muita kohtaan.

– Filosofi ja psykologi William James kirjoitti 1800-luvulla, ettei mikään satuta niin paljon kuin se, että olemassaolosi kyseenalaistetaan, Junttila kertoo. –  Muiden kanssa yhteen kuuluminen on ihmisen perustarve ja voimavara.

– Ihminen kestää melkein mitä tahansa, ellei joudu tekemään sitä yksin.

Junttila toteaa, että nuorten yksinäisyys lisääntyi jo ennen pandemiaa. Nyt kysytään, satuttiko pandemian hoitokeino, sosiaalinen rajoittaminen, nuoria enemmän kuin auttoi. Korona on syventänyt niiden yksinäisyyttä, jotka ovat kärsineet ulkopuolisuudesta jo aiemmin.

Moni teini vetäytyy mielellään. Junttilan mukaan kannattaa huolestua, kun nuori on jatkuvasti haluton, ei halua kohdata ketään, mennä harrastuksiin tai tunteet vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen. Yksinäisillä nuorilla on muita useammin pää-, vatsa- ja selkäkipua sekä nukahtamisvaikeuksia.

Jos taitoja ja tilaisuuksia päästä muiden luokse puuttuu, tuloksena on helposti epäonnistumisen pelko. Siitä voi seurata periksi antaminen ja itseen käpertyminen, mikä kasvattaa tunnetta merkityksettömyydestä. Muiden luo on yhä vaikeampi mennä.

Yksinäisyyteen voi ja pitää puuttua. Yksi keino on sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja tilaisuuksien luominen, joissa voi tavata helposti uusia ihmisiä. Junttilan mukaan kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaavat toimijat, kuten koulut, ovat avainasemassa.

Salla Ranta



Kirjoitus perustuu Malmin kasvatusillassa kuultuun Niina Junttilan alustukseen ja sen pohjalta käytyyn keskusteluun Malmin kirkossa 6.4.2022. Junttilalta on ilmestynyt yksinäisyydestä kolme tietokirjaa: Kavereita nolla (Tammi, 2015), aikuisten yksinäisyydestä kertova Kaiken keskellä yksin (Tammi, 2018) ja Yksinäisyyden monet kasvot (Tammi, 2022).

Edellinen artikkeliMalmilla Pikitehtaankorttelien kerrosala kaksinkertaistuu
Seuraava artikkeliPukinmäki-päivien paluu