Tea Dickmanin maalauksista syntyi Luontosuhde

Luonto innoittaa Tea Dickmania taiteessaan. Kuva Teija Loponen

Tapanilassa asuvan Tea Dickmanin ensimmäinen yksityisnäyttely Luontosuhde on parhaillaan esillä Kallion kirjastossa. Näyttelyssä on retrospektiivisti töitä reilun kymmenen vuoden ajalta.

Vantaan joen parsakaalipuut. Tea Dickman

-Seison edelleen vanhojen maalausteni takana, vaikka tekniikkani on ajan saatossa muuttunut, Tea Dickman toteaa.

Luontosuhde –näyttely koostuu ekspressionistisista öljy- ja akryylivärimaalauksista, esittävistä ja  mielikuvien luontokuvista.

Luonto inspiroi, antaa voimaa ja tarjoaa rauhaa.

-Haluaisin toisaalta olla oikea eräjorma, mutta ei minusta sellaiseen ole, Tea nauraa.

Dickman ei ota valokuvia luontoelämyksistään, vaan toteuttaa maalaukset vapaasti muistikuvien ja tunnelmien kautta.

-Luonto on aina ollut minulle tärkeä.  Nuorempana koin todella suurta ahdistusta luonnon ja ilmaston tilasta ja se teki töistänikin kovempia sekä terävämpiä, nyt lähestymistapani on pehmentynyt.

Taustaltaan Dickman on taiteen maisteri.

-Opiskeluni tapahtui väistötiloissa Otaniemessä ja valmistuin Aalto-yliopiston taiteiden, suunnittelun ja arkkitehtuurin korkeakoulusta pääaineena uusmediasuunnittelu. Teen työkseni digitaalista muotoilua ja graafista suunnittelua. Maalaaminen on sille mukavaa vastapainoa.

Nuorempana Tea opiskeli Pop-Jazz-konservatoriossa ja oli silloin varsin kahden vaiheilla, kumpaan taidemuotoon kallistuu ammattimielessä.

-Silloin bändiharkkojen myötä tuli muun muassa Pukinmäki tutuksi ja kun valmistuttuamme etsimme asuntoa, olivat nämä kulmat jo hivenen tuttuja. Toisaalta minusta on aivan mahtavaa päästä tutustumaan uusiin alueisiin ja tehdä niistä löytöjä. Tapanilasta ja sen lähialueilta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, etenkin jos lähtee kävellen tai pyörällä liikkeelle, Tea Dickman toteaa.

Tealla on nyt ensimmäinen yksityisnäyttely, mutta hänen töitään on ollut aiemmin yhteisnäyttelyissä.

-Esimerkiksi uusmediataidetta opiskellessani teimme insinööriopiskelijoiden kanssa valtavia sähkötaideteoksia. Nyt olen aivan innoissani tästä näyttelystä, sillä se on jotain aivan omaani. Koronakevät antoi aikaa ajatella sekä maalata. Maalaaminen tarjoaa minulle itseeni keskittymisen aikaa. Teen edelleen varsin suuria teoksia ja värien runsas ja rajoittamaton käyttö on yhä ominta itseäni. Tekniikka vain on vaihtunut.

Kallion kirjaston näyttelyä varten Tean piti tehdä mittatilauksena pienempiäkin teoksia, jotta maalauksia voitiin ripustaa pylväisiin.

-Hassua, ripustus on oikeastaan ainoa asia, joka minua näyttelyssä jännittää!

Tean töihin voi käydä tutustumassa Kallion kirjastossa 30.9. saakka.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliKaksi katua aiotaan kunnostaa Pukinmäessä
Seuraava artikkeliKoilliseen lisää kaupunkipyöriä?