Marja-Leena Kajanderin näyttelyssä puu sai seurakseen tekstiiliä

Marja-Leenan luonnokset ja niistä syntynyt työ teemalla Väriterapiaa.Kuva Teija Loponen

Pukinmäen kirjastossa saadaan parhaillaan nauttia värikylläisistä töistä. Esillä on paikallisen taiteilijan, Marja-Leena Kajanderin maalauksia, joissa keltainen hehkuu auringon lailla lähes kaikissa töissä vähintäänkin pilkahduksena.

Aurinko ei kuitenkaan ole näyttelyn ydin vaan puut. Näyttelyssä esillä olevat työt on kaikki tehty korona-aikana, ja taitelijan itsensäkin yllätykseksi kankaalle etsiytyi tällä kertaa puita. Vaikka puu ei suinkaan ole kaikissa töissä aiheena, se on niissä oleellinen osa kokonaisuutta, antaen maalauksille syvyyttä ja tunnelmaa.

Marja-Leenalle luonto ja erityisesti metsä ovat tärkeitä.

-Olen maalta kotoisin, siellä luonto oli aina lähellä. Metsään olen aina mennyt rauhoittumaan, nauttimaan ja imemään itseeni energiaa. Olin todella iloinen, kun mieheni sai palan metsää. Nyt meillä on oma metsä, josta saa vapaasti nauttia.

Marja-Leena toteaa, että hänen laillaan puut ovat useimmille suomalaisille jollain tavalla merkityksellisiä.

-Meillä on joku sisäinen suhde puihin. Niistä saamme voimaa, rauhaa ja elämän jatkumisen tunnetta.

Marja-Leenalle niin luontoon kuin maalauksiinkin liittyy vahvasti psykologia. Maalauksissa on syvyyttä, johon voi uppoutua, ne herättävät tunteita ja nostavat esiin muistoja.

-En silti missään tapauksessa halua olla töilläni kantaaottava tai yrittää korostaa mitään. Toiveeni on, että jokainen saa töistäni itselleen jotain, jokainen omalla laillaan. Siksi yleensä nimeänkin työt niin, että katsojalle jää vapaus kokea maalaus haluamallaan tavalla.

Kultaköynnöksen alla. Töissä käytetyt kankaat ovat aina monta elämää nähneitä, kuten vanhoja viljasäkkejä ja kuluneita liinavaatteita.

Kajanderin taiteilijatausta on tekstiilisuunnittelussa. Hän on valmistunut aikanaan Wetterhoffilta kotiteollisuusopettajaksi.  Hän teki pitkän uran sisustussuunnittelijana ja tuo tekstiilien kanssa työskentely näkyy myös hänen öljyvärimaalauksissaan, joihin usein eksyy pala vaikkapa vanhaa säkkikangasta.

-Näissäkin tauluissa oleva kangas on vanhaa juuttikangasta, joka on ollut pihallamme kasvien suojana. Minulla on myös muun muassa vanha, hiiren jäljiltä parsittu säkki, jota aion vielä töissäni hyödyntää, hän paljastaa.

Taiteilija haluaa toteuttaa taidettaan jatkossa entistä luonnonmukaisemmin, teollinen liimakin vaihtuu jänisliimaan. Töissä käytetyt kankaat ovat aina monta elämää nähneitä, kuten juuri vanhoja viljasäkkejä, kuluneita liinavaatteita ja niin edelleen.

-Vanhoja tekstiilejä ja luonnon materiaaleja käyttämällä haluan tuoda oman viestini ympäristökeskusteluun, toteaa Marja-Leena Kajander.

Marja-Leena aloitti tavoitteellisen öljyvärimaalauksen opettelun kuusi vuotta sitten ja on pyrkinyt jättämään muut työt vähemmälle. Ensimmäisen ison yksityisnäyttelynsä Hyvän olon maalauksia hän piti kesällä 2021 Somerolla. Ensi tammikuussa hän on mukana isossa näyttelyssä Kaapelitehtaalla, sinne hän pyrkii tekemään opettajansa kannustamana sarjallisia töitä. Sarjallisuus näkyy jo Pukinmäen kirjastossakin, jossa puu elää niin Yölinnun laulusta tutun preussinpunaisen sävyissä, hehkuu sinisen veden hohteessa tai vihreänä.

-Kun maalasin tätä vihreää teosta, soi radiossa Fredin vihreät niityt -kappale ja kerrottiin, että hän on kuollut.

Pääasiassa öljyväreillä maalaava Kajander toi näyttelyyn myös muutaman väriterapiaa antavan akvarellin sekä luonnostelmia.

-Pyrin parhaillaan abstraktimpaan suuntaan ja nämä luonnostelmat näyttävät, kuinka haastavaa se on. Helposti luonnostelee liian esittävää, Marja-Leena pohdiskelee.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliUlos nauttimaan
Seuraava artikkeliPuiU palkitsi parhaitaan korona rajoittein