Läheisten ja aivan tuntemattomienkin ilahduttaminen erilaisin tavoin on lisääntynyt viime viikkoina. Lisääntynyttä vapaa-aikaa käytetään puheluihin sukulaisille ja tutuille, joille ei muutoin tule soiteltua. Samoin moni kertoo alkaneensa taas lähettää postikortteja tai kirjeitä ja sosiaalisen median kautta lähetellään tsemppiviestejä ja kuvia kavereille. Palmusunnuntaina harrastettiin monenlaista etävirpomista. Osa oli jättänyt ulos portaille pääsiäismunia ja purkin vitsoja varten ja katseli ikkunan takaa tai parvekkeelta tuttujen tenavien virpomista. Eristyksissä oleville tuo saattoi olla pitkästä aikaa ensimmäinen tilaisuus nähdä lapsia, vaikkakin vain ikkunan takaa.
Seurakuntayhtymän ja kaupungin yhteishanke soittaa läpi kaikki ikäihmiset sekä kerätä laaja vapaaehtoisten rinki heitä auttamaan esimerkiksi ostokset hoitamalla, tuottaa taatusti iloa kaikille, jotka soiton ja apua saavat. Samassa hengessä on toiminut naapuriapu. Taloyhtiöissä nuoremmat asukkaat ovat tarjonneet oman rapun ikäihmisille apua, vaikka aiemmin ovat tuskin toisiaan tervehtineetkään. Eräs rouva soitti toimitukseen ja kertoi missä oli nähnyt jo valkovuokkoja. Hänellä ei ollut kameraa, mutta hän ajatteli, että jos kävisimme vuokot kuvaamassa, siitä kuvasta olisi monelle iloa. Ilahduttava ajatus tuokin.
Ilon pilkahduksia kaipaavat kaikki. Niin me yrittäjät, jotka koitamme pitää yrityksemme pystyssä vaikka asiakaskunta hupenee, tuhannet lomautetuiksi joutuneet työntekijät, he, joiden on pakko käydä työpaikoillaan, vaikka koronavirustartunnan saanti pelottaa, koteihinsa eristetyt riskiryhmäläiset sekä lapset, joiden elämä on myös mullistunut monenlaisten rajoitusten vuoksi. Pieniä ilonaiheita silti riittää. Meillä on lähellä luontoa, jossa kävellä tai pyöräillä, kevät nostaa maasta esiin yhä uusia kukkia ja kasveja, lintujen kevätmuutto on pitkällä ja vähentynyt liikenne on puhdistanut ilmaa. Monella on nyt myös enemmän aikaa ulkoilla. Myönteisellä ajattelulla pysyy mielikin pirteämpänä.
Päätoimittaja Teija Loponen