Tänään vietetään aprillipäivää. Aprillipiloja eli hauskoja huijauksia harrastetaan tänä vuonna tavallista vaimeammin koronaviruksen vuoksi. Toisaalta ne voivat tuottaa iloa lukijoille, joten meiltäkin sellainen tästä lehdestä löytyy.
Viime sunnuntaina vaihdettiin jälleen kesäaikaan. Päivä pitenee koko ajan, mikä lisää valoisaa aikaa ja sen myötä mielen pirteyttä. Ne, joilla on ollut siihen mahdollisuus, ovat nauttineet viime viikon aurinkoisista ulkoilupäivistä ja lämpimistä keleistä, jotka tosin taas jo viilenivät. Krookukset, leskenlehdet ja sinivuokot kukkivat jo, ja tulppaanit työntävät varsiaan aurinkoa kohden. Kevät etenee vauhdilla, vaikka muuten eletään aikamoista pysähdyksen tilaa. Yritykset sulkevat oviaan ja moni ostaa enää vain pakolliset asiat, kun vähintäänkin lomautusuhka leijuu monen työpaikan yllä.
Sisällä perheen kanssa pysyminen on etenkin lapsille ja nuorille vaikeaa. Oman ikäistä seuraa kaivataan. Monessa perheessä on nyt käytäntönä, että lapset saavat leikkiä vain ulkona aina saman yhden tai kahden lapsen kanssa, jotta altistumisvaara jäisi mahdollisimman alhaiseksi. Terveiden lasten eristäminen kavereista viikkotolkulla on monessa perheessä suorastaan mahdoton tehtävä. Monissa kodeissa on pyritty rajoittamaan ruutuaikaa, mutta nyt rajoitukset ovat muuttuneet mahdottomiksi. Koulua käydään tietokoneilla ja ruutuajan laajentaminen on usein ainoa keino saada jälkikasvu pysymään sisällä. Virpomistakaan ei tulevana sunnuntaina saisi harrastaa. Tosin jotkut perheet ovat sopineet omakotitaloissa asuvien isovanhempien ja sukulaisten kanssa, että lapset saavat mennä pihalle ikkunan taakse virpomaan ja jättävät koristellut vitsat rappuselle, jossa pääsiäisyllätykset ovat valmiina odottamassa. Pientä iloa molemmille osapuolille. Yksinasuville ikäihmisille karanteeni on myös ankeaa, jos juttuseura on tähän asti löytynyt erilaisista kerhotapaamisista. Puhelut tutuille vanhuksille voivat tuottaa paljon suuremman ilon kuin itse arvaisikaan.
Päätoimittaja Teija Loponen
