Polkupyöräänsä parkkeeraava joutuu puntaroimaan, että uskaltaako kulkuneuvo enää jättää juna-asemilla pyörätelineisiin, joissa näkyy vähemmän kutsuvasti rikottuja pyöränraatoja, yksinäisiä lukkoja ja renkaita.
Helsinki tähtää kunnianhimoisesti pyöräilykaupungiksi, jossa yhä useampi valitsee auton sijaan pyörän. Ironista kyllä, alamaailmassa näin jo tapahtuu. Kun moottoriajoneuvoja anastettiin Helsingissä reilu 800 vuonna 2016, katosi polkupyöriä noin 4 000.
Pyörän katoaminen aiheuttaa suuren mielipahan lisäksi paljon vaivaa, kun asiasta pitää ilmoittaa poliisille ja vakuutusyhtiölle.
– Sitten menee aikaa vielä siihen, kun pitää selata nettipalstoja, suutarilalainen kaupunginvaltuutettu Terhi Peltokorpi (kesk.) huokaa.
Hän on joutunut setvimään varkauksia jo liiankin kanssa. Parin vuoden sisällä perheeltä on viety neljä pyörää. Kaikki Puistolan asemalta. Viimeksi 5. elokuuta lähti tyttären Helkama noin kello 17.30-19.30 välillä.
– Se oli lukittu renkaasta telineeseen ja hyväksytyllä kunnon lukolla.
Toiselta tytöltä hävisi samanlainen Helkama elokuussa 2017. Silloin pyörä oli vähällä löytyä, kun Peltokorven Facebookiin laittama ilmoitus poiki vastauksen, että ajopeli seisoo Keravanjoen rannassa. Aviomiehen ehtiessä paikalle pyörä oli kuitenkin jo lähtenyt kävelemään.
Sitä ennen katosi pojan pyörä. Hänelle hankittiin uusi, joka oli parissa kuukaudessa muisto vain.
– Pojan molemmissa pyörissä oli kaksi lukkoa, ettei sekään sitten auttanut.
Varastettuja pyöriä kaupitellaan surutta netissä, jossa ostajat tekevät löytöjä kuitteja kyselemättä. Varastettu pyörä voi lähteä minne hyvänsä, mutta resurssipulaa poteva poliisi ei voi.
Vuoden 2013 Helsingin polkupyörien pysäköinnin kehittämissuunnitelmassa todetaan, että suurin osa pyöräpysäköinnin ongelmista juontaa juurensa asian arvostuksen puutteeseen osana kaupunkisuunnittelun prosesseja. Asiaa ei ole aiemmin pidetty niin tärkeänä, että siihen olisi uhrattu aikaa ja rahaa. Tätä asennetta on hiljalleen saatu muutettua, yhteispalavereja on pidetty yli virastorajojen.
Myös yksittäiset valtuutetut muassaan Peltokorpi puskevat päälle.
– Jos kerran panostetaan pyöräteihin, niin olisi syytä panostaa myös pyörätelineisiin. Olen puhunut monien valtuutettujen kanssa, että saisiko asemille jotakin, että sinne voisi jättää pyöränsä turvallisesti. Otso Kivekkään (vihr.) ajatuksena oli laittaa asemalle kameravalvonta ja pyörille sellainen lukittu tila, joka aukeaisi matkakortilla, jolloin sisään menijä identifioituisi.
Kesällä 2012 Kampin pyöräkeskuksessa tehdyssä käyttäjätutkimuksessa kameravalvottua pyöräparkkia kannatti 70 prosenttia ja matkakortilla käytettävää pyöräkaappia 30 prosenttia vastaajista. Kaappia pidettiin hitaana käyttää ja identifiointi arvelutti. Siitä oltiin liki yhtä mieltä, että niin kantakaupungin kuin liityntäpysäköintipaikkojenkin pyöräpysäköinti on turvatonta.
Peltokorven perheessä koko kuvion sijaiskärsijäksi joutuivat lapset. Junalle ei pääse enää yhtä kätevästi.
– Sanoin, että asemalle ei enää jätetä pyörää. Tuntui tosi tylsältä.
Pirjo Pihlajamaa
