Sillä aikaa kun valtiossa on keskitytty puhumaan eläkeiän nostosta, on kampaamoyrittäjä Pirjo Löser, 71, laitellut hiuksia Ala-Malmilla. Eläkettä hän olisi voinut alkaa nostaa jo aikoja sitten, mutta yrittäjä on sen kun jatkanut ja jatkanut töitä aina kesäkuun loppuun asti.
Syy venyttää työelämää kuudella vuodella on yksinkertainen.
– Pöljähän se on, joka ei tekisi näin rahan takia. Minä olen halunnut tienata eläkkeen päälle lisää, että voin matkustella. Nyt on matkarahaa, Löser perustelee.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on muun muassa Amerikan matka ja ilman muuta ainakin Oktoberfestin kokeminen pitkästä aikaa Saksassa. Sitä ennen on reissu Ouluun, jossa 92-vuotias äiti asuu palvelukodissa.
Itse hän täytti 8. kesäkuuta 71 vuotta.
– Ja taas sai juoda kuohuviiniä, Löser virnistää syntymäpäivilleen ja esittelee hankkimaansa tuliterää sähköpyörää.
Laseja on kilistelty myös haikeissa merkeissä. Vanhat asiakkaat ovat hyvästelleet työelämästä luopuvan hovikampaajansa. Tyhjäksi Vilppulantie 26:n liiketila ei onneksi jää. Pirjo Löser on löytänyt hyvän seuraajan, joka on ottanut tilat haltuunsa.
Vuonna 1947 Oulussa syntynyt Pirjo Löser valmistui Pohjois-Pohjanmaan ammattikoulusta kampaajaksi 1965 ja aloitti työt. Tuolloin hänen sukunimensä oli vielä Molander.
Kerran Kalevassa oli lehti-ilmoitus, jossa etsittiin työntekijöitä eteläsaksalaisen Intermetallin tehtaalle. Pirjo Molander päätti vastata ilmoitukseen tyttökaverinsa kanssa. Kohta kaksikko pakkasi laukkuja Freiburgiin lähtöä varten.
– Siellä tehtaalla oli jo yksi Jutta Rovaniemeltä, ja hän oli saanut idean hakea työntekijöitä Pohjois-Suomesta. Saimme paikat ja lähdimme likkakaverin kanssa junalla Helsinkiin ja laivalla Travemündeen, täysin kielitaidottomana. En ymmärtänyt mitään ja yritin selvitä matkasta elekielellä – se oli kyllä vaikeaa, mutta nuorena oltiin rohkeita. Tehtaassa tehtiin jotain elektroniikkaa. Minä etsin virheitä piirilevyistä.
Meni puoli vuotta ja Löser oli tutustunut tulevaan mieheensä, joka oli ravintolayrittäjä. Kohta kampaaja-tehtaantyttö oli diskon baaritiskin takana tekemässä drinkkejä. Joita sai muuten siihen maailman aikaan maistella tekijäkin, Löser naurattaa.
Tuli ero, ja Löser palasi kuusivuotiaan Oliver-poikansa kanssa Suomeen. Välillä asuttiin vuokralla Vantaan puolella, välillä Helsingin. Vilppulantien Kampaamo-Parturin hän avasi heti paluuvuonna 1984.
– Sitä ihmettelen, että kaupunki ei voinut koskaan vuokrata meille asuntoa tästä Vilppulantien yhtiöstä. Liiketilat kyllä sain, nykyisin Suutarilan Iltatähdenkujalla asuva Löser kummastelee.
Hyväkuntoisen ja nuorekkaan näköinen yrittäjä jäi eläkkeelle ilman terveyshuolia.
– Liikuntaa? Ei, ei, enhän minä ole ehtinyt harrastaa mitään, kun minä olen ollut aina töissä. Vuodessa olen pitänyt viikon loman, tai viimeisen 2-3 vuoden aikana kahden viikon, jotta olen päässyt matkoille.
Matkustelun lisäksi nyt on aikaa muullekin. Luovaa mieltä on kutkutellut idea mennä maalauskurssille. Eikä hassumpi ajatus, jos löytyisi uusi elämänkumppani.
– Tosin enhän minä enää edes muista, miltä mies näyttää, hän heläyttää.
Pirjo Pihlajamaa
