Keväällä 1955 kävin Ressua. Pääsiäistä vietettiin perinteiseen tyyliin. Naapurien ja sukulaisten luona vierailtiin tiheään. Kylän poikajengeillä oli omat menonsa.
Asuimme Puistolassa Harjutien (nyk. Karrintie) mäessä. Silloin ei ollut televisiota, ei tiski- eikä pesukoneita. Saunamökki lämmitettiin haloilla eikä nappia painamalla. Tarpeilla käytiin puuceessä. Kuvanveistäjäisäni Gunnar Uotila yritti epäsäännöllisillä tuloillaan elättää nelilapsista perhettä, johon kuuluivat minun lisäkseni veljeni Ilkka ja Pekka sekä pikkusiskomme Laura.
Kenties vieläkin tiukemmilla olivat Puistolan kirjailijat Otto Varhia ja Into Kallio. Reino Helismaan elokuvat sen sijaan vetivät väkeä teattereihin. Televisio ei vielä kilpaillut ihmisten ajasta.
PALMUSUNNUNTAI su 3.4.
-2 astetta, puolipilvistä
Aamulla heräsin perheen meluisiin aamutoimiin. Nukuin kylmät talvikuukaudet eteisessä. Keväämmällä pääsin siirtymään ”lasitetulle parvekkeelle”, jossa ei ollut keskuslämmitystä. Meitähän oli kuusi henkeä, pikkusisko Laura vasta alle 2-vuotias.
Aamupäivällä päällystin koulukirjoja paperilla. Ruokailun jälkeen heitin pihassa tikkaa. Paras tulos viidestä metristä oli 32.
Seppo soitti ja pyysi minua kaupungille postimerkkinäyttelyyn. Menimme ensin Matin syntymäpäiville Sepon kanssa. Vein lahjaksi sukat ja suklaata. Seppo lähti yksinään postimerkkejä katsomaan. Jäin Matin synttäreille Pertin ja Kähön kanssa. Saimme kahvia, kakkua, karkkeja ja omenia. Sitten aloimme pelata ”marjapussia” ja ”kirjaintietokilpailupelejä”.
Viri-koira puraisi Mattia käteen. Tuo susikoira oli pihassa kesät talvet ketjussa ja eli kopissaan. Mannilan ovelle mennessä piti olla tarkkana, ettei Viri ylettynyt kuonoineen käteen tai puseroon.
Kun palasin kotiin, muu väki oli käynyt kylässä Hännisillä. Illalla kuuntelin radiosta kuulokuvaa Seitsemästä veljeksestä.
KIIRASTORSTAI to 7.4.
Päivällä +10, yöllä -7 astetta, selkeää
Aamulla lueskelin sanomalehtiä, joita meille tuli vähintään kaksi, muistaakseni Hesarin lisäksi Demari ja/tai Kansan Uutiset. Uusia aikakauslehtiä ei ollut postilaatikossa mäen alla, koska posti oli lakossa. Päätin ruveta keräämään kokoelmiini Hesarista palstat Maailman valokeilasta ja Säätiedotus.
Aamupäivällä meillä kävi kirjailija Otto Varhia, joka lainasi 1 500 mk. Sitten käväisi myös Aallon Viljo. Aikuisten keskusteluista kuulin, että Pertti oli saanut pikkuveljen.
Hoidin pihassa pikkusisko Lauraa, joka nappasi käteensä tikan eikä halunnut millään antaa sitä takaisin. Isä hakkasi saunaan puita. Minä nostin sinne kaivosta vettä.
Äiti oli kaupassa. Mukana oli Pekka-veli, joka keräsi kahvipaketeista autojen kuvakortteja. Matti, Pertti ja Seppo tulivat. Pelasimme pihassa jääpalloa ilman luistimia. Myöhemmin ilmestyi myös Arto, joka oli riidellyt Matin kanssa.
Illalla olin vielä hiihtämässä lenkin. Ilkka ropeloi sähkömoottoreitaan.
Saunan jälkeen kuuntelin radiosta Selma Lagerlöfin legendan Punatulkku. Valmistelin myös käsikirjoituslehteäni Viime tietoja. Täysikuu loisti etelässä vierellään Spica-tähti. (Olin tutustunut kirjoista tähtiin ja planeettoihin.)
PITKÄPERJANTAI pe 8.4.
Päivällä +10, yöllä -8 astetta, selkeää
Aamupäivällä kirjailija Into Kallio oli käymässä ja soittamassa puheluja. (Lankapuhelinta ei tuolloin ollut läheskään joka talossa. Kännykästä ei osattu uneksiakaan.)
Arto, Matti ja Seppo tulivat. Pelasimme pihassa ”jääpallosarjan”, jonka voitin. Kävimme hakemassa myös Perttiä, mutta hän ei päässyt paikalle. Ilkka korjasi Matin hajonneen mailan.
Äiti, isä, Pekka ja Laura olivat kylässä Mannilassa. Kannoimme lunta pihan jääpallokentälle, joka uhkasi sulaa pilalle ennen huomisia pelejä.
Lähdimme Matin, Ilkan ja kolmen kelkan kanssa metsään. Laskimme mäessä ”kelkkajunassa”. Löysimme pusikoista viinapulloja. Vedimme ne meille pihaan. Aioimme myydä ne Alkolle 10 mk kappale.
Illalla näytin tulitikuilla valoa, kun isä haki lämmityskoksia liiteristä.
Ennen nukkumaan menoa nostelin kiskonpätkää pihassa ja voimistelin. Luin Robinson Crusoeta ja katselin täysikuuta Spican ja Saturnuksen välissä.
PÄÄSIÄISLAUANTAI la 9.4.
Päivällä +10, yöllä -4 astetta, selkeää.
Aamupäivällä valmistin käsin kirjoitettua lehteä Viime tietoja. Pian tulivat Matti ja Seppo pelaamaan jääpalloa. Se oli oikeastaan jääpallon ja jääkiekon sekasikiö, sillä mailoilla hakkasimme ilman luistimia ”kiekkoja”, joita sahasimme puunrungosta. Valmistin 11 kiekkoa, joita kutsuimme hienostellen keksimällämme sanalla bulgue. Matilla oli Ressussa ykköskielenä ranska. Sieltä tuo sana tuli monen mutkan kautta.
Matti ja Seppo lähtivät hakemaan Perttiä ja jäivät sille tielleen. Ilkka kävi äidin kanssa kaupassa.
Kirjailija Otto Varhia tuli käymään. Joimme ”pääsiäiskahvit” ja kuuntelimme radiosta ABC-tietokilpailun. Valmistin 24 askia Tano-tupakkaa. (Se oli meidän leikkitupakkamme, joka oli tehty heinänkorsista.)
ENSIMMÄINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ su 10.4.
+2 astetta, melkein pilvistä
Isä ja Ilkka lähtivät Malmin kirkkoon. Kelloni oli jäänyt jälkeen, joten en ehtinyt mukaan.
Päivällä söimme pääsiäisaterian keittiössä. Juhlan kunniaksi pöytä vedettiin irti seinästä. Isän vasen ranne oli kipeä, mikä haittasi pahasti hänen työntekoaan puuveistosten parissa.
Hoitelin Laura-siskoa pihassa. Meillä kävi minun ja Ilkan luokkakaverien Olan veljesten äiti. Istuskelin yläkerrassa ja lueskelin. Sitten kävin alakerrassa syömässä kakkua ja mämmiä. Ilkka ja Pekka kävivät Olalla Heikinlaaksossa ja toivat mukanaan sarjakuvalehtiä.
Illalla nostin pihassa ratakiskoa ja voimistelin tarkan ohjelmani mukaan. Olin vielä kävelyllä Puistolan torilla ja sitten Tapanilassa. Arto tuli vastaan pyörällä. Palasin kotiin Asematietä (nyk. Suuntimontie) ja metsän kautta.
TOINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ ma 11.4.
+2 astetta, puolipilvistä
Nukuin verannalla.
Ruokailun jälkeen ryhdyin tutkimaan Keksintöjen kirjasta tähtikaukoputkia. Äiti, isä, Pekka ja Laura lähtivät Sörkkaan serkkuni Seijan rippijuhliin. Ilkka valmisteli sähköjunaansa.
Seppo tuli ja pyysi minut pelaamaan jalkapalloa luistinradalla koulun pellolla.. Matti ja Kähö kävivät paikalla. Lopuksi kilpailimme, kuka heittää jalkapalloa pisimmälle.
Isä oli tällä välin tullut kotiin. Hän oli joutunut kantamaan Lauraa sylissä autopysäkiltä asti. Äiti ja Pekka palasivat kaupungilta Seijan rippiäisistä myöhemmin.
Illalla kuuntelimme Ilkan kanssa radiosta Victor Youngin Johnny Guitaria. Sitten luin Johannes Linnankosken tekstejä, joista olin kiinnostunut. Luin myös Uudesta Kuvalehdestä ”sotajermujen muisteloja”.
MARKKU HELISMAAN MUISTELMISTA
Näitä kirjoitellessani olen lukenut Markku Helismaan muistelmiaPuistolan historiasta Reino Helismaa ja perhe Puistolassa 1950-luvulla Markku Helismaan kokemana, jota voi ilmeisesti yhä ostaa Puistola-Seuran kautta. Voin suositella. Se kertoo samoista ajoista ja paikoista kuin minun päiväkirjani. Ja tunnelma on sama, tosiasiat kohdallaan.
Markun kirja on luotu muistikuvien pohjalta eräänlaisella tajunnanvirtatekniikalla. Kirjoittaja hyppelee muistikuvasta toiseen ja palaa välillä nykyhetkeen. Teksti on täynnä yllätyksiä, sanaleikkejä ja erikoista huumoria. Markkuhan on Reinonpoika Helismaa. Sen huomaa ja tuntee hänen nasevista ja terävistä teksteistään.
Markkua ei juuri mainita minun päiväkirjoissani. Hän kuului ”eri jengeihin”. Muistan nähneeni hänet usein junassa Puistolan ja Oulunkylän välillä. Hän kävi Oulunkylän yhteiskoulua. Matti, Ilkka ja minä, sittemmin myös Pekka, kävimme keskustassa Ressua. Sitäkin useammin tapailin Markun veljeä Artoa, joka kuului minun vakiokavereihini.
Timo Uotila
