Tuntuu surumieliseltä lukea päiväkirjojeni merkintöjä lapsuudestani ja nuoruudestani, jotka vietin Puistolan Harjutiellä (nyk. Karrintie), talossa ja pihapiirissä, joka muuttui ratkaisevasti vuoden 2020 aikana. Viereisellä tontilla asunut veljeni Ilkkakin on jo poissa.
Isäni kuvanveistäjä Gunnar Uotila (1913-1997) hankki talon ja tontin vuonna 1937. Siellä perheemme, äiti Alli, veljeni Ilkka ja Pekka sekä pikkusiskomme Laura asuimme 1955, jolta ajalta nämä päiväkirjamerkintäni ovat.
Se oli erilaista elämää kuin nykyään. Vesi kannettiin kaivosta mäen alta, pihassa oli saunan nurkalla ulkokäymälä. Kavereitani olivat mm. Arto Helismaa, Matti Mannila, Pertti Aalto, Seppo Heinonen ja Olan pojat Kari ja Kunto muutamia mainitakseni.
Torstaina 17.3.1955 yöllä oli kymmenkunta pakkasastetta. Lähdin linja-autolla keskustaan kouluuni Ressuun. Tavallisesti kuljin junalla, mutta ne eivät kulkeneet lakon takia. Koulussa aamurukouksen yhteydessä rehtori Eino Cederberg ilmoitti, että koska talonmies on lakossa eikä ole lämmittänyt koulua, täytyy lakon ajaksi koulu sulkea.
Alkoi ylimääräinen ”hiihtoloma”. Edellinen oli ollut 28.2.-7.3. Helsingin Sanomista luimme, että vahtimestarien lakko on aiheuttanut huomattavaa haittaa valtion oppikoulujen työskentelylle. Lämmityksestä yritetään selviytyä omin voimin sikäli kuin lakkotoimikunta antaa siihen luvan. Vaikein on tilanne Helsingin Lyseossa (eli Ressussa), joka on kokonaan suljettuna.
Kun olimme tulleet veljieni kanssa kotiin, Ilkka kävi Puistolan kansakoululla viemässä pikkuveljellemme Pekalle suksivoiteita. Iltapäivällä Matti tuli meille. Laitoin villasukat hiihtohousujen päälle ja monot jalkaan. Menimme Ilkan ja Matin kanssa metsään hiihtämään. Hiihdimme ensin Ilkan suunnitteleman ladun. Tuttu kirjailija Otto Varhia tuli vastaan ja hiihto jäi. Sitten ryhdyimme pelaamaan pihalla jääpalloa. Illalla olin kotona ja hoidin pikkusiskoamme Lauraa. Kuuntelin radiosta pääministeri Urho Kekkosen puheen ja tiskasin, kun äiti oli koululla ompelukerhossa. Illalla nukahdin vaatteet päällä.
Perjantaina 18.3.1955 ei sitten menty kouluun. Viivyin vuoteessa peräti yhteentoista. Aamupalan jälkeen rasvasin suksenpohjat ja lähdin hiihtämään. Hiihdin Ilkan suunnittelemalla kahden kilometrin lenkillä kahdeksan kierrosta. Aikaa kului tunti ja 20 minuuttia. Ilkka oli lapion kanssa korjaamassa ladun muutamia jalanjälkiä. Ilkka ja Pekka kunnostivat hyppyrin meidän pihassamme. Sitten hyppäilimme ”ennätyksiä”. Ruokailun jälkeen isälle oli tulossa Kaskas-kenkävoidefirman johtaja ostamaan 20 000 markalla veistoksen.
Matti tuli meille. Kävimme isän, Ilkan, Pekan ja kirjailija Into Kallion kanssa Kallion (eli Mikko Ampujan talon) saunassa. Sieltä palattuani join kahvia ja luin Uutta Kuvalehteä. Illalla omatunto soimasi, kun tiesin, että minun pitäisi valmistella kouluun äidinkielen tunnille puhetta.
Lauantaina 19.3.1955 ei ollut lakon takia koulua, vaikka lauantai olikin tuohon aikaan yleinen työ- ja koulupäivä. Rasvasin suksiani ja hoitelin pikku Lauraa pihassa, kun äiti kävi kaupassa. Ilkka kävi hiihtämässä.
Äiti toi minulle syntymäpäivälahjaksi peilin, sukat ja paidan. Meille tuotiin kotiin autolla perunasäkki. Pelasimme Ilkan kanssa pihassa tasapelin jääpallossa.
Ruokailun jälkeen vedin puvun ylleni. Lähdin Puistolan kansakoululle rippikouluun liittyvään piispantarkastukseen. Siellä kuultiin ensin pastori Toivion puhe, kuorolaulua, johtajaopettaja Uramon puhe, pikkutytön yksinlaulua ja lopuksi piispa Eelis Gulinin puhe. Lopuksi saimme kätellä piispaa. Äiti, isä ja Laura olivat paikalla ja jäivät kahville.
Illalla kuuntelin radiosta Viisasten kerhon. Luin myös läksyjä ja valmistelin koulupuhettani.
Sunnuntaina 20.3.1955 kuuntelin aamulla radiosta sanomalehtikatsausta. Sitten luin läksyjä auringon lämmittämällä verannalla. Lakon vuoksi en saanut sukulaisvieraita keskustasta syntymäpäivilleni.
Arto ja Matti tulivat polkupyörillä pihaan. Hyppelimme pihassa erilaisia kilpailuja. Soitin Sepolle ja pyysin häntä syntymäpäivilleni. Hän ei ollut kotona. Ilkka oli nähnyt hänet aamupäivällä Tapanilan Erän hiihdoissa. Ilkkakin taisi ainakin alustavasti liittyä Erään.
Olimme syntymäpäiväkahveillani Arton, Matin ja Ilkan kanssa. Perttikin tuli hieman myöhässä. Sitten ajoimme pihassa ja Harjutiellä polkupyörillä pienen ”maastoajokilpailun”. Arto voitti, minä jäin hännille. Pelasimme kaksi jääpallo-ottelua eri kokoonpanoilla, olin kummassakin ottelussa voittaneessa joukkueessa.
Maanantaina 21.3.1955 lakko jatkui ja koulu oli suljettuna. Isä kävi kaupungilla ja toi taulujen kehyksiä. Hoidin Lauraa ja ajelin pihassa pyörällä. Lähdin rippikouluun, oli kova lumipyry. Kun palasin, meillä olivat kylässä Reino Helismaa, Urpo Mannila, herra Heinonen sekä kirjailijat Into Kallio ja Otto Varhia. Helsingin Ympäristölehden mies kävi meillä ottamassa lehden tilauksen. Iltauutisista sain sen käsityksen, että lakko jatkuu.
Tiistaina 22.3.1955 luin aamulla Hesarista, että lakko jatkuu ja haittaa koulujen ohella myös sairaaloita. Matti tuli ja pelasi Ilkan kanssa jääpalloa. Tulimme sisälle ja pidimme ”kirjankustantajien konferenssin”. Saimme Ilkan kanssa tehtäväksi kirjoittaa pakinan ”taikureista”. Illalla luin lainastokirjoista mm. Einsteinin suhteellisuusteoriasta. Isä oli laulamassa Helismaalla. Iltauutisissa kuulin, että lakko jatkuu.
Keskiviikkona 23.3.1955 koululakko jatkui. Vietin melkein koko päivän kotona. Kirjailija Into Kallio kävi meillä aamulla. Olin koko tuon ajan peiton alla ”piilossa”. Kun vieras oli lähtenyt, nousin sängystä ja toivoin pääseväni nukkumaan alakerran ahtaudesta kevätauringon lämmittämälle ikkunalliselle parvekkeelle. Äiti vastusteli.
Perjantaina 25.3.1955 kävin rippikoulussa. Ulkoläksyn kuulustelussa tein virheen. Harmitti, koska olin kotona muistanut koko tekstin ulkoa. Monet muutkin kompastelivat ulkoläksyssä. Opettaja sanoi, että jos ensi kerralla ei läksyjä osata, muutetaan rippikoulu käytäväksi kolme kertaa viikossa. Toisella tunnilla Ylermi Kuula opetti kastevirsiä. Minut on vallannut rehellinen parannuksen kaipuu: minä tulen tekemään velvollisuuteni kunnollisemmin. Lakko alkaa jo pelottaa.
Lauantaina 26.3.1955 luin aamulla lehteä sängyssä. Päätin muuttaa parvekkeelle nukkumaan. Toteutin aikeeni äidin vastustuksesta huolimatta ja kannoin sänkyvaatteeni yläkerran parvekkeelle. Siellä alkoi suursiivous. Sitten tulivat Matti ja Artokin verannalle. Siirryimme pihalle heittämään tikkaa. Illalla olimme saunassa. Illan ylimääräisissä uutisissa kerrottiin, että lakko alkaa olla loppumassa. Lueskelin koulun ja rippikoulun läksyjä.
Kevät oli normaalista jäljessä. Lumen kuuluisi olla jo osittain sulanut, mutta se on enimmillään.
Sunnuntaina 27.3.1955 heräsin yläkerran parvekkeella. Hain paikalle kapsäkissä 1950-luvun arkistotavaraa. Meillä oli isän aloitteesta perustetun Puistolan taiteilijaseuran perustava kokous. Kutsutuista paikalle saapuivat kirjailijat Into Kallio ja Otto Varhia sekä taidemaalari Signe Yletyinen puolisoineen.
Tein läksyjä. Lopulta vieraat lähtivät. Vain Otto Varhia jäi.
Illalla valmistelin koulupuhettani, mutta eri aiheet kilpailivat minun mielessäni. Myös rippikoululäksyt olivat valmisteilla.
Millaistahan on elää ilman harmeja ja taakkoja? Nyt ainakin tuntuu siltä, että niitä on ilmestynyt yhtenään elon kaidalla tiellä, kuin polun yli törröttäviä juuria ja rytöjä pimeällä usvaisella metsätiellä, jota koditon kiertäjä haparoiden kulkee… Noin runollisesti kuvailin päiväkirjassa tunnelmiani.
Maanantaina 28.3.1955 lakko oli ohi ja meidän ressulaisten Matin, Ilkan ja minun ”erikoishiihtoloma” päättynyt. Tulossa oli kylmin huhtikuu sitten vuoden 1881. Helsingissä ja Turussa keskilämpötila oli -1 aste eli nelisen astetta normaalia kylmempi. Vielä toukokuun alussa metsissä oli paksuja lumihankia.
Timo Uotila