Pääsiäinen 1958 Wanhassa Puistolassa ylioppilaskirjoitusten ja autoremontin merkeissä

Puistolan Harjutien talo 1950-luvun lopun kuosissa. Kuva: Gunnar Uotila.

Vuoden 1958 pääsiäisen aikaan asuin isäni kuvanveistäjä Gunnar Uotilan, äitini Allin ja veljieni Ilkan ja Pekan sekä pikkusiskoni Lauran kanssa Puistolan Harjutien (nyk. Karrintie) mäessä talossa, johon vanhempani olivat muuttaneet samana sunnuntaina 15.05.1938, jolloin Malmin lentokenttä juhlallisesti avattiin.

Meidän talomme joutui uudelle omistajalle 31.12.2019 ja teki tilaa uusille rakennuksille. Nyt on Malmin lentokentän loppu lähellä.

Vuonna 1958 meillä oli vielä erillinen sauna ja ulkovessa. Vesi noudettiin ämpäreillä mäen alta. Isäni yritti selvitä menoista myymällä puisia veistoksiaan. Vuonna 1958 hän oli onnistunut vaihtamaan veistoksiaan vuoden 1938 Mercedes Benz -autoon, jota yritimme pääsiäisen tienoilla kunnostaa ajovalmiiksi. Minä hermoilin ylioppilaskirjoituksia, lähinnä ruotsin kielen koetta.    

Palmusunnuntai 30.03.1958, -4 astetta, selkeää.

Aamulla nukuin makeasti yhdeksään saakka. Päästyäni ylös ryhdyin lukemaan historiaa. Parvekehuoneeni lämpeni auringon yletessä. Päivällä tuli vieraita, äidin siskon perhe Salinit. Ilkka oli luokkakaverinsa kanssa katsomassa toisen luokkakaverin hankkimaa moottoripyörää.

Meille oli hankittu auto, vuoden 1938 Mersu. Olimme edellisenä päivänä yrittäneet työntämällä käynnistää sitä. Nyt työnsimme auton takaisin entiselle paikalleen. Starttaus ei onnistunut.

Illalla lueskelin taas tenttikirjoja.

Kiirastorstai 03.04.1958, +2 astetta, selkeää

Heräsin ennen yhdeksää tutkimaan sanomalehtiä. Luokkakaverini Marttisen Eino soitti ja kertoi ennakkotietona, että olimme saamassa laudaturin englannin yo-kokeessa. Iloitsin kovin suorituksestani, sillä olin hieman epävarma onnistumisestani.

Iltapäivä kului saunan lämmityksessä ja ruotsin kieliopin lueskelussa yo-kirjoituksia varten. Isä ja Ilkka puuhailivat auton parissa. He kävivät parissa romukaupassa hakemassa sopivaa veiviä auton käynnistämiseksi. Ei löytynyt.

Pitkäperjantai 04.04.1958, +1 aste, selkeää

Aamulla heräsin kahdeksan jälkeen. Vilkaistuani sanomalehtiä kuljin pihassa auringonpaisteessa ja yritin lukea ruotsia yo-kirjoituksiin. Autossakin oli mukava istua, kun kylmä viima ahdisteli.

Iltapäivällä söimme tavallista juhlallisemman aterian, johon kuului perinteisiä herkkuja, jopa mämmiä.

Iltapäivällä syntyi ikävä välikohtaus. Isä rupesi ajamaan sähköparranajokoneella partaansa. Hän huomasi, että koneesta puuttui toinen terä. Se oli kallis juttu. Isä suuttui. Hän alkoi ensin tiukata minulta, sitten Ilkalta, olimmeko käyttäneet hänen konettaan. Jouduin hyvin ikävään tilanteeseen, sillä olin vanhempi – ja parta oli aina sopivin väliajoin hävinnyt minun suupielistäni. Minun täytyi ottaa esille tepsivä alibi: näytin ostamani partakoneen, jolla kenenkään tietämättä olin jo pitkähkön ajan ajanut partani. Ilkan ei auttanut kuin silmät pystyssä vakuuttaa syyttömyyttään. Lopulta hän melkein itki.

Isä, äiti, Pekka ja Laura olivat iltapäivällä Mannilalla. Minunkin piti mennä sinne, mutta Matti ehtikin tulla meille. Juttelimme ja tutkimme pihassa autoamme. Illalla yritin taas keskittyä ruotsin kieleen.

Pääsiäislauantai 05.04.1958, +2 astetta, pilvistä

Heräsin aamuseitsemältä. Menin 8:10-autolla keskustaan Ressu-kouluun. Meillä oli ruotsin koe. Käänsimme opettajan monistamat viisi tekstiä. Palasin kotiin 11:30 -autolla. Melkein heti lähdin Mannilan Matin luo. Joimme kahvia ja juttelimme mukavia. Palasin kotiin illan pimetessä.

Isä ja Ilkka olivat hankkineet autoon veivin.  He käyttelivät moottoria illalla. Minä luin taas ruotsia, mutta en oikein onnistunut keskittymään.

Äiti ja Laura-sisko olivat illalla kaupungilla tapaamassa joitakin äidin vanhoja koulukavereita. He toivat tuliaisina runsaasti makeisia.

Pääsiäissunnuntai 06.04.1958, +4 astetta, pilvistä

Aamulla maassa oli viitisen senttiä uutta nuoskaista lunta vielä vanhan lumen lisäksi. Sää pysyi koko päivän harmaana, mikä ei nostanut mieltäni, vaikka nyt onkin pääsiäinen.

Aamupäivällä luin sekä sanomalehtiä että ruotsin kieltä. Isä ja Ilkka olivat pyytäneet Kallion sedän tästä naapurista katsomaan meidän autoamme. He ajoivat jopa kymmenen kilometrin lenkin.

Kun pääsiäisateria oli syöty, äiti, isä, Pekka ja Laura lähtivät Sörkkaan äidin siskon perheen Salinien vieraiksi. Ilkkakin lähti perässä. Minä jäin yksin. Omistin aikani lukemiselle. En päässyt ruotsin kielen opinnoissani niin paljon eteenpäin kuin olin suunnitellut.

Pääsiäismaanantai 07.04.1958, +4 astetta, selkeää

Nukuin aamulla melko kauan, yli yhdeksään. Haukattuani jotain rupesin lukemaan ruotsia. Huoneessa tuli pian kuuma. Menin ulos ja keksin autosta hyvän lukupaikan. Isä ja Ilkka touhusivat kaiken aikaa moottorin kimpussa.

Syönnin jälkeen meille tuli luokkakaverini Kari Ola. Hän oli meillä iltaan asti. Touhusimme mitä erilaisimpia asioita, joimme kahvia, juttelimme jopa minun pian 5-vuotiaan pikkusiskoni Lauran kanssa.

Illalla meillä olivat vieraina Mannilan Matin vanhemmat Aune ja Urpo sekä kirjailija Into Kallio ja hänen vaimonsa Sirkka. [Into Kallio asui Ampujan huvilassa. Häneltä oli v. 1957 ilmestynyt romaani Ennen huomista ja v. 1958 romaani Veren kevät. Hän kuoli runsaat puoli vuotta myöhemmin 18.12.1958 Puistolan asemalla junan alle jouluostoksilta palatessaan. Into Kallion vasen käsi puuttui onnettomuuden jäljiltä.]

Vasta iltamyöhällä pääsin taas lukemaan ruotsia.

Timo Uotila

Edellinen artikkeliPukinmäen suunnitelmat kommentoitavissa
Seuraava artikkeliPukinmäki-Seura jäi huvilapäätöksissä pimentoon