Asuin lapsuuteni Puistolan Harjutien (nykyinen Karrintie) mäessä isäni, kuvanveistäjä Gunnar Uotilan 1930-luvun lopulla hankkimassa omakotitalossa. Noihin aikoihin asti vedet oli nostettu mäen alta kaivosta ja asiat hoidettu ulkovessassa. Pihassa oli sauna ja ulkovaja. Isäni teki etupäässä puuveistoksiaan ateljeessaan. Tuo kaikki on nykyään muisto vain. Tuolle tontille on vuonna 2020 noussut kolme uudisrakennusta.
Lapsena kävimme Puistolan kansakoulua oikaisemalla viereisen Nummelinin tontin kautta. Edesmennyt veljeni Ilkka osti tuon 100-vuotiaan talon yli puoli vuosisataa sitten vuonna 1968. Se seisoo vielä paikallaan muistona menneiltä vuosilta mahtavien kiviaitojen takana. Talon historiasta on Ilkan tyttären Johanna Lehtosen artikkeli uudessa Puistolan Alueoppaassa.
Nykyistä Puistola-Seuraa vastaavaa järjestöä en muista 1950-luvulta. Joskus kävimme koululla kuuntelemassa omakotiyhdistyksen johtohenkilöiden pitkiä ja minulle vaikeaselkoisia esitelmiä. Paikallisuutisia luettiin Helsingin Ympäristölehdestä.
Ennen televisioaikaa paikkakunnan elokuvateatteri oli tärkeä kulttuurin levittäjä ja kohtaamispaikka. Meillä oli kaksikin elokuvateatteria, joista lähin oli Kino Puistola ja pidemmän kävelymatkan päässä Kino Tapanila. Muistan katsoneeni Puistolan teatterissa monet tuon ajan Reino Helismaan aiheisiin perustuvat filmit, kuten Rovaniemen markkinoilla ja tukkilaisfilmi Me tulemme taas. Muistan, miten meillä keskusteltiin Toivo Särkän ohjaamasta monta Jussia keränneestä elokuvasta Katupeilin takana, jota oli esitetty pitkään myös Kansallisteatterissa. Näin sen hiljan uudelleen Ylen iltapäiväohjelmistossa.
Tammikuun 9. 1955 isäni täytti 42 vuotta. Päivällä vieraina kävi joukko sukulaisia ynnä Reino Helismaa ja vaimonsa Lempi. Pelasimme pihassa jääkiekon ja jääpallon sekasikiötä Helismaan Arton ja Mannilan Matin kanssa. Vieraiden lähdettyä söin karamelleja ja täytekakkua. Isä ja Ilkka-veli lähtivät Kino Puistolaan katsomaan Matti Kassilan Hilman päiviä. Minä jäin kotiin kuuntelemaan radiosta kuunnelmajaksoa Seitsemästä veljeksestä. Kuuntelin myös Ville Zilliacuksen matkakertomuksen Yhdysvaltain Villistä Lännestä. En silloin tiennyt, että Zilliacuksesta tulisi parin kymmenen vuoden kuluttua minun päällikköni Yleisradiossa.
Veljeni Ilkka ja Pekka kävivät 9.3.1955 katsomassa ruotsalaisen Arne Sucksdorffin elokuvan Suuri seikkailu. Minä jäin kotiin lukemaan läksyjä. Alli-äiti oli 3.1.1955 Kino Puistolassa katsomassa William Wylerin ohjaaman Audrey Hepburn -elokuvan Loma Roomassa. Kaikesta päättäen joku meistä kävi elokuvissa vähintään kerran viikossa.
Kino Puistolaa käytti myös Puistolan amatööriteatteri. Siellä näin ainakin Runar Schildtin Hirsipuumiehen. Lavalla olivat Matin isä Urpo Mannila ja Reinon vaimo Lempi Helismaa.
Laulukuoroja oli myös. Isäni kävi laulamassa Helismaalla ja kirkkokuorossa. Hänellä oli tuttuja pastorien piirissä. Häneltä tilattiin muun muassa kastemalja Malmin kirkkoon ja Kristus Puistolan kirkkoon. Kirkkoherra Lauri Huovinen, piispa Eero Huovisen isä, kävi meillä kotona sopimassa tilaustöistä kirkoille. Lähiaikoina perikuntamme lahjoittaa krusifiksin Puistolan kirkolle.
Jossakin vaiheessa isäni oli kyllästynyt laulukuoroon, koska siellä harjoiteltiin niin lapsellisia lauluja, kuten Äidin syntymäpäivää ja Piippolan vaarilla oli talo. (Päiväkirja 23.3.1955). Samoihin aikoihin isäni yritti perustaa jonkinlaista Puistolan taiteilijaseuraa. Hänhän oli jäsenenä valtakunnallisessa Kuvanveistäjäliitossa ja Taiteilijaseurassa. Mutta maantieteelliset lähikontaktit olivat tärkeitä.
Puistolassa asuviin kirjailijoihin Into Kallioon ja Otto Varhiaan meillä oli hyvin läheiset suhteet. Kumpikin kävi meillä soittamassa puhelunsa, koska joka talossa ei ollut omaa lankapuhelinta. Otto Varhia kävi muutenkin meillä usein. Kumpikin kirjailija kuoli vielä 1950-luvulla traagisesti. Malmilaista kirjallisuuden tohtoria Aarne Laurilaa tavattiin melko usein. Hänen kanssaan isäni kävi Unkarin-matkalla kesällä 1952.
Äitini Alli Uotila (o.s. Joutsila, ent. Johansson) kävi usein Puistolan kirjastossa ja osallistui kirjallisiin iltoihin. Puistolan kirjastonhoitajana vuosina 1950-1983 oli Hilkka Rasku. Hänen kaudellaan kirjaston lainausluvut moninkertaistuivat. Hän ja miehensä Teuvo Rasku herättivät keskustelua radikaaleilla ajatuksillaan. Teuvo Rasku oli 1950-luvulla Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja. Hän julkaisi noina vuosina kirjat Kirkko vaakalaudalla (1957), En voi omantunnon tähden (1958) aseistakieltäytymisestä ja Työväestö ja kirkko (1959). Niistä järjestettiin Puistolan kirjastossa monet kärkevätkin keskustelut.
Puistolassa toimi myös aktiivinen Martta-yhdistys, jossa äitini oli mukana.
Aktiivista järjestötoimintaa oli lisäksi Puistolan Urheilijoilla ja VPK:lla. 1950-luvulla kansa kävi aktiivisesti tansseissa. Sekä Puistolan Urheilijoilla, että VPK:lla oli omat tanssilavansa. Lähellä oli myös legendaarinen Mosan lava Tapanilassa.
Puistolassa oli hyväntekeväisyysjärjestöjen pienoisgolfrata nykyisen alakoulun kohdalla. Muistan olleeni siellä joskus kassanhoitajana. Golfmaila kädessä pääsi kätevästi tapaamaan tuttuja.
Pienoisgolfrata oli myös Tapanilassa urheilukentän kupeessa. Näin kerrotaan päiväkirjassani 17.7.1955: Pelasimme Mannilan Matin kanssa meillä talon takana fortunaa. Syötyämme päätimme lähteä Tapanilaan pelaamaan pienoisgolfia. Matti kävi kotonaan pukeutumassa. Huomattuani hänen kuteensa päätin minäkin vaihtaa vaatteeni hienompiin. Siellähän oli paljon ihmisiä, mm. kauniita tyttöjä. Matti voitti pelin harmittavan niukasti 78-79. Tyrin pahasti viimeistä edellisellä reiällä. Muuten olisin voittanut. Ottelun kirjanpito on vielä tallella.
Timo Uotila
