-Tiedättekö miten sika teurastetaan?
Kymmenen ihmistä seisoo ringissä Ajurinaukiolla hieman ihmetellen.
-En minä sillä, että ette osaisi tätä kierrosta vetää, mutta minä vain mietin, että onko tässä teemana sikatalous, kyselee herrasmies mustassa lierihatussa.
-Ei tämä ihan sikatalouskierros ole, toteaa Kalle Kivinen, joka aloitti opastuksensa ajasta ennen Tapulikaupungin kerrostaloja: Maatalouden tutkimuskeskuksen sikatalouskoeasemalta, joka vaikutti nykyisen Tapulikaupungin alueella 1960-luvun lopulle asti.
Kalle on yksi Lähellä Lähiössä -hankkeen Mun Tapuli -kierroksen vetäjistä. Hänet löysi puskaradion kautta kulttuurituottaja Viivi Salonen, jonka HUMAKin lopputyö Mun Tapuli -kierros on.
Kalle on intohimoinen teatteri- ja partioharrastaja, entinen tapulilainen, joka on vetänyt aikoinaan Dominossa tietovisoja. Kaupunkioppaana hän on aiemmin ollut Kalliossa, Kerran Kallion kaduilla -kävelynäytelmässä.
Viiville tärkeintä oli löytää ihmisiä, joilla on mutkaton suhde asuinympäristöönsä ja halu kertoa elämästään muille. Mikä tahansa havainto voi olla tärkeä, kun sen tekee arjen asiantuntija.
Ravintola Dominon takana isolla sisäpihalla, nelikerroksisten kerrostalojen katveessa Kivinen jatkaa tarinaa.
-Pieni tyttäreni on kasvanut tässä vauvakeinusta isojen tyttöjen keinuun. Mä olin kaks vuotta myös talotoimikunnassa. Tein yhden aloitteen, pihalle liukumäki. Vielä liukumäki ei ole löytänyt tietään pihalle.
-Talotoimikuntaa arvostan suuresti. Tää piha on voittanut pari pihakilpailuakin. Tässä on oikein nätit kukat ja tuolla peremmällä on vähän tuommoinen puutarha. Täällä oli oikein hyvä rappuhenki, kahdeksan vuotta me täällä viihdyttiin, vaikka täällä olikin naapurissa kerran yhdeksän päivän bileet. Ihan mukavia tyyppejä, mun ikäisiä, nelikymppinen Kalle kertoo.
-Ymmärtääkseni trendi on nyt vähän käänteinen, ei oo niin lapsiperheiden suosiossa tämä enää.
Kalle itse päätyi Tapuliin saamalla sieltä vuokra-asunnon, ja olisi voinut kahdeksan vuoden jälkeen jäädäkin. Isompaa vaihtoasuntoa ei vain löytynyt hartaan etsimisenkään jälkeen.
-Onko se tämä kierros vain mikä, mutta täällä on paljon kauniimpaa kuin muistin, miettii Arto, joka on aikoinaan asunut perheensä kanssa Tapulikaupungissa, punaisissa rivitaloissa.
Ryhmä on edennyt korkean kuusiaidan suojiin Hyötykasviyhdistyksen palstoille. Viljelijöitä on jonoksi asti, ja koska palstat arvotaan, seisomme tavallaan voittajien mailla.
Aurinko paistaa korkealta ja linnut visertävät. Alkukevään kauneus vie puheen luokkaeroihin, punaisten omistusrivitalojen ja niitä reunustavien vuokrakerrostalojen väliseen kanssakäymiseen. Ei näiden talojen välillä hirveästi ollut yhteyksiä, kai se enemmän oli niin, että kaikki häiriö laitettiin kerrostalojen piikkiin”.
Kierros on edennyt puoleen väliin ja ennestään toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat alkaneet jutustella. Samalla peilataan omia kotikulmia muualla Helsingissä. Kohtaammeko me toisiamme arjessa, ja jos emme, niin miksi?
On hauskaa nähdä jotakin, josta ei ole tiennyt mitään. On myös kiinnostavaa kierrellä uusilla kulmilla tuntemattomien kanssa. Harva tiesi, että Tapulissa on niin kaunis ja erityinen päiväkoti kuin Pikkuprinssi. Kukaan ei tiennyt, että kadunnimet on johdettu 1700-luvun merkantilismista. Airamin lampputehtaan muisto kauempana herättää ajatuksia, samoin karun näköisten 1970-luvun kerrostalojen viihtyisät pihat.
Hilpeyttä herättää rajalinjojen veto: monet kuulemma sanovat asuvansa Tapanilassa, vaikka maantieteellisesti ovat Tapulikaupungissa.
Kierros päättyy aseman läheisyyteen ja Kalle kehottaa kohottamaan katseet ylös.
-Nyt kaikkein tärkein. Tuolla kuudennessa kerroksessa: Jere Karalahden parveke! Kaikki sanovat ”Oooo”.
Kierros on ollut avartava, aito, lämmin, synnyttänyt paljon kysymyksiä ja jättänyt jäljen. Tämä kierros oli Kallen näköinen: sarkastinen ja humoristinen. Arkirealismi sai minut tuntemaan itseni hetkeksi aivan paikalliseksi. Ensi kerralla kokeilen miltä nämä samat kulmat näyttävät neljäsluokkalaisten tyttöjen, Tahiran ja kavereiden, silmin.
Mikä Mun Tapuli?
Mun Tapuli on kulttuurituottaja Viivi Salosen projekti ja liittyy HUMAKin Lähellä lähiössä -hankkeeseen, jota tukee opetus- ja kulttuuriministeriö.
-Projektin idea syntyi luettuani artikkelin erilaisista matkailun muodoista. Keskustojen lisäksi meillä on paljon tutustumisen arvoisia paikkoja ja jokaisessa asuinalueessa on jotain omaleimaista ja hienoa. Jos niitä esittelee paikallinen henkilö, joka voi samalla kertoa oman tarinansa, tarjoavat paikat uuden ja aidon kokemuksen vierailijoille ja alueen asukkaille. Tapulikaupunki valikoitui kohteeksi, sillä en tiennyt siitä mitään enkä ollut edes koskaan vieraillut siellä, kertoo Salonen.
Kierroksille voi osallistua kuka tahansa: Tapulissa ikänsä asunut, tai jostain aivan muualta tuleva.
-Olen varma, että tapulilaisille löytyy kierrokselta jotain uutta alueesta tai ainakin jokin hauska tarina. Tämä voi olla muistojen matka, kävelylenkki, jolla tutustutaan naapuriin tai tutkimusmatka jonnekin johon ei välttämättä muuten menisi.
Yksi kierroksen tärkeimmistä tavoitteista on löytää innokkaita ihmisiä jatkamaan kierrosten vetoa, esittelemään lempipaikkojaan ja kertomaan tarinoitaan. Samankaltaisia kierroksia voisi järjestää muuallakin, vaikka Puistolassa tai Malmilla.
Anna Häkkinen
La 1.4. klo 13.30 Mun Tapuli –kierrokset Tapulikaupungin kirjastolta, Ajurinaukio 5, kierrosten vetäjinä Kalle Kivinen, Sami ”Frank” Muttilainen sekä neljäsluokkalaiset Tahira ja kaverit. Kierroksille voi ilmoittautua ennakkoon: muntapuli@gmail.com tai 040 819 8358. Tapahtuma on maksuton. Kierrosten jälkeen kokoonnutaan Pilke-kahvilaan, Maatullinkuja 4.
