Lasten oikeuksia

teija loponen

Lapset ottivat varhaisen lumen tulon ilolla vastaan. Tänään keskiviikkona saattaa kuitenkin jo sataa vettä, mikä tietäisi lumien sulamista ainakin jossakin määrin. Lumien hupeneminen vesittäisi hiihtäjien ja pulkkailijoiden ilon ja sade veisi samalla toivon aikaisista luistelukentistä. Kaikessa on aina kääntöpuolensa. Toisen ilo on toisen murhe. Aikainen lumi ja pakkanen tuottivat ilon lisäksi myös ongelmia esimerkiksi Puistolan Urheilijoiden kuplahallin pystytykselle. Pakkanen ja maan jäätyminen hankaloittivat ja hidastivat monien muidenkin rakentamiseen liittyvien hankkeiden etenemistä.

Tällä viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa, kansainvälinen Lapsen oikeuksien päivä on sunnuntaina. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sen tärkein tavoite on perusoikeuksien, kuten terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Kuuntelin bussissa pienten tyttöjen keskustelua joululahjatoiveista. Valtaosa niistä oli aivan arkipäiväisiä asioita, uusi tukkapinnejä, kivoja kyniä ja vaatteita. Suomessakin on lapsia, jotka eivät noista pienistäkään toiveista mitään saa. Ehkä yksi joululahja, sekin kenties käytetty, saattaa jouluaattona kotoa löytyä. Vielä surkeammin on monissa sotaa käyvissä maissa. Esimerkiksi Syyriassa lapsen toive voisi olla elää yksi päivä turvassa ilman pelkoa, saada ruokaa tai nähdä vanhempansa elossa. Tähän pätee toisessa yhteydessä nuoren suusta kuulemani huokaus: Miksi maailma on niin epäreilu paikka. Lapsen oikeudet eivät kaikkialla tänäkään päivänä toteudu.

Lasten joululahjojen saantia varmistetaan erilaisilla joululahjakeräyksillä. Joissakin keräyksissä lahjojen saajina ovat oman seurakunnan alueen vähävaraisten perheiden lapset, joissakin paketit toimitetaan ulkomaille. Myös yksinäisiä vanhuksia halutaan muistaa. Heille on tänäkin vuonna suunnattu joulukukkakampanja, jonka kautta halukkaat voivat kukkia myyvissä liikkeissä osoittaa jollekulle ikäihmiselle henkilökohtaisen kukkatervehdyksen. Itseään heikommassa asemassa olevan muistaminen antaa iloa itsellekin. Kaikkia maailman ihmisiä emme voi auttaa, emme edes kaikkia lapsia, mutta yhdenkin lapsen ilahduttaminen on askel oikeaan suuntaan. Välittäminen on arvoista tärkeimpiä.

Päätoimittaja Teija Loponen

Edellinen artikkeliKolmen kultamitalin viikonloppu!
Seuraava artikkeliLeikkipuisto Kotinummen kohtalo yhä avoin