Malmin seurakunnalla on pitkässä historiassaan ollut vasta kolme kirkkoherraa. Pertti Simola on hoitanut virkaa viimeiset 26 vuotta ja on syksyllä jäämässä eläkkeelle. Silloin hän saattaa vaikkapa palata opiskeluaikojen harrastukseensa, taksinkuljettajaksi.
-Lähtösaarnan pidän 18.9. Malmin kirkossa. Se on viimeinen saarna, jonka virassani pidän, mutta sen jälkeen teen vielä viikon verran töitä, kertoo Malmin seurakunnassa lähes 40 vuotta työskennellyt Pertti Simola.
Malmin seurakunnassa Simolan ura lähti liikkeelle Pihlajamäestä.
-Alkuun olin seurakunnassa useissa eri tehtävissä, Pihlajamäestä siirryin virastopapiksi, jossa pääsin perehtymään myös kirkkoherran toimenkuvaan. Kun minut valittiin kirkkoherraksi Immo Nokkalan jäädessä eläkkeelle, olin Helsingin nuorin kirkkoherra ja Malmi Suomen suurin seurakunta.
Pertti Simola toimi myös 14 vuotta yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana, joka käytännössä vei aikaa puolipäivätyön verran.
-Samanlaisia vuosia ei 26 vuoteen mahdu yhtään. Elämä on seurakunnassakin ollut jatkuvaa muutosta. Alkuun oli hyviä vuosia, sitten alkoivat tiukemmat ajat ja säästöjen tarve on kasvanut koko ajan. Taloudellisten muutosten ohella myös suhtautuminen kirkkoon on muuttunut, samoin toimintaympäristömme. Ulkomaalaistaustaiset asukkaat on otettava myös seurakunnassa huomion eri tavoin, huomauttaa kirkkoherra.
-Olen viihtynyt tehtävässäni todella hyvin ja koskaan ei ole tuntunut siltä, että työ olisi liian vaikeaa jollain tavalla. Käytännössä henkilökohtaisesti vaikein päätös minulle oli Puistolan ja Tapanilan kirkoilla toimineiden päiväkotien lakkauttaminen. Olisin toivonut siihen toisenlaista ratkaisua, Pertti Simola toteaa.
Vuosikymmenten aikana moni asia on muuttunut muun muassa tietotekniikan ja tietosuojalain kehittyessä. Kanslistien määrä väheni -90-luvulla viidestä kahteen, kun enää ei esimerkiksi virkatodistuksia jaeta kirkkoherranvirastosta ja muutkin rekisteröintiasiat hoidetaan keskusrekisterin kautta.
-Viime vuosina olemme joutuneet jättämään muutamia virkoja täyttämättä ja irtisanomaan vuokratiloja. Toistaiseksi olemme kuitenkin selvinneet luontaisilla poistoilla henkilökunnan suhteen ja toiminnat on pystytty siirtämään muihin pisteisiin niistä tiloista, joista on luovuttu. Isoja muutoksia on kuitenkin taas edessä.
Todella suuri muutos tapahtui 1991, jolloin seurakunta päätettiin jättää jakamatta ja sen seurauksena kehitettiin vahvemmat piiriorganisaatiot ja lähiesimiehet. Seurakuntapiirit ovat varsin erilaisia ja toimivat kukin omalla tavallaan alueiden tarpeisiin vastaten.
-Mitään ihan erityistä huippuhetkeä ei vuosien varrelta tule mieleen, ellei sellaiseksi lasketa Viikin kirkon valmistumista. Siitä nostaisin esille todella upean esisuunnittelun, jossa silloisella kappalaisella Jarno Ranisella tiimeineen oli merkittävä rooli. Toisaalta minulla on ollut todella paljon mielenkiintoisia tapaamisia ihmisten kanssa, myös rippikoulun paikallissuunnitelman teko ja jo kahdesti valmisteltu seurakuntastrategia ovat olleet isolla porukalla yhdessä tehtyjä hienoja kokemuksia, kirkkoherra muistelee.
Silloin kun Pertti Simolasta tuli kirkkoherra, virasta eläkkeelle jäänyt Immo Nokkala antoi hänelle täyden työrauhan.
-Teen samoin. Autan tarvittaessa ja kysyttäessä, mutta muutoin pysyn loitolla. Eri kirkoissa saatan kyllä käydä, virassanikin olen pyrkinyt pitämään saarnan vähintään kerran kaudessa jokaisessa kirkossamme.
Pertti Simola kertoo olevansa päivän lapsi, hän ei murehdi tulevia.
-En ole sitäkään vielä ajatellut, että mitä sitten eläkkeellä teen. Elelen rauhassa ja ehkä ryhdyn taas ajamaan taksia, kuten nuoruudessani. Siinä oppi paljon ihmisistä.
Helsingistä Simolat eivät aio muuttaa pois, vaikka Kunnantieltä seurakunnan vuokra-asunnosta jossain vaiheessa lähtevätkin.
-Vaimoni on jo muutaman vuoden ollut eläkkeellä, joten nyt on hyvä matkustella yhdessä, tavata ystäviä ja käydä vaikkapa elokuvissa. Tuleva syksy on sopiva hetki jäädä pois virasta, sillä edessä on isoja toiminnallisia muutoksia. On parempi, että ne aloittava kykenee myös saattamaan ne eteenpäin, kirkkoherra Pertti Simola selventää.
Teija Loponen
