
Etteikö helsinkiläinen välitä naapuristaan? Väite on helppo kumota monessa pääkaupungin osoitteessa, niin myös Eskolantie 2:n senioritalossa.
Eskolantielle nousi kuusi vuotta sitten puretun ostoskeskuksen tilalle senioritalo lähikauppoineen. Senioritalo ei tarkoita palvelutaloa, vaan talon 45 huoneistoa ovat normaaleja omistusasuntoja.
Senioritaloksi paikkaa kutsutaan siksi, että hyvien yhteyksien ja palveluiden äärellä olevat asunnot on myyty yli 55-vuotiaille ja suunniteltu esteettömiksi niin, että kodeissa voi asua mahdollisimman pitkään ja ostaa itse julkisia tai yksityisiä palveluita oman tarpeen mukaan. Konsepti on osunut hyvään markkinarakoon, sillä huoneistot kävivät nopeasti kaupaksi ja niihin on alusta asti sanottu olevan jonoa.
– Ihanaa. Ei mitään valittamista. Täällä on hyvä henki ja kivoja ihmisiä.
Reilu puolenkymmentä naisasukasta on juuri lopetellut joka maanantaisen jumppatunnin, ja intoutuu kilvan kehumaan asuinpaikkaansa.
Talossa asuvat aktiiviset ihmiset ovat alkaneet tutustua toisiinsa järjestämällä yhteistä tekemistä oman talon väelle sulkematta pois lähistön tuttuja ystäviä.
Jumppatunnin lisäksi talossa toimii Tyrnitytöt-niminen kerho, johon kutsutaan joka kuukausi yksi vierailija kertomaan ajankohtaisista asioista kahvikupin äärelle. Luentoja on käynyt pitämässä muun muassa oma apteekkari ja Pukinmäki-Seuran puheenjohtaja.
– Tero Tuomistokin on käynyt jo kahdesti ja ihan piirakkapalkalla, Eeva Löfman kiittelee.
Tyrnityttöjen nimi keksittiin Marja Tyrnistä sekä Eskolantien yhteisellä parvekkeella kasvavasta tyrnistä, joka teki tänä vuonna peräti kymmenen litran sadon.
Naiset ovat miehiä aktiivisempia, mutta eivät miehet ihan pimennossa pysyttele. Esimerkiksi jumpan tuomasta hyvästä olosta käy nauttimassa myös muutama mies. Tähän juttuun heitä ei saatu, sillä toimittajan esiin kaivelema kamera vei heistä viimeisenkin oven kautta karkuun.
Tekeminen ja yhteisöllisyyden rakentaminen ei vaadi suuria summia. Tyrnityttöjen kokoontumisissa on kahvikassa, jonka roposilla on hankittu yhteistä kivaa.
– Vaatii vain puolihöperön, joka pistää homman alulle, Eeva Löfman helähtää nauruun ja muistuttaa muita pitämään kotona kännykän aina matalalla siltä varalta, että kotona kaatuu.
Kaikkia asukkaita toiminta ei ole vielä innostanut mukaan, mutta yhteisöllisyys ja muista välittäminen on leviämään päin.
– Talossa on turvallisempi asua, kun tuntee naapurinsa, muistuttaa Löfman.
Pirjo Pihlajamaa