Viertolantien alun maamerkkinä seisoo tehdas, jonka toiminta on jäänyt suurelle yleisölle etäiseksi. Nyt tehtaan toimijat ovat alkaneet hioa paikan kynnystä mahdollisimman matalaksi. Viertolantielle halutaan synnyttää elämystehdas, koillisen kaapeli.
Viertolantie 2-4:ssä olevien pienyritysten luetteleminen on hankalaa. Pelkästään tehtaan B-rapun pääoven opastaulussa lukee 17 eri toimijan nimi.
– Täällä tehtaassa on vuokralla vaikka ketä, ja jokainen on keskittynyt tekemään omaa juttuaan. Nyt olemme alkaneet koota toisiamme yhteen. Aiomme järjestää tapahtumia, joissa ihmiset voivat tutustua tähän paikkaan paremmin, kertoo sisustusliike- ja verhoomoyrittäjä Marja Laine.
Ensimmäinen tapahtuma oli lauantaina.
Laineen Pihapuoti-yritys on yksi tutuimmista paikoista. Sen sijaan yritykset, jotka eivät myy tiloissaan tavaraa, ovat oudompia. Niihin kuuluu noin 20 ihmistä työllistävät rakennusliike Presion sekä Mittapuu, joissa suunnitellaan isoja ja pieniä rakennuksia tai niiden osia. Muutama talo on rakennettu Tapanilaankin.
– Laita siihen juttuun, että täällä osataan kyllä tehdä, mutta ei myydä, nauraa molempien yritysten johtaja Pasi Kaukonen.
Tehtaan monilla pienyrittäjillä ja taiteilijoilla ei riitä markkinointiin aika tai osaaminen. Viertolantiellekään ei voi piipahtaa taideostoksille, vaikka siellä on tehty taidetta jo toistakymmentä vuotta.
Kokonainen yläkerta kuuluu taiteilijayhteisö Tapaus ry:lle, jonka tiloissa on lähes 30 taiteilijan työtilat.
– Nyt on yksi huone vapaana, availee useita satoja neliömetrejä olevan paikan lukittuja ovia taidemaalari Henriette Ahlgrén.
Tapauksen lisäksi alakerrassa oleva teatteri Tuike on tullut tutuksi paikallisille kulttuurin ystäville.
– Teatterissamme on kaksi puolta: ammattiteatteri ja ilmaisukoulu, esittelee Tuikkeen perustaja ja toiminnanjohtaja Nina Rinkinen.
Pienessä salissa on juuri päättynyt lähipäiväkodin lapsille esitetty päivänäytelmä.
– Vuodessa meillä on noin kolme isoa esitystä. Tänä kesänä tulee vielä sisäkesäteatteria, Rinkinen jatkaa.
Teatterin takaa leviää tuoreen leivän tuoksu. Marja Lainekaan ei ole vielä ehtinyt tutustua uuteen yrittäjään.
– Tämä on yritykseni Nan Fantezi. Teen naan-leipää etnisille kaupoille. Nyt on tekeillä testileipä vähittäiskaupoille, maistakaa, yrittäjä Faraidon Hussein ojentaa ison pinon lämpimäisiä.
Tehtaan pohjoispäässä autokorjaamon vieressä on ovi toiseen sisustusliikkeeseen. Tukku- ja vähittäiskauppaa harjoittava Mosa Interiors on Airikkalan perheen yritys, joka on ollut tehtaalla yhdeksän vuotta.
– Yksi asiakas sanoi, että täällä tehtaalla näyttää Berliiniltä, Marja Laine muistelee.
-Se on hyvin sanottu, Leena Airikkala innostuu.
– Haaveenamme on muodostaa mielenkiintoinen yhteisö sekä mosalaisille että kauempaa tuleville. Olla mosalaisten olohuone, jota on kiva tulla tutkiskelemaan ja joka antaa elämyksiä kaikille aisteille, kertoo graafikkonakin työskentelevä yrittäjä Leena Airikkala.
Yrittäjillä ei ole pelkoa menettää tilojaan, kuten viereisessä tapettitehtaassa, sillä tämän tehtaan omistaja on pitänyt huolta rakennuksesta ja vuokrasuhteet jatkuvat.
Pirjo Pihlajamaa
