Ukrainalaisten hätä sai malmilaisen Mikael Kojiman ja hänen vanhan työkaverinsa Raakel Tasasen toimimaan. Molemmat ovat käyneet Ukrainan rajalla jo useamman kerran viemässä lahjoitustavaraa ja tuoden paluumatkalla pakolaisia Suomeen.
– Näimme Operaatio Toivon aloittavan keräykset ja kuljetukset Puolaan ja ajattelimme, että pienet toimijat ovat ketteriä. Niinpä mekin ryhdyimme keräämään lahjoituksia ja etsimään autoja, joilla kuljettaa tavarat sodan uhreille. Yksityiset ihmiset ovat olleet todella sydämellisiä ja auttavaisia. Pakettiautoja on saatu lainaan ja bensarahaa on saatu lahjoituksena. Nyt meillä on keräyslupakin avustuksia varten, iloitsee Raakel.
– Tottakai epäilijöitä on ollut ja niin pitääkin olla. Eräs äiti kertoi pohtineensa ruokapöydässä, että mikähän mies se Kojima on, meneeköhän apu oikeasti perille. Hänen poikansa oli todennut, että sehän on mun kaverin iskä, jonka jälkeen äiti totesi, että sitten voidaan viedä hänelle tarvikkeita, Mikael kertoo.
Hän lisää, että he tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja aina tarkistavat itsekin niiden taustat.
Yksityisten ihmisten lisäksi myös yritykset ovat tehneet lahjoituksia, heiltä on saatu äidinmaidonkorviketta, työkaluja ja lääkinnällisiä tarvikkeita ukrainalaisille toimitettavaksi.
– Lionsklubi Malmittarille myös iso kiitos, he laajensivat vähävaraisten perheiden keräystään ukrainalaisille suunnattuun apuun ja saimme heidän kauttaan todella monta kassillista kuivamuonaa, vaippoja ja hygieniatarvikkeita eteenpäin toimitettavaksi, kiittelee Kojima.
Tarvikkeiden lisäksi auttajakaksikko on kuljettanut Puolaan suomalaisia sairaanhoitajia. Paluumatkalla auto on täyttynyt sotaa pakoon lähteneistä äideistä lapsineen.
– Ensimmäisellä reissulla toiminta ei vielä ollut järjestäytynyttä ja ihmettelimme, kun kyydissä olijat olivat kovin vaitonaisia. Selvisi, että he olivat pelänneet joutuvansa ihmiskaupan uhriksi. Nyt vastaanottokeskuksissa sotilaat ja poliisit ottavat tulijat vastaan, heidät kirjataan ja samoin merkitään, kenen kyydissä he ovat lähtemässä eteenpäin ja mihin. Eli nyt asiat hoituvat niin kuin pitääkin, kiittelee Kojima.
Hän iloitsee myös siitä, että Tallink on lähtenyt sponsoroimaan avustuskuljetusten matkoja, laivamatkat saadaan ilmaiseksi ja samoin ruokailut laivalla.
– Ja viimeksi siellä oli laivan henkilökunta antamassa pakolaislapsille pehmoleluja. Oli ihana nähdä, miten lapset iloitsivat niistä ja kuinka he leikkivät yhdessä suomalaisten ja ruotsalaisten lasten kanssa leikkihuoneessa, vaikka yhteistä kieltä ei ollut, Raakel Tasanen kertoo.
Ikimuistoisia kokemuksia on ehtinyt jo kertyä useita. Yksi sellainen on, kun he toivat alaikäisen tytön Suomeen, jossa hänen äitinsä jo oli.
– Se jälleennäkeminen oli jotain todella liikuttavaa, Raakel kertoo.
Toinen upea kokemus on ollut tieto siitä, että heidän Suomeen tuomansa 17-vuotias viulistityttö pääsee Musiikkitalon konsertteihin ja Radion Sinfoniaorkesteri ottaa hänet siipiensä suojaan tukien hänen viulunsoittoaan.
– Täytyy antaa kiitosta myös Suomen viranomaisille, satamassa ukrainalaiskuljetukset pääsevät jonojen ohi, Migri on vastassa tulijoita, työluvan saa heti ja kaikki asiat sujuvat jo joutuisasti. Olemme edelleen yhteydessä Suomeen tuomiimme ukrainalaisiin ja on ollut iso seurata, miten heillä asiat järjestyvät, Mikael ja Raakel kiittelevät.
Avustusmatkat eivät ole heitä pelottaneet, vaikka rajalla sodan äänet kuuluvat selvästi.
– Sen sijaan meitä pelottaa niiden ihmisten puolesta, jotka yrittävät päästä rajalle ja turvaan. Moni tulija on menettänyt perheenjäseniään, nähnyt asioita, joita etenkään lasten ei pitäisi nähdä tai kokea ja valtaosahan on menettänyt myös kotinsa. Silti useimmat odottavat, että pääsisivät palaamaan.
Teija Loponen
