Eräässä lehtijutussa haastatellut valittelivat, että talkooperinne ja yhdessä tekeminen ovat hiipuneet lähes nollaan ja ihmiset vain istuvat kotona näpyttelemässä kännyköitään ja tietokoneitaan pitäen siten yhteyttä ystäviinsä. Ihmiset tapaavat ystäviään entistä harvemmin ja harva edes kehtaa pyytää tuttujaan talkoisiin, edes muuttoavuksi. Täysin talkootyö ei silti ole hiipunut, tänäkin kesänä talkooväkeä on kutsuttu niin Tapanilan Stebupuiston kuin Kylätilankin talkoisiin. Talkoilla voi synnyttää myös vaikkapa taloyhtiöiden omia pihajuhlia, kuten Ala-Malmilla ja Siltamäessä juuri tehtiin.
Urheiluseurojen järjestämät kisat eivät onnistuisi mitenkään ilman talkootyöläisiä ja samoin monet junnuryhmät toimivat täysin vapaaehtoisten talkoolaisten vetäminä. Ellei Suomessa voisi tehdä mitään ilmaiseksi, ei meillä olisi runsasta harrastusverkostoa, ei kerhoja, musiikkitapahtumia tai esimerkiksi laajaa partiolippukuntien määrää. Talkootöiden luonne on muuttunut vuosikymmenten varrella. Enää ei talkoilla rakenneta taloa tai korjata heinää, nyt talkoilla tehdään töitä isompien ihmisryhmien hyväksi ja usein talkootyöhön sitoudutaan pidemmäksi aikaa.
Pienimuotoisia ystävien auttamistalkoita varmasti yhä harrastetaan, mutta toisilleen vieraampien ihmisten palvelusten vaihtokauppaan perustuvaan naapuriapuun Verohallinto puuttui jokunen vuosi sitten. Samoin järjestöjen ja yhdistysten varainhankintaa jäsenistön vapaaehtoistöillä seurataan. Verohallinnon mukaan vastapalvelukset tai korvaukset eivät kuulu talkoiden luonteeseen.
Uudelle asuinalueelle muuttaneelle jokin yleinen talkootapahtuma voi olla oivallinen tapa tutustua ihmisiin ja nimenomaan niihin aktiivisiin paikallisiin, jotka ei pitäydy vain neljän seinän sisälle. Talkoisiin osallistuminen on eräänlaista hyväntekeväisyyttä ja sitä voi toteuttaa myös yksin – vaikkapa keräämällä lähiympäristön roskia. Niitä valitettavasti riittää.
Päätoimittaja Teija Loponen
