Malmilainen Jorma Järvinen on maalannut öljy- ja akryylimaalauksia Suomen ilmavoimien koneista tositoimissa. Kaksi maalauksista on Malmin lentokentän ilmatilasta. Työt ovat parhaillaan esillä Suomen Ilmailumuseossa.
Jorma Järvisellä on omakohtaistakin kokemusta puolustusvoimien lentokoneista, sillä hän suoritti asepalveluksessa ilmavoimien tutka- ja viestintäjoukoissa.
-Lentämäänkin olisin päässyt, läpäisin kaikki testit, mutta siihen aikaan oli vähän epäluotettavampia koneita käytössä, joten pitäydyin pysyttelemään maan pinnalla, mies toteaa.
Ilmavoimat 100 vuotta -maalausprojektiin kului lähes neljä vuotta, sillä Järvinen halusi ensin perehtyä huolellisesti ilmavoimien käytössä olleeseen kalustoon.
Jorma Järvisen tarkka tapa maalata kohteensa pieniä yksityiskohtia myöten sopii mainiosti näyttelyn aiheeseen. Järvinen pitää kunnia-asiana sitä, että ilmavoimien koneita tuntevat eivät löytäisi maalauksissa niistä virheitä.
Näyttelyssä olleista teoksista kaksi toimi pääsykoetöinä Pekka Halosen akatemian kurssille. – Niillä pääsin heti sisään, Järvinen iloitsee.
Tauluihin liittyy myös tarinoita.
Yhden taulun tarina on surullinen episodi luutnantti Risto Kuusavasta ja pohjautuu Matti Hämäläisen kirjaan Kolmen sodan pommittajat. Pommituslentolaivueen 42:n sotataival 1940 – 1944.
Hämäläinen kirjoittaa, kuinka Kankaan Tauno tuli laivueeseen Wärtsilässä ja meni ensin kakkoslentueen parakkiin. Tauno näki vapaan pedin, mutta muut upseerit sanoivat, että älä mene siihen. Ykköslentueeseen siirtyessään Kangas kysyi, miksei siihen petiin saanut mennä. Vastaus oli, että kaikki, jotka ovat majoittuneet siihen, ovat pian kuolleet. Kuusavan Risto sen sijaan otti tuon pedin makuupaikakseen ja pian hänen koneensa sai osuman syöksyen mereen miehistöineen. Runoileva sotilas oli kuin aavistanut kohtalonsa runossa, jonka oli kirjoittanut 1942: ”… Ja kun taasen raudasta tulee rauta, syke sammuu moottorin uupuneen, kone lentäjälle on arkku hauta, kera sen on hyvä syöksyä syvyyteen.”
Helsingin suurpommituksista Jormalla on lapsuudenmuistoja. Jorma oli Helsingin suurpommitusten aikaan 6,5 -vuotias ja asui perheineen Malmilla Päätie 55:ssä kaksikerroksisen puutalon yläkerrassa. Koti sijaitsi noin 200 metrin etäisyydellä pääradasta ja Malmin lentokenttä sijaitsi radan itäpuolella noin 2 kilometrin päässä, molemmat paikat olivat pommitusten pääkohteita.
-Muistan ne kirkkaat kuutamoyöt, jolloin oli odotettavissa yöhälytyksiä pommituksineen. Nukuimme päällysvaatteet päällä, jotta ehtisimme Malmin Kirkkotiellä olevaan väestönsuojaan tai talomme alakerrassa sijaitsevaan kellariin, joka oli vahvistettu tukeilla ja lankuilla sirpalesuojaksi. Aikuisilla oli vakavat katseet. Aistin äitini ja minua neljä vuotta nuoremman veljeni katseista hädän. Silloin en lapsen ajatusmaailmalla ymmärtänyt mitä kaikki tarkoitti. Välillä kuului ulkoa kovia jyrähdyksiä, jotka vavisuttivat maata ja talon rakenteita. Onneksi pommit eivät osuneet kotiimme, mutta osumia tuli lähialueelle.
Jorman muistoihin pohjautuva teos, johon hän on maalannut sirpalesuojaan itsensä, äitinsä, pikkuveljensä, sekä naapurissa asuneen lastenhoitajana toimineen emigranttirouvan, on ainoa näyttelyn töistä, joka ei ole myytävänä.
Teija Loponen
Historian siivin, Suomen ilmavoimat 100 vuotta näyttely avoinna 20.5. saakka Suomen ilmailumuseon Avia-kabinetissa, osoite Karhumäentie 12, Vantaa. Ilmailumuseo on avoinna ma-pe 10-20 ja la-su 10-17. Taidenäyttelyyn on vapaa pääsy.
