Helsingin ympäristökeskuksen kovat vaatimukset Viikin opetus- ja tutkimustilan hakemaa ympäristölupaa kohtaan aiheuttavat tilan johtaja Miika Kahelinin mukaan mittavasti lisätyötä.
Johtajaa harmittaa se, että maataloutta harjoittava tutkimustila on joutunut kaupungin ympäristöviranomaisten suurennuslasin alle.
– Meitä syytetään milloin missäkin. Muun muassa kaupungin ympäristökeskuksen julkaisemissa raporteissa Viikinojan veden laadun pilaamisesta, Kahelin huokaa.
Huomautuksia tulee Kahelinin mukaan ilman perusteita tai mittaustuloksia tyyliin ”kaikkihan sen tietävät, että maatalous kuormittaa”.
– Sudenkorentokartoitusjulkaisussa jopa kehotetaan johtamaan peltojen kuivatusvedet jätevedenpuhdistamolle, hän hymähtää.
Viime kesänä Kahelin päätti ottaa selvän Viikinojan veden laadusta.
– Otin vesinäytteet kahteen kertaan ja mittautin ravinteet sekä lantaperäiset kolibakteerit.
Ensimmäinen näytteenotto osui veden ollessa normaalikorkeudella ja toinen tulvan aikaan.
Tulokset kertoivat, että lantaperäiset kolibakteerit olivat ensimmäisessä näytteessä korkeimmillaan Viikinojan puiston alapäässä ja tutkimustilan peltojen halki menevässä virtavedessä pitoisuudet laskivat.
– Toisessa näytteessä kolibakteerit olivat analyysimenetelmän tapissa koko matkalla, eli muutosta ei saanut selville, koska jo tuolta metsästä tulevassa purossa pitoisuus oli huipussa, Kahelin ihmettelee.
Hän kuvailee, kuinka typpi- ja fosforipitoisuudet olivat molemmissa näytteissä korkeimmillaan yläjuoksulla metsästä tulevassa purossa, jonka jälkeen ne laskivat ojan kulkiessa peltojen halki.
– Viimeisessä näytteessä ravinteet taas nousivat tuolla ihan alapäässä, koska kaupunki oli edeltävänä viikkona tehnyt siellä ruovikon murskausta joka oli vapauttanut ravinteita liikkeelle.
Kahelinin mukaan voi vain arvailla, miksi yläjuoksun veden ravinnearvot ovat korkeat. Hän pohtii, onko mahdollista, että Kehätien pohjoispuolella Viikinojan alkulähteillä tai uudella asuinalueella on vuotavia tai väärin kytkettyjä viemäreitä tai onko Kivikon urheilupuiston maanrakennustöissä käytetty jätelietettä sisältävää ainesta.
– Mutta summa summarum – tutkimustilan toiminnalla ei näyttänyt näiden kahden näytteenottokerran aikana olevan Viikinojan vedenlaatuun heikentävää vaikutusta. Päinvastoin, pelloilta tulevat kuivatusvedet laimentavat yläjuoksulta tulevaa bakteeri- ja ravinnekuormaa, jolloin vedenlaatu paranee, Kahelin näkee.
Hän toimitti tulokset myös kaupungin ympäristökeskukselle.
– Mutta eipä sieltä ole niitä laisin kommentoitu.
Kahelinin mukaan on aivan eri asia, jos pellon laidalla olevassa lammikossa on lantavettä, kuin että sitä virtaisi Viikinojan kautta mereen.
– Sen toki myönnän että lannankäsittelyssä on ajoittain ollut parantamisen varaa niin tekniikan kuin työtapojenkin suhteen, ja siihen onkin nyt suunnitteilla merkittäviä muutoksia, jotka tullaan toivottavasti toteuttamaan ensi kesän aikana.
Kahelin ei usko tilalla sattuneiden virheiden aiheuttaneen ympäristölle huomattavaa haittaa.
– Levitetäänhän sitä lantaa ja virtsaa tuonne pellolle muutenkin. Lanta ei ole mitään ongelmajätettä, vaan arvokasta kierrätyslannoitetta. Lannankäsittely on jo tällä hetkellä varsin tarkkaan säädeltyä, eikä näiden säännösten kiristämisellä ainakaan helpoteta ravinteiden kierrätystä, hän muistuttaa.
Kahelinin mukaan ylimääräiset raportointi- ja kirjanpitovelvoitteet otetaan tilalla vastaan kauhulla.
– Näinä yt-aikoina ei tekijöitä tälle työlle kohta välttämättä ole. Toivomme että voisimme keskittyä siihen, mitä varten me täällä olemme eli yliopiston arvokkaan tutkimus- ja opetustoiminnan tukemiseen, Kahelin päättää.
Pirjo Pihlajamaa