Etusivu Uutiset Tuuli on ollut pikkutytöstä sairaalan väkeä

Tuuli on ollut pikkutytöstä sairaalan väkeä

Toimistosihteeri Tuuli Liljan elämään Malmin sairaala on kuulunut pikkutytöstä saakka. Malmin nurkilta hän on poikennut vain muutaman kerran elämässään, mutta syystä. Ellei välillä olisi tarvinnut matkustaa töihin bussilla, olisi nykyinen mies jäänyt löytämättä.

Tuuli Liljalle Malmin sairaala tuli tutuksi jo koululaisena, jolloin hänen äitinsä meni sinne päivystyspolille osastosihteeriksi. Myöhemmin hänet pyydettiin palkanlaskentaan Mollbergin Maijan avuksi. Tuulin vanhemmat pitivät myös jonkin aikaa sairaalan pihalla sijainnutta kukkakioskia, jossa Tuulikin muistaa olleensa lapsensa apuna.
-Maijankin lähes kaikki lapset olivat sairaalassa töissä. Tiina taloustoimistossa ja jostain syystä kaikkein herkin Jussi oli apulaisena ruumiita avaamassa. Malmin sairaala on paikka, jossa ollaan työskennelty monessa sukupolvessa. Yhteen aikaan kaikkien lapset olivat sairaalan palkkalistoilla.
Tuuli itse aloitti sairaalassa lähettinä vuonna 1980.
-Kökötin tauoilla välinehuollon ja leikkaussalin välissä olevassa tilassa vanhassa rakennuksessa. Sitten kun pääsin toimistoapulaiseksi taloustoimistoon, oli työpisteeni matalassa valkoisessa rakennuksessa. Se ensimmäisen työpisteen talo on nyt purettu, toinen taas kunnostettu suojeltuna, Tuuli Lilja kertoo.

Toimistoapulaiseksi röntgeniin Tuuli tuli kirjoitusten jälkeen vuonna -83, kun ei oikein vielä tiennyt mihin suuntautuisi. Välivuoden jälkeen hän meni Malmin kauppaoppilaitokseen ollen kaikki kesälomat ja joululomat sairaalassa töissä.
-Vuonna 1986 valmistuin kauppiksesta ja talouspäällikkö Jouko Virtanen pyysi minut kanslistiksi tänne. Malmin sairaalassa olen työskennellyt muutamia koukkauksia lukuun ottamatta siis ihan nuoresta tytöstä lähtien. Silloin kun muodostettiin Koillinen suurpiiri, työpisteeni siirtyi Latokartanontie 7:ään. Sieltä siirryimme Malmin virastotaloon. Sitten vuonna 1994 menin kiinteistöpalvelukeskukseen hallintosuunnittelijan äitiyslomasijaisuutta tekemään ja se oli ensimmäinen kerta, kun lähdin kaupungin keskustaan, Katariinankadulle asti töihin. Toinen kaupunkikeikka oli nyt, kun olimme evakossa Marian sairaalassa, Tuuli Lilja kertoilee.
Katariinankadun työ oli sikälikin merkittävä, että kerran bussissa matkalippua näyttäessään hän tuumi bussikuskista, että tuossa on tuleva mieheni.
Tuuli lähetti miehelle sisäisessä postissa viestin, miten saisi yhteyttä Tuuliin. Vasta kun he seurustelivat, paljasti Tuuli olevansa se lapsuudesta tuttu punatukkainen lettipäinen tyttö, jolle Timo oli hävinnyt pukkitappelussa Pukinmäen kansakoulussa.
Kotikin on aina ollut lähellä sairaalaa, Malmilla tai Tapaninvainiossa.

Tuulin lapset, Titta 15 v, ja Tomi 17 v, ovat hekin vierailleet sairaalassa muun muassa silloin, kun uusia rakennuksia varten räjäytettiin kalliota.
-Heistä oli jännä kokea, miten se räjäytys täräytti huonetta ja samalla koko kehoa. Itse muistan aikoinaan kun sivusiipeä varten tehtiin räjäytyksiä röntgenin vieressä. Meidän käskettiin siirtyä aina räjäytyshetkeksi pois ja hyvä niin, sillä kerran sieltä lensi kivenmurikka kevytseinän läpi!
Tuuli ei pidä aivan mahdottomana sitäkään ajatusta, että esimerkiksi poika tulisi sairaalaan töihin oppisopimuksella.
-Silloin tulisi meilläkin jo kolmas polvi työntekijöitä täyteen, Tuuli tuumii.

Teija Loponen