Pihlajamäessä oli riemu katossa, kun päiväkoti Louhikko juhli pyöreitä 50 toimintavuottaan yhdessä lasten, heidän läheistensä sekä nykyisten ja entisten työntekijöiden kanssa.
Synttäripäivä käynnistyi Kiillepuiston kentällä, jonne päiväkodin väki ja vieraat kokoontuivat kuuntelemaan lasten laulua ja laulamaan yhdessä Suvivirttä. Lyhyen yhteisen hetken jälkeen koitti valinnanvaikeus, jääkö jonottamaan pomppulinnaan, käykö ottamassa kasvomaalauksen, katsomassa nukketeatteria vai heitteleekö palloja. Tietysti juhlissa nautittiin myös kakkukahvit.
4-vuotias Meri juoksi suoraan kasvomaalauspisteelle, jossa valitsi itselleen maalattavaksi söpöt kissan viikset. Sitä odotellessaan hän kertoi, että heidän ryhmänsäkin lauloi onnittelulaulun päiväkodille. Päiväkodissa on Merin mukaan tosi kivaa.
-Kivaa on leikkiä! Etenkin eläinleikit ovat Merin mielestä kivoja.
Louhikon juhlissa oli mukana myös päiväkodin entisiä työntekijöitä. -Meitä oli viisi samalta lastentarhanopettajien kurssilta, jotka marssimme virastoon kysymään, löytyisikö meille päiväkotia, kertoo Maisa Kumpulainen yhdessä Pipsa Rusaman ja Tutsa Westerlundin kanssa. Vuonna 1973 perustettu Louhikko sai viisikosta hyvän työntekijäjoukon 115 lapsen päiväkotiin. Silloisen johtajan jäädessä eläkkeelle, ryhtyi Rusama luotsaamaan päiväkotia.
Louhikon juhlissa oli mukana myös päiväkodin entisiä työntekijöitä. -Meitä oli viisi samalta lastentarhanopettajien kurssilta, jotka marssimme virastoon kysymään, löytyisikö meille päiväkotia, kertoo Maisa Kumpulainen yhdessä Pipsa Rusaman ja Tutsa Westerlundin kanssa. Vuonna 1973 perustettu Louhikko sai viisikosta hyvän työntekijäjoukon 115 lapsen päiväkotiin. Silloisen johtajan jäädessä eläkkeelle, ryhtyi Rusama luotsaamaan päiväkotia.
-Silloin toimittiin aika eri lailla. Esimerkiksi keittiössä lapset saivat olla auttamassa, tekivät salaattia, laskivat lautasia ja kaikkea muutakin, kertoo Rusama. Maisa Kumpulainen toteaa, että päiväkoti oli kuin toinen koti.
-Kesälomalla rakensimme kaksi majaa lapsille päiväkodin pihalle. Muutenkin paljon tehtiin itse, kekri-juhlat moni aikuiseksi kasvanut lapsi muistaa edelleenkin. Ihan pienet lapset istuivat pelkissä vaipoissa pihalla ja leipoivat taikinasta leipäsiä, kertoilee Kumpulainen.
-Maailma muuttuu, mutta lapset eivät. On todella tärkeää avoimin sydämin kuunnella lapsia ja heidän tarpeitaan. Ei ole pahoja lapsia, mutta lapsilla voi olla ongelmia tai murheita ja he tarvitsevat aikuisen, jolla olisi aikaa kuunnella ja paneutua asiaan. Samaten pedagogiikka on oleellista, sen pitää olla tavoitteellista ja siksi päiväkotien työntekijöillä on erilaisia koulutuksia ja työnkuvia, innostuu Pipsa Rusama pohtimaan.
-Maailma muuttuu, mutta lapset eivät. On todella tärkeää avoimin sydämin kuunnella lapsia ja heidän tarpeitaan. Ei ole pahoja lapsia, mutta lapsilla voi olla ongelmia tai murheita ja he tarvitsevat aikuisen, jolla olisi aikaa kuunnella ja paneutua asiaan. Samaten pedagogiikka on oleellista, sen pitää olla tavoitteellista ja siksi päiväkotien työntekijöillä on erilaisia koulutuksia ja työnkuvia, innostuu Pipsa Rusama pohtimaan.
-Meillä oli aikoinaan sellainen motto, että kun innostuu niin onnistuu ja kun onnistuu niin innostuu. Työnteko oli kivaa ja kaikkien hyvinvointi sydämen asia, naiset muistelevat.
Nykysin uudessa päiväkoti Louhikon rakennuksessa on 122 lasta, jotka jakaantuvat kahdeksaan ryhmään. Neljässä ryhmässä on 1-2 -vuotiaita, kahdessa 3-4 vuotiaita, sekä yksi viisivuotiaiden ja yksi esiopetusryhmä.
-Meillä painotuksena on luovat toimintatavat, kuten teatteri, musiikki ja kädentaidot. Teatteri on ollut Louhikon painotuksena aina vuodesta 1973 lähtien, tietää päiväkodin viransijainen johtaja Heidi Murto.
Murto kertoo, että päiväkodissa vietettiin lasten kanssa ennen juhlapäivää eri vuosikymmenien viikkoja.
-Meillä oli 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-lukujen viikot, jolloin lapsille järjestettiin sen vuosikymmenen tähtihetkien toimintaa. Laulettiin aikakauden lauluja, katsottiin eri vuosikymmenten lastenohjelmia, sekä kaivettiin esiin diaprojektori, jolla katseltiin Louhikosta olevia dioja vuodelta 1970. Meillä on ollut käytössä myös jo 1970-luvulla tehtyjä käsinukkeja.
-Louhikossa on onnistuttu nostamaan Louhikon perinteisiin kuuluva teatteri yhteiseksi punaiseksi langaksi, jota me kaikki Louhikkolaiset arvostamme, toteaa Heidi Murto.
-Haluamme tarjota lapsille kulttuurielämyksiä ja voimme myös nostaa teatteriin erilaisia ilmiöitä, kuten vaikkapa kiusaaminen. Teatterin avulla lapsi pystyy samaistumaan roolissa olevaan hahmoon ja ymmärtää kiusaamisesta tulevia tunteita paremmin. Teatteria voidaan todellakin käyttää varsin monipuolisesti ja nyt juhlissakin meillä oli teatteriesitys, Punahilkka, ilahduttamassa juhlaväkeä, valaisee Heidi Murto.
Teija Loponen
