Malmin keskustalle laadittuja suunnitteluperiaatteita sai kommentoida kaupungin verkkosivuilla 15.3.-12.4. välisenä aikana.
Suunnitelmaperiaatteet keräsivät noin 300 kommenttia asukkailta.
Suunnitteluperiaatteissa Malmi jakautuu erilaisiin vyöhykkeisiin ja alueisiin. Sydän-Malmia, Malmin keskustaa, kehitetään sekä kävelykeskustana, että sydänkortteleina.
Asemakeskuksen liitosvyöhykkeen on tarkoitus sitoa Ylä- ja Ala-Malmi yhteen. Pikaraitiotie-hankkeeseen sisältyy myös katuverkon määrittäminen ja sen kehittäminen.
Ydinkeskuksen jatkovyöhykkeitä, kuten Vilppulantien vartta, kehitetään. Aukiot ja puistot on tarkoitus säilyttää ja kehittää niitä.
Palveluvyöhykkeitä kehitetään julkisten palvelujen keskittyminä. Nivelkortteleihin pyritään saamaan uusia työpaikkoja, asumista ja lähipalveluja.
Kävelyakselit tukeutuvat nykyisiin kävelyraitteihin ja niiden solmukohtia on tarkoitus monipuolistaa ja samalla laajentaa kävelyverkostoa. Viherlinkki kytkee viheralueita toisiinsa esimerkiksi pyöräilijöille.
Ja näin näihin tavoitteisiin suhtaudutaan:
-Lisää purkavaa saneerausta Malmille. Rumat rakennukset pois. Kysykää asukkailta, millaisia rakennuksia he haluavat.
-On viisautta suunnitella kaupunkia ennakoivasti ja kaupungilla on siihen osaavia suunnittelijoita. On viisautta myös elää ajan hermolla ja muuttaa suunnitelmia silloin, kun ne eivät vastaa ajan tarpeisiin. Tarve lähiluonnolle on kasvanut. Myös asukasmäärätavoitteita olisi syytä tarkastella uudelleen.
-Kaikista suurin järkytys on kansikuvan havainnekuva. Malmia ei enää tunnista, sillä lentokentän massiivinen kaupunkialue valtaa kuva-alan. Havainnekuva muistuttaa murmanskilaista lähiötä, ei 2050-luvun ekologista asuinaluetta. Kehuttua lentokentän keskuspuistoa ei hahmota kerrostalojen keskeltä. Kaikki kaupunkivihreä katoaa lentokentän rakentamisen myötä, ja valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö jää sen jalkoihin. Liian massiiviset on Malmin suunnitelmat, eivät ne tule toimimaan. Suunnitelma tuhoaa Koillis-Helsingin historian, ominaisluonteen, luonnon monimuotoisuuden, viihtyvyyden ja ympäristön. Ensin pitäisi keskittyä Malmin keskustan kehittämiseen, siitä tasokas, monipuolinen ja urbaani kaupunkikeskus.
-Ideana autottomuus on hieno, mutta ei toimi. Vammaisen avustajana olen törmännyt monesti tähän ideologiaan Helsingissä, kun invataksilla on hankalaa päästä kohteesta A kohteeseen B ilman ajoa jalkakäytävillä.
-Liian yksisilmäistä ajattelua rakentaa autotonta kaupunkia. Ei iso perhe, jossa on lapsia useampi, pysty elämään ilman autoa. Jäävät harrastukset harrastamatta ja eri paikkakunnalla asuvat isovanhemmat näkemättä.
-Malmin keskustaa on syytä uudistaa kestävän rakentamisen periaatteita noudattaen, suunnitelma ei huomioi tarpeeksi Malmin erityispiirteitä. Ihmetyttää, että Vanhan Helsingintien ja Vilppulantien välistä jälleenrakennuskauden asuinaluetta ei ole mainittu ominaispiireiltään tärkeänä alueena. Uudisrakentaminen tulee pitää erittäin maltillisena Vanhan Helsingintien vanhojen kartanoiden läheisyydessä ja niiden piha-alueille tulee jättää runsaasti tilaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
-Viheralueiden ja puistojen lisääminen on tärkeää. Erityisesti varhaisnuorille ja nuorille toiminnallisia kaupunkialueita, muitakin kuin urheilualueita ja pallokenttiä. Pikitehtaankadun ja Tullivuoren välinen puistovyöhyke Longinojan välillä on liian kapea, ja sitä pitää leventää vähintään kaksinkertaiseksi, sillä vyöhyke on ainoa vihersormi lentokentän rakentamisen jälkeen ja tulee toimimaan paitsi eliölajien kulkuväylänä, vihervyöhykkeenä, niin myös kevyen liikenteen kulkuväylänä.
-Hienoa, että myös Taimipuisto on otettu prioriteettikohteeksi.
– Malmin keskustasta saataisiin siistimpi, jos suurin osa matalista epämääräisen näköisistä taloista korvattaisiin uusilla korkeammilla taloilla. Samalla voitaisiin luopua lentokentän tuhoamisesta.
-Kokonaisuus näyttää hyvältä. Toivoisin bussiaseman suunnittelua uudelleen. Kannattaisi käydä siellä talvella – ajoväylät ja jalankulkureitit ovat paksussa jäässä. Voisiko bussikeskusta rakentaa maan alle?
-Asemanseudun uudistamisessa ehkä merkittävin yksittäinen tekijä olisi ylikulkusillan uudistus. Koko juna-aseman ja bussiterminaalin väli voisi olla katettua kaksikerroksista aluetta. Tai Ylä-Malmin puoleisen liityntäpysäköinnin kohdalle voisi rakentaa useampikerroksisen rakennuksen, jonka pohjakerroksessa olisi liityntäpysäköintitiloja, ja ylemmissä kerroksissa kaupallisia palveluja ja katettu yhteys ylikulkusillan ja bussiterminaalin välille.
-Suunnitelmassa Malmin kauppatie on suunniteltu suljettavan läpiajoliikenteeltä. Tämä veisi autoliikennettä muille kaduille. Junaradan vuoksi maantasossa ei ole poikittaista kävely-yhteyttä, joka hyötyisi autojen poistamisesta Malmin kauppatieltä. Jos Malmin kauppatien aluetta käytettäisiin täydennysrakentamiseen, yhtä hyvin voitaisiin rakentaa junaradan ja radan suuntaisten ajoväylien päälle.
-Ihmetyttää, kuinka kaikki ratikka-, bussi-, tavara- ja henkilöautoliikenne saadaan mahtumaan Malmin keskustan nyt jo kapeille kaduille. Alue on aikanaan suunniteltu toisenlaisten periaatteiden mukaisesti. Ala-Malmilla on oppilaitoksia, harrastealueita, kauppakeskus, työpaikkoja sekä Malmitalo, ja niihin kaikkiin tulee päästä myös bussilla.
-Pikaraitiotie kattaa vain pienen osan kulkualueesta, sen kustannukset ja ympäristölle aiheuttama tuho on valtava, on syytä pohtia sen kustannushyötyjä. Se olisi voitu suunnitella Itäkeskuksesta moottoritietä pitkin Malmin läpi Tammistoon. Tällöin lentokentän alue olisi voitu jättää rakentamatta. Nyt pikaraitiotie tuo väistämättä haittoja Ala-Malmin alueelle.
Teija Loponen
