Suutarilalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja kuvittaja Kai Vainiomäki kertoo piirtäneensä jo alle kouluikäisenä sarjakuvia. Nyt mieheltä on ilmestynyt mielenkiintoinen tietokirjaksikin laskettava lastenkirja Miten eläimet nukkuvat.
-Piirsin jo neljä-viisi-vuotiaana sarjakuvia. Oli vaikea jättää oikeankokoinen tila puhekuplalle, kun ei osannut itse kirjoittaa ja hahmottaa sanojen mittoja. Äiti, isä, isovanhemmat, kuka milloinkin joutui kirjoittamaan saneluni mukaan puhekuplat. Tosin mummo ei kerran suostunut kirjoittamaan lännensarjakuvaani lausetta Meidän pitää tappaa ne. Tarpeeksi kun vinguin, hän kirjoitti. Mutta kun sarjista luettiin sisarukselleni, siinä lukikin, Meidän pitää tappaa ne leikisti, muistelee Kai sarjakuvapiirtäjän uransa alkutaipaleita.
Ihan ensimmäinen itse koululaisena kirjoitettu tekstitys meni jotenkin näin: Ui! Hui, hai! Ai! Kuvassa oli uimari ja hai.
Ahkerasti piirtelevälle pojalle todettiin usein, että sinusta tulee varmaan taiteilija.
-Korjasin aina, että ei, vaan sarjakuvapiirtäjä.
Sarjakuvista tulikin sittemmin ammatti, Kai Vainiomäki pääsi Disneylle piirtäjäharjoittelijaksi ja käsikirjoittajaksi.
-Tein kuvakäsikirjoitukset, mutta varsinainen piirtäjä viimeisteli ne.
Lapsille, mutta myös aikuisille sopiva Miten eläimet nukkuu -kirja sai lähtösysäyksen linnunpöntöstä. Kai katseli linnunpönttöä ja ajatteli itsekseen, ettei oikeastaan tiedä mitään eläinten nukkumisesta.
Kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä, että isä yrittää saada lapsensa nukkumaan ja ryhtyy kertomaan heille eläinten nukkumistavoista. Moni eläin nukkuu toinen silmä auki turvallisuuden vuoksi, hevonen nukkuu seisaaltaan ja leijonat nukkuvat lähes koko päivän, Merisaukot puolestaan nukkuvat hauskasti käsi kädessä kelluen, jotta eivät ajautuisi toisistaan erilleen.
Kirja valottaa monen eri eläimen nukkumistapoja ja tuo esille myös sen, että ihminen on varsin onnellisessa asemassa, kun voi nukkua rauhassa pehmoisella tyynyllään turvallisesti läpi yön.
-Kaikkea haluamaani en saanut kirjaan mahtumaan, kuten vaikka sitä, että delfiininpoikaset eivät nuku ollenkaan koko ensimmäisenä elinkuukautenaan. Mutta kaikkiaan oli mukava tehdä kirja mieluisasta aiheesta itse kirjoittaen ja myös kuvittaen sen.
Kirjan valmistuttua sen kustantaja Myllylahti kysyi sille jatkoa.
-Olinkin itse asiassa jo niin innostunut eläinten elämän tutkimisesta, että ehdotin seuraavaksi kirjaksi Mitä eläimet miettivät. Tutkimuksiahan on tehty jonkin verran. Esimerkiksi Moskovan metrossa kulkee jatkuvasti kulkukoiria, jotka osaavat jäädä keskustan asemalla pois, jossa ruokaa löytyy helpommin, ja palata illalla kotiin taas oikealla metrolla, oikealle pysäkille. Samaten eläintarhojen orangit ovat niin fiksuja, että vähitellen irrottavat häkkien ruuveja ja muttereita ja piilottavat ne, etteivät hoitaja niitä näe. Kun tarpeeksi ruuveja on irti, ne irrottavat häkin seinän ja karkaavat. Näitä aion nyt selvitellä lisää.
Kirjoihin innostumisesta huolimatta Kai haluaisi ehdottomasti vielä paneutua sarjakuviinkin.
-Minulla on oikeastaan sellainen ongelma, että haluan tehdä niin paljon kaikenlaista, että pelkään ajan loppuvan kesken. Paksut sarjakuvaromaanit, lastenromaanit ja kuvakirjat odottavat vielä vuoroaan. Minulla on myös muokattavana oikeasti ensimmäinen lastenkirjani, joka paneutuu esihistoriaan. Sitä pitäisi kustantajan mukaan muuttaa aika paljon ja siihen ei aika vielä ole riittänyt.
Nyt päivätyöaikaa on enemmän, kun lapset ovat päiväkodissa.
-Yläkerran työhuoneeseen kuului kotona elämisen ja leikkimisen äänet, eikä ovea saanut lukkoon pikkuvierailijoilta. Niinpä kirjoitin usein kahviloissa. Nyt voin tehdä töitä rauhassa kotonakin.
Suutarilassa Vainiomäet ovat asuneet parisen vuotta.
-Hyvä asuinalue lapsiperheelle. On luontoa ja tuo Keravanjoki vieressä, viihdymme kyllä hyvin.
Vapaa-ajallaan Kai toivoisi voivansa nähdä jokaisen kaverinsa vähintään kerran vuodessa.
-Harrastukset jäävät lähinnä liikkumiseen, johon tällä on hyvät maastot. Meillä luettiin jo lapsena paljon ja sitä harrastan omienkin lasten kanssa. Saa nähdä, alkavatko hekin vastata laillani puhelimeen Tonttu tai Peppi Vainiomäki, Kai muistelee huvittuneena omaa lapsuuttaan.
Esikuvikseen hän nostaa kuvittajina Carl Barksin ja Asterixin piirtäjän Albert Uderzon. Carl Barksista Kai haluaisi ehtiä vielä joskus tehdä sarjakuvaelämänkerran.
Myös isän luokkakaveri Mauri Kunnas kuuluu esikuviin, vaikka tapaaminen hänen kanssaan on vielä toteutumatta.
Teija Loponen
Kai Vainiomäki kertoo uudesta lastenkirjastaan ja pitää tietovisan Suutarilan kirjastossa 14.10. klo 17.30 alkaen. Keskustan Oodin lastenosastolla 3. kerroksessa hän esiintyy 24.10. klo 15.
