Kai Vainiomäeltä toinen lastenkirja

Suutarilalainen Kai Vainiomäki on innostunut eläinten elämästä ja se näkyy myös uusimmassa lastenkirjassa. Mitä eläimet miettivät -kirjassa jatkuu edelliskirjasta tuttu veikeä kuvitus.

Suutarilalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja kuvittaja Kai Vainiomäki julkaisi syksyllä uuden lastenkirjan, edellisteoksensa tapaan tietokirjaksikin laskettavan Mitä eläimet miettivät.

Vainiomäen edellinen, reilu vuosi sitten ilmestynyt lastenkirja Miten eläimet nukkuvat valotti monen eri eläimen nukkumistapoja ja toi esille myös sen, että ihminen saa olla varsin onnellinen nukkuessaan rauhassa pehmoisella tyynyllään turvallisesti läpi yön.

Jo tuota kirjaa tehdessä Vainiomäki törmäsi eläinten älykkyydestä kertoviin tietohin ja aihe alkoi kiinnostaa kovasti. Samaan kirjaan niitä ei saanut mahtumaan, joten asia jäi hautumaan ja nyt se on toteutunut.

-Tässä uudessa Mitä eläimet miettivät -kirjassa käsitellään esimerkiksi eläinten ryhmäpaineita, metrolla matkustavia kulkukoiria, juoruavia delfiinejä ja valaiden muoti-ilmiöitä. Ja sitä, miksi simpanssit peiliin katsoessaan tsekkaavat miltä peppu näyttää, kertoo Vainiomäki.

Teoksen lukemalla voi oppia rutkasti asiaa eläinten älykkyydestä ja inhimillisyydestä.

-Kirjassa käsitellään myös eläinten ja ihmisten samankaltaisuutta, joten siinä voi ehkä myös oppia jotain meistä ihmisistä.

Hahmot ovat samat kuin viimeksi, tosin nyt piirroskuviin on tullut myös äiti reippaammin esiin.

Kirja käynnistyy tälläkin kertaa kehyskertomuksella. Se on tosi tarina Kain omasta lapsuudesta, kertoen kirjosieposta, joka koputti ikkunaan hädissään ja haki ihmiset pelastamaan poikasensa tikan kynsistä.

-Tuo teki minuun aikoinaan valtavan vaikutuksen, että eläin voi olla noin viisas ja siitäkin syystä asian tutkiminen kiinnosti kovin. Esimerkiksi varikset tunnistavat kasvot hyvin ja voivat kantaa pitkäänkin kaunaa ihmisiä kohtaan, joiden kokevat jotenkin kiusanneen. Näin kävi intialaiselle Shiva Kewatille.

Uuden kirjan tekemisessä vaikeinta oli valita, mitkä eläimet ottaisi siihen mukaan, sillä älykkäitä eläimiä on todella paljon.

-Pois jäi esimerkiksi sika, joka on yksi niitä harvinaisia eläimiä, jotka tunnistavat itsensä peilistä. Valtaosa eläimistähän luulee näkevänsä toisen eläimen, Vainiomäki valistaa.

Kai Vainiomäki halusi ottaa kirjansa lähtökohdaksi lapset, mitä tarinoita lapset pitäisivät mielenkiintoisina ja lähteä liikkeelle huumori edelle. Siitä kertoo vaikka se, miksi paviaanit katselevat takapuoliaan.

Niin lapsia kuin varmasti heille lukevia aikuisiakin kiinnostaa se, että myös eläinmaailmassa koetaan muoti-ilmiöitä. Yksi sellainen tarina on Sambiasta, jossa simpanssinaaras keksi tunkea pätkän ruohoa korvaansa. Muut alkoivat matkia ja siitä tuli hetkellinen muoti-ilmiö.

Vaikka Kai Vainiomäki on kuvittaja ammatiltaan, lähti hän teksti edellä liikkeelle ja teki kuvitukset vasta viimeiseksi.

Veden alla valaat voivat keskustella toistensa kanssa satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän.

Piirtäminen ja sarjakuvat ovat kiinnostaneet miestä ihan lapsesta pitäen ja sarjakuvista tulikin sittemmin ammatti, Kai Vainiomäki pääsi Disneylle piirtäjäharjoittelijaksi ja käsikirjoittajaksi.

Nyt sarjakuvat ovat jääneet taustalle. Tätä kirjaansa varten Kai luki neljä eläinten älykkyyteen liittyvää tietokirjaa ja etsi legendoille taustoja. Näin syntyi lähinnä 6-12-vuotiaille suunnattu kuvitettu tietokirja, jonka taustalla on myös ajatus siitä, että voiko viisas eläin olla itsenäinen, eli matkimatta muita. Ja jos eläin voi, niin miksi ei ihminenkin.

-Samalla toivon, että lapsille levittyvä tieto eläinten älykkyydestä myös lisäisi niiden suojelua ja arvostusta.

Jatko-osaa tälle eläinsarjalle ei nyt ole tiedossa, vaikka paljon materiaalia jäikin taas käyttämättä, mutta muita lastenkirjoja kyllä muhii jo Kai Vainiomäen päässä.

Teija Loponen

  • Mitä eläimet miettivät -kirjaa saa hyvin varustetuista kirjakaupoista ja suoraan kustantaja Myllylahti.fi:stä. Kirjan ohjevähittäishinta on noin 22 euroa.
Edellinen artikkeliKauneimmat joululaulut koronapassilla, joulukirkkoon ilmankin
Seuraava artikkeliKäpylästä Koillisen läpi Vantaalle