Viimeistä päivää

Huomenna torstaina eletään tämän vuoden viimeistä päivää. Kulunut vuosi on pitänyt sisällään monenlaista mukavaa ja myös ikävämpiä asioita. Moni asia on muuttunut ja muutokset ovat aina sellaisia, että toisille niistä on iloa ja hyötyä, toisille haittaa tai ainakin aiheutuu mielipahaa. On myös lukuisia asioita, joista päättäminen siirtyy vuodelta toiselle, joskus vuosikymmeneltäkin toiselle. Yksi sellainen asia on Malmin lentokentän rakentaminen ja sen aikataulu. Lentotoiminnan pitäisi valtion puolelta loppua suhteellisen pian, mutta uusi toimija olisi valmis tarttumaan puikkoihin jo tänä vuonna. Nähtäväksi siis jää, näemmekö ja kuinka pitkään pienkoneita lentämässä Malmin taivaalla. Jos yksityinen toimija pääsee kehittämään kenttää, saattaa sen arvo nousta kaupunginkin silmissä.

Kouluasiat ovat toinen pitkällisen jahkailun aihe. Kautta vuosikymmenten kouluja ja päiväkoteja ollaan oltu lakkauttamassa väestölukujen pohjalta, jotka eivät aina ole olleet ihan ajan tasalla. Väestön määrä on kyllä ollut laskusuunnassa, mutta koulujen lopettamisilla on toisinaan saatu aikaan myös melkoista ahtautta. Nyt kaupungin virkamiesten näkemät väestöryntäykset pääkaupunkiin ja uusien asuntojen rakennustarpeet tarkoittaisivat varmaankin myös sitä, että myös koulurakennuksille ja päiväkodeille olisi jatkossa entistä enemmän tarvetta. Silloin käytöstä poistetut tilat tarvittaisiin uudelleen lasten käyttöön. Se ei silti enää taida Tapanilan vanhaa puukoulua pelastaa.

Presidentti Sauli Niinistö on omalta osaltaan ollut kovasti nostamassa esiin sitä, että jokainen voi omalla panoksellaan auttaa muita heikommassa asemassa olevia. Hän on näyttänyt hyvää esimerkkiä miten omasta henkilökohtaisesta tulosta voi osan siirtää muiden hyväksi unohtaen itsekkyyden ja oman omaisuuden kartuttamisen tarpeen. Tätä hyvän tekemistä toisille saatiin aivan joulun alla nähdä myös Malmilla, jossa rap-artistit jakoivat ruokakasseja ja muuta mukavaa täkäläisille asukkaille. He kertoivat saaneensa todella hyvän mielen tuottaessaan iloa muille ja nähdessään lahjoja saaneiden lasten iloiset ilmeet. Upeaa toimintaa heiltä!

Päätoimittaja Teija Loponen

Edellinen artikkeliMuisteluksia Wanhasta Puistolasta: Ylioppilasjuhlat 1958
Seuraava artikkeliViikin lintutornit saivat opastaulut