Etusivu Muistoja Wanhasta Puistolasta Muisteluksia Wanhasta Puistolasta: Ylioppilasjuhlat 1958

Muisteluksia Wanhasta Puistolasta: Ylioppilasjuhlat 1958

Koulujen päättymisen ja lakkiaisten päivä on nykyään vuoden vilkkaimpia. Illalla uudet ylioppilaat ja muutkin koululaiset juhlivat railakkaasti rasittavan kevätlukukauden päättymistä.
Millaista oli tulla ylioppilaaksi vuonna 1958?
Asuin Puistolassa Harjutiellä (nykyinen Karrintie) ja olin käynyt Ressua Helsingin Kalevankadulla. Tässä on aitoja päiväkirjamerkintöjä koulun päättäjäisistä ja ylioppilasjuhlista.

Lauantai toukokuun 31. päivä 1958
Nousin jo seitsemältä ehtiäkseni pukeutua kunnollisesti ylioppilasjuhlaa varten. Siitä huolimatta tuli kiire. Viilsin partakoneella aikamoisen haavan huuleeni.
Menin kaupunkiin 8.45 autolla. Järjestäydyimme riviin rehtorin kanslian eteen, josta sitten marssimme kunniakujassa juhlasaliin. Olin aakkosjärjestyksessä C-luokan viimeinen, joten jouduin riviin viimeiseksi. Lakin sain viimeiseksi. Olisin joutunut eri riviin, ellei minulle olisi järjestetty vihdoin paikkaa Takalan Matin viereltä.
Lehtori Teppo piti alkuhartauden. Sitten seurasi viulunsoittoa. Oksala (VI-C) soitti Mäkisen (VI-B) säestämänä mm. Sibeliuksen Romanssin. Sen jälkeen oli rehtori Ilmari Havun puhe ja lakkien jako.
Jouduin taas huomion kohteeksi, koska minulle ei ollut jäänyt lainkaan todistusta. Se löytyi vihdoin Takalan Matin papereiden välistä.
Sittemmin jazzmuusikkona tunnetuksi tullut Pekka Pöyry (1939-1980)
piti puheen Ressun uusien ylioppilaiden puolesta.

Kun sali oli tyhjentynyt muista oppilaista, alkoi onnittelijoiden ryöppy. Ensin tulivat kaikki opettajat, sitten omaiset. Sekasortoa oli kerrakseen.
Hain kansliasta stipendirahani, 10 000 mk, ja lähdin kaupunkiin. Sitten oli kiirehdittävä valokuvaan Uomalaan (1 400 mk).
Kello 14.30 alkoi Kauppatorilta ylioppilaiden marssi Hietaniemeen.
Matka ei ollut järin lyhyt. Oli perin mielenkiintoista olla taas yleisön keskipisteenä. Laskimme kukkia sankariristille ja palasimme.
Virsilaulussa tuli omituinen tilanne, kun ruotsin kieli kuului paljon
selvemmin kuin suomi. Savolainen otti luokkakuvan Kappelin luona.
Tulin kotiin 16.30 autolla. Puistolaan oli jo tuotu suuri osa minulle annetuista kukista.
Useat luokkatoverit juhlivat illalla Klippanilla. Minua hiukan harmittaa, kun en ole siellä.

Seuraavana päivänä meillä oli Puistolassa runsaasti vieraita. Heitä alkoi tulla kahden aikaan, kun meillä oli viimeistelty voileipäpöydän
antimia. Juhlinta jatkui pitkälle iltaan.
Yritän luetella minulle annettuja lahjoja. Vanhemmiltani sain mm.
Aale Tynnin kokoaman runoantologian ”Tuhat laulujen vuotta”.
Muita lahjoja: Kaarlo Sarkian kootut runot, Faber-Castell-täytekynä, kristallivaasi, kalvosinnapit, Yrjö Jylhän kauneimmat runot, solmioneula, Plutarkhos-käännös ”Kuuluisien miesten elämäkertoja”, Elannon 1 500 markan lahjakortti ja kirjekuori, jossa oli 1 500 mk, mutta ei mitään tietoa lahjan antajasta. Kukkia tuli valtavasti.
Forsmanin täti naapurista oli äidin apuna kahvinkeitossa ja muussa.

Timo Uotila