Keskuskauppakamarin mukaan Suomen väestöstä käy työssä alle puolet, 15–64-vuotiaista vain 70 prosenttia. Keskuskauppakamarin mukaan työllisyysasteen nostaminen lähivuosina tulisi asettaa Suomen keskeisimmäksi tavoitteeksi. Viimeisen 30 vuoden aikana väestö on kasvanut yli puolella miljoonalla henkilöllä, mutta työllisten määrä ei ole kasvanut lainkaan, se on jopa supistunut. Moni työtön tuskailee, ettei löydä ammattitaitonsa mukaista työtä, samaan aikaan TE-keskukset kertovat runsaista vapaista työpaikoista. Työntekijät ja työn tarjoajat eivät kohtaa ja moni ammatti on jo tyystin kadonnut.
Malmilla aikoinaan sijainnut työvoimatoimisto oli monessa asiassa edellä muita. Sieltä jalkauduttiin omalle toiminta-alueelle kartoittamaan paikallisten yritysten mahdollisuutta palkata lisäväkeä, siellä järjestettiin rektytilaisuuksia, joissa työnantajat ja työtä hakevat kohtasivat toisiaan ja kehiteltiin ideoita, miten työnhakijat helpoimmin voisivat työllistyä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko Koillis-Helsingin alueen työllisyystilanne TE-keskusten yhdistämisen jälkeen parantunut vai heikentynyt. Ja millainen tilanne olisi, jos paikallisia työnhakijoita edelleen palveltaisiin henkilökohtaisesti ja kotikulmilla. Ei siis pääosin sähköisesti.
Tammikuussa julkistettiin, että joka seitsemäs helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen. Helsingissä asui vuoden 2017 alussa 94 888 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä oli 14,9 prosenttia kaupungin koko väestöstä. Tuo määrä vastaa aika lailla Koillisen asukaslukua. Heistä 17 prosenttia oli syntynyt Suomessa. Helsingin kaikista työllisistä ulkomaalaistaustaisia oli joka kymmenes. Vaillinaisen kielitaidon vuoksi moni kotimaassaan pitkälle opiskellut joutuu tekemään täällä muuta kuin koulutuksensa mukaista työtä. Moni päätyy yrittäjäksi. Täällä Malmin kulmillakin on lukuisa määrä ulkomaalaistaustaisten pyörittämiä ruokapaikkoja, kauppoja sekä parturiliikkeitä. Yrittäjyys ei kuitenkaan saisi olla kenellekään ainoa tapa työllistyä.
Päätoimittaja Teija Loponen
