Fabergén muna vie Pietarista Pihlajamäkeen

Risto Malinin Fabergén kana on juuri julkaistu ja kirjastoista sitä jo jonotetaan. Kuva Teija Loponen

Risto Malinilta on juuri tullut ulos kolmas faktapohjainen dekkari, Fabergén kana. Rikos- ja sukuromaanissa koetaan pulssia nostattavia hetkiä niin Aarnikanmäellä, Oulunkylän Pirunkalliolla kuin Malmilla.

Risto Malinin kaksi edellistä kirjaa pohjautuivat nekin yritysmaailmaan, paperiteollisuuteen. Nyt vuorossa on vaatetusala, keksitty Koskappa -yritys, Marimekon ja Seppälän iso kilpailija.

-Taloustoimittajana työurani tehneenä tunnen Marimekon ja Seppälän historiat hyvin, tietysti hankin lisätietojakin kirjaani varten. Sain vanhoista sanomalehdistä tietoja, millaisia asuja ja keiden mallien päällä vaikkapa tietyllä Pariisin muotiviikolla oli ja kuinka Marimekkoa päätyi Jackie Kennedyn ylle. Haluan aina mahdollisimman paljon faktapohjaisia yksityiskohtia kirjoihini. Tiedän, että joitakin lukijoita niiden määrä voi rasittaa, mutta suurin osa lukijoistani arvostanee vaivannäköäni.

Malinin kirjoissa on alueellinen kaksoiskärki, niissä seikkaillaan sekä hänen lapsuuden ja nuoruuden maisemissaan Kouvolan ja Anjalan suunnalla, että nykyisillä asuinkulmilla Pihlajamäessä. Sinne kirjan päähenkilö Vilmalotta Henrikssonkin on nyt muuttanut.
Taloustoimittajataustainen Vilmalotta Henriksson perustaa viestintäyrityksen ja saa heti tehtäväkseen jatkaa ystävänsä Jennan aloittamaa Kostamon suvun Koskappa-vaatetuskonsernin 100-vuotishistoriikkia. Jenna on lähtenyt erävaellukselle Lappiin ja samaan aikaan Kostamon suvun omistaman yhtiön toimitusjohtaja katoaa. Mutta onko Jennallekin tapahtunut jotain? Yksi Kostamon suvun salaisuuksista on yli sata vuotta kateissa ollut Fabergén muna ja sen kanakoru. Kostamon suvun historia pitää muitakin salaisuuksia sisällään, niistä osaan Vilmalotta törmää historiikkia koostaessaan.

-Halusin tarinaan Kostamoille sopivan asuinpaikan, joka löytyikin Kosjärven rannalta. Heillä on huvila myös Kosin saarella, eli vähän käydään tuolla etelämpänäkin seikkailemassa, Risto paljastaa.
Lopulta selviää sekin, tuleeko Vilmalotalle viestejä ja uhkauksia Jennalta vai keneltä. ”Every step you take, I’ll be watching you… Watching you? Ei helvetti. Soittaja todennäköisesti tietää, että Aarnikanmäen rinteessä on oikein sotaväen rakentama taisteluhauta, josta pystyy stalkkaamaan Vilmalotan kotia.” Koillis-Helsingin, Kymin ja Kosin ohella tarina vie myös Venäjälle ja Pietariin Fabergén munien juurille. Se miten muna ja arvokkaat korut joutuivat Kostamon suvun haltuun, on Malinille itselleen yksi mieluisimmista kohdista kirjassa.

Rikos- ja sukuroomaanin kirjoittaminen vei noin yhdeksän kuukautta, siitä yli puolet kului taustatöihin.

-Itse editoin niin pitkälle, että yleensä kustannustoimittajalla teksti ei pitkään viivy. Tapani on kirjoittaa sellaisia kirjoja, joita itse tykkäisin lukea. Tämäntyyppisiä runsaasti faktaa ja historiaa sekä rikoksia sisältäviä teoksia ei mielestäni juurikaan ole. Ehkä jossain vaiheessa itsekin irrottaudun tuosta faktasta, mutta toistaiseksi sen liittäminen dekkariin on ollut minusta hauskaa. Malin esittelee uutuuskirjaansa kesäkuussa muun muassa Kouvolan dekkaripäivillä ja syksyllä toivon mukaan Pihlajamäen kirjamessuilla. Seuraavaan kirjaan Risto Malinilla on jo perusrunko valmiina mielessä. Vilmalotta pysyy siinäkin matkassa.
-Hän on monin tavoin, esimerkiksi musiikkimaultaan kuin minä, mutta fyysisesti täysin vastakohta, nuori, nainen ja pitkä, Malin kiteyttää.
Teija Loponen

Edellinen artikkeliRaskas viikko
Seuraava artikkeliSatakieli valloittaa Malmilla