Puistolalaisen Jari Närhen mehiläistarhaus lähti liikkeelle omenapuista, joihin ei tullut omenoita. Alkuun mökillä aloitettu mehiläistarhaus laajeni myös kotitontille Puistolaan, jossa syntyy herkullisen makoisaa kukkaishunajaa.
-Kymmenkunta vuotta sitten hankimme kesämökillemme muutaman omenapuun. Puut kyllä kukkivat hienosti, mutta hedelmiä ei tullut. Oletimme sen johtuvan pölyttäjien puutteesta ja niin päätimme osallistua työväenopiston mehiläistarhauskurssille, Jari Närhi muistelee. Seuraavana keväänä jänikset olivat syöneet omenapuut.
-No pölyttäjätarve oli hetkellisesti ohi, mutta hankimme uudet omenapuut, kun mehiläisiäkin eli jaokepesät oli tullut ostettua, Närhi toteaa. Jaokepesä on eräänlainen starttipakkaus. Se on kooltaan pienempi kuin varsinainen mehiläispesä ja tehty niin, että mukana tulee kuningatar ja työläisiä rakentamaan uutta pesää.
-Pesä vahvistuu kesällä ja syksyllä on jo täysi pesä. Valmiissa pesässä olisi pajon enemmän mehiläisiä valmiina, eli se tuottaisi heti enemmän hunajaa, mutta maksaakin reippaasti enemmän. Meille tuo jaokepesä maksoi silloin muistaakseni noin 200 euroa, Närhi muistelee.
Perheen kaksi tytärtä eivät ole pelänneet mehiläisiä, ja heillä oli pienestä pitäen omat hoitopuvut. -Jotkut pesät ovat lauhkeampia ja jotkut äkäisempiä. Meille osui heti alkuun lempeitä mehiläisiä, jotka eivät välittäneet, kun otti pesän auki. Mutta on meille joskus kiukkuisikin osunut, silloin kuuluu pesää avatessa turbovihellys ja mehiläiset hyökkäävät suojavaatteiden päälle, valistaa Jari Närhi. Perhettä onkin tarvittu apuun, sillä jos on ollut hyvä kausi, on loppukesästä hunajalaatikoita ollut useita ja painavia laatikoita tarvitaan kaksi nostamaan.
-Mehiläiset keräävät pitkin kesää kukista mettä ja muuttavat sen hunajaksi. Tuore hunaja on hyvin kosteaa, sillä kukista tulee vettä mukana. Mehiläiset kuivattavat hunajaa pörräämällä pesässä. Kun ne toteavat, että se on kuivaa, ne tekevät ohuen vahakerroksen hunajan päälle peitteeksi. Silloin tietää, että se on kypsää kerättäväksi. Toki voi kerätä aieminkin, mutta silloin on pystyttävä itse kuivaamaan hunaja, muuten se voi alkaa käydä purkissa, opastaa Jari Närhi.
Närhien pihalla hunaja on yleensä elokuun lopulla kerättävissä. Kun vahakerros näkyy, tarkoittaa se myös, että mehiläiset alkavat hiljalleen itse syödä sitä, kun kukista ei enää ruokaa saa. Silloin hunajakennot avataan, vahakuori poistetaan ja kennot lingotaan, jolloin pyöriminen irrottaa hunajat linkoon. Juokseva hunaja siivilöidään useampaan kertaan, jotta saadaan kaikki vahajäämät pois.
-Kun hunaja on kerätty, pitää heti aloittaa talviruokinta. Ellei sitä aloiteta välittömästä, lopettaa kuningatar munimisen huomatessaan, että ruokaa on vähän ja väkeä paljon. Se tarkoittaisi pesän kuolevan talvella. Närhet keräävät vain hunajan, ammattitarhaajat hyödyntävät myös vahan.
Sokeria Närhien mehiläistarhauksessa kuluu noin 150 kiloa, 20 kiloa per pesä. Kylmänä talvena sekään ei riitä, lämpimänä voi jäädä vähän sokeria jäljelle.
Jari Närhi toteaa, että mehiläistarhaus sitoo aika paljon ja ja monesti perhe on ihmetellyt itsekin, mikä heidät saa silti sitä jatkamaan.
-Ehkä emme vain ymmärrä lopettaa. Tämä on meillä koko perheen harrastus. Mutta etenkin linkoaminen on työlästä. Meillä ei ole sille erityistä omaa tilaa, vaan me linkoamme hunajan pesuhuoneessa, joka pitää ensin pestä huolellisesti lattiasta kattoon. Sitten lingotaan, jossa hunaja roiskuu ja jälleen on laitteet ja pesuhuone pestävä huolella. Pesät voisi viedä ammattilaisillekin lingottavaksi. Puistolaan Närhet tuovat aina keväällä pari pesää kesäksi ja sadon jälkeen ne viedään mökille talvehtimaan.
-Siinäkin on oltava aikaa, sillä kun hunajat nostetaan, on pesät vietävä samana yönä talvehtimispaikkaan ja täytettävä sokerilla, jotta mehiläiskuningatar ei lopeta munimista.
Joskus maastossa saattaa näkyä vaikkapa puunoksalla pyöreäksi palloksi asettautunut mehiläisparvi.
-Silloin kyse on parveutumisesta. Mehiläiset ovat päättäneet jakaa pesän ja vallitseva kuningatar ja puolet porukasta lähtee johonkin lähelle palloksi. Siinä ne ovat muutaman tunnin tiedustelijamehiläisten etsiessä uutta pesäpaikkaa. Sitten ne neuvottelevat mihin suuntaavat ja koko porukka lähtee. Parveiluvaiheessa mehiläiset ovat ystävällisiä, sillä niillä ei ole puolustettavaa pesää. Pesän puolustus tekee agressiiviseksi. Uusi pesäpaikka voi olla lahopuu, savupiippu tai joskus vanhat mehiläislaatikot. Suomessa ei Jarin mukaan juuri villimehiläisiä ole. Jos näkee mehiläisparven, tulee soittaa Mehiläistarhaajien parvipuhelimeen, niin sieltä tulee joku hakemaan mehiläiset pois, opastaa puistolalaismies.
Hunajan makuun vaikuttaa, mistä kukista se on kerätty. Jotkut tarhaajat tuottavat myös lajihunajia. Mehiläiset lentävät yleensä enintään kaksi kilometriä etsimään mettä.
-Jos täytyy lentää pidemmälle, kuluvat siivet nopeammin ja silloin myös kuolee nopeammin. Talvimehiläinen elää syksystä kevääseen, ne pitävät pesän ja emon lämpiminä. Satokaudella mehiläiset elävät muutaman kuukauden siipien kulumisen mukaan. Emo elää monta vuotta, sillä se ei juuri lennä.
Jari Närhi kertoo, että Puistolassa hunajaa tulee enemmän, koska alueella on paljon kukkia. Yhdestä pesästä saa noin 20-40 kiloa hunajaa. He paitsi myyvät sitä tutuille ja joskus erilaisilla markkinoilla, myös käyttävät runsaasti itse.
-Hunaja sopii kaurapuuron päälle, jogurttiin, ja niin edelleen. Pientuottajien hunajaa ostaakseen kannattaa käydä Suomen mehiläishoitajien liiton sivuilta katsomassa tiedot alueellisista yhdistyksistä ja tarhaajista.
-Meillä ei ole omaa tuotenimeä, meillä etiketissä lukee Cityhunajaa Puistolasta.
Teija Loponen
Kuvis Jari Närhi tutkimassa mehiläiskennoa suojapuvussaan.
Kuvis Jari Närhi tutkimassa mehiläiskennoa suojapuvussaan.