Avoin kirje poliittisille päättäjille

Veljestenpiha on huonoilla säillä rapainen kulkea. Kuva Raija Marttila
Kauan olen seurannut Veljestenpihan läpi kulkevien lastenvaunuja työntävien äitien, heidän mukanaan kulkevien taaperoiden sekä lenkkarijalkaisten koululaisten etenemistä kuraista, loskaista tai lumista – harvoin kuivaa, mutta aina kuoppaista – päällystämätöntä Veljestenpihaa päiväkotiin tai kouluille.
Sääolojen lisäksi jakeluautojen kuormitus kurjistaa tietä. Tienpitokaan ei näytä onnistuvan tällä poikkeavalla osuudella katuverkossa. Kaikkien kymmenien, ehkä yli sadan kulkijan päivittäistä kulkua tätä sadan metrin matkaa olisi voitu ajat sitten inhimillistää toteuttamalla jo vahvistettu pihakatusuunnitelma pinnoituksineen, ajorajoituksineen ja hidasteineen. Vuosien mittaan olen monta kertaa yrittänyt saada poliitikot ja katurakennusosaston liikkeelle suunnitelman toteuttamiseksi – turhaan.
Tapanilaan pesiytyi 1980-luvun alussa viehättävien hiekkateiden unelma osana Tapanilan kylämäiset piirteet säilyttävää asemakaavaa. Osa kaduista jäi katusuunnittelussa hiekkapintaisiksi ja niitä vaivaa näköjään aika lailla sama ongelma kuin Veljestenpihan pätkää, mutta niiden käyttö on vähäisempää.
Veljestenpiha suunniteltiin torilta Aapontien kulmaan ulottuvaksi pihakaduksi, ei hiekkapintaiseksi kurakaduksi. Huomio poliitikot, valtuutetut ja varavaltuutetut sekä virkakunta: Onko Helsingin kaupungille mahdotonta toteuttaa pihakadun rakentaminen, saada aikaan siivo katu päiväkodin ja koulujen keskellä. Miksi valmista suunnitelmaa satametrisen pihakadun tekemiseksi ei saada aikaan – onko Tapanila vähäpätöinen alue kaupungin silmissä?
Tulisikohan tähän vastausta asianomaisilta kaupungin vastuullisilta? Sitä odotellessa!
Veikko Marttila Veljestenpihan kulman asukas
Edellinen artikkeliEläinsairaalan isoista potilaista 478 hevosia
Seuraava artikkeliTyydyttääkö katujen auraus?