Heikki Viljan työ on naurattaa

Variksenpelättimestä stand up -koomikoksi
Naurattaminen on totista työtä, jos ammattinimike on stand up -koomikko, kuten Heikki Viljalla. Kymmenen vuotta ihmisiä työkseen naurattanut mies tietää, mikä ihmisiin uppoaa, mikä ei. Ei siis ihme, että keikkoja kertyy noin 150 vuodessa.
Pukinmäessä syntynyt ja nykyään Malmin ja Tapanilan rajoilla asuva Heikki Vilja tekee vitsiä siitä, mistä tietää eniten, siis omasta itsestään ja myös perheestään.
-Arkiset asiat uppoavat ihmisiin hyvin. Ennen käytin paljon myös lasten sattumuksia aiheena, mutta niistä olen nyt luopunut, kun ovat jo isoja. Saattaisi joku heidän kaverinsa osua keikalle. Koomikon ura ei suinkaan ollut Heikin lapsuuden unelma, niitä olivat cowboy ja Lemmenlaivan kapteeni.
-Ehkäpä juuri se johdatti minut näyttelemään. Ja kun tarpeeksi varhain aloittaa, voi jotain oppiakin. Ensimmäinen roolini oli variksenpelätti. Sitä näyttelin Ihmemaa Ozissa Malmin Työväen teatterissa. Menin sinne muistaakseni vuonna 1989, 11-vuotiaana. Taisin kyllä sitä ennen olla jo Velho ja Leijona -näytelmässäkin, mies tarkentaa.
Työväenteatterista lähti into näytellä ja Heikki valmistui Teatteri-ilmaisun laitokselta teatteritaiteen maisteriksi. Teatterialan opetustyötä hän teki pitkään, ja samalla näytteli teatterissa, televisiossa ja elokuvien sivurooleissa. Erityisesti komediat tuntuivat omilta.
-VHS-kaseteilta kelasin aikanaan Eddie Murphyn juttuja ja ajattelin että Wau! Kun stand up sitten rantautui Suomeen, kävin katsomassa keikkoja ja tunsin löytäneeni oman juttuni. Kavereiden juhlissa ilmoittauduin aina vapaaehtoiseksi ohjelman esittäjäksi. Sehän oli hyvää harjoitusta alalle, Heikki hymähtää.
Viimeiset kymmenen vuotta Heikki Vilja on työkseen naurattanut ihmisiä. Live stand up -keikkojen lisäksi hänet on voinut nähdä myös tv-ohjelmissa. Ylen Naurun tasapaino ja Nelosen Stand Up! tekivät hänet monille tutuksi ja muun muassa Marja Hintikka Livessä hän toimi yleisölämmittelijänä.
-Stand uppia voi harjoitella vain yleisön edessä. Koskaan ei voi etukäteen olla varma mikä toimii, sillä se riippuu myös yleisöstä. Yksityiskeikoilla on helpompi tehdä taustatyötä yleisörakenteesta ja yrityskeikoilla yleensä aina kysynkin, onko toiveita tai vastaavasti aihealueita, jotka jätetään rauhaan, Vilja kertoo. Vilja on esiintynyt niin klubeilla, joissa yleisöä saattaa olla satakunta ihmistä, teattereissa noin 300 ihmisen edessä, että konserttisaleissa, joissa kuulijoita voi olla jopa 1500, kuten Logomon kahdessa loppuunmyydyssä illassa oli.
– Ne olivat kylläkin yhteiskeikkoja, en minä siellä yksi vitsiä heittänyt.
Viljan mukaan stand up toimii hyvin myös isoissa saleissa, vaikka itse hän pitääkin eniten teattereissa toteuttavista illoista.
– Niihin yleisö tulee varta vasten kuuntelemaan, ei istumaan kaljatuopin äärellä ja juttelemaan, kuten klubeilla saattaa olla.
Stand upissa aiheet eivät vuosien varrella ole niinkään muuttuneet, mutta käsittelytapa on.
-Politiikan minä jätän yleensä suosiolla väliin, siinä muutoksia tapahtuu niin tiuhaan, että sisältö olisi äkkiä vanhentunutta. Yleensä saatan esittää vuoden ajan suunnilleen samaa materiaalia, aina jotain uutta on mukana ja jotain jää pois. Settiä on pakko uudistaa, jotta olisi aiemminkin käyneille uutta tarjolla. Mutta arkikomiikka on se, mikä itselläni toimii parhaiten, Heikki Vilja pohdiskelee. Omista seteistään hän on ylpein sisustuslehdestä tekemästään sketsistä, se oli täysin omaa materiaalia, jota hän kehitteli vuoden verran.
-Minun käsikirjoitukseni tapahtuvat ranskalaisilla viivoilla. Keikoille teen rungon, jota sitten improvisoin yleisön mukaan. Parhaat ideat Heikki kertoo saavansa pitkillä kävelylenkeillä ympäri Koillis-Helsinkiä ja vähän muuallakin. Toinen harrastus on padel, mutta silloin mietitään peliä, ei showta. Ellei lenkillä ole Heikkiin törmännyt, sen voi nyt tehdä tositarkoituksella Malmitalolla. Siellä Heikki Vilja esiintyy yhdessä Tomi Haustolan kanssa Vihdoinkin irti- showllaan15.2.
-Ellei ennen ole stand up-esityksessä käynyt, niin nyt on korkea aika. Ja luvassa on poikkeuksellinen show, paljon hetkeen sidottua, jota ei voi toiste kokea. Kunhan tämän hauskuuden kokee, jaksaa odottaa kevättä, lupaa Heikki Vilja.
Teija Loponen

Edellinen artikkeliLentokentälle suunnitellaan jo katuja
Seuraava artikkeliViikissä kulkureitti suljettuna