Töyrynummen hiekkakentällä vipeltää sunnuntaina iltapäivällä eri-ikäisiä lapsia ja isiä jalkapallon perässä. Isät ja lapset taistelevat pallosta, mutta sulassa sovussa ja toisiaan kannustaen.
Idea isien jalkapallosta syntyi viereisen leikkipuiston hiekkalaatikolla, jossa Mikko Heino jutteli erään äidin kanssa, että olisi kiva saada lähistön isät pelaamaan yhdessä futista. Hän oli kertonut kotona ajatuksesta miehelleen, joka innostui heti. -Sitten he eräänä päivänä lähtivät kävelylle etsiskelemään minua, kun suunnilleen tiesivät missä perheemme asuu. Laitoimme WhatsApp-ryhmän pystyyn ja kutsuimme siihen lastemme päiväkotiryhmien ja koululuokkien isiä mukaan. Ensin oli ajatus vain faijafutiksesta, mutta kun lapset halusivat tulla mukaan, niin tästä syntyikin faija-lapsi-futisryhmä, Mikko Heino kertoilee. Parhaimmillaan kentällä pelaa jopa reilut kolmekymmentä isää ja lasta. -Mitään rajoituksia ole. Kaikenikäiset saavat tulla mukaan ja pelata kykyjensä mukaan. Pääajatuksena on kiva yhdessäolo ja liikunnan riemu. Ja kyllä tässä hien niskaan saa, kentällä ahkerasti juossut Heino vakuuttaa.
Tällä kertaa muutama isä tuli paikalle ”lämmittelemään” haravat mukanaan jo vähän aiemmin, sillä edelliskerralla oli todettu märkien lehtien päällä juoksemisen olevan vaarallista niiden liukkauden takia. Samalla lehtivanasta saatiin hyvä laitamerkki kentälle. Maalien reunoina toimivat reput, oikeita maaleja ei kentällä ole. Pietari Kylmälä osallistuu Töyrynummen faijafutikseen esikoisensa Maurin kanssa, jonka koulun kautta hän kuuli ryhmästä. -Ehkä me isät otamme tämän vähän enemmän tosissaan kuin lapset, paljastaa lähes alusta alkaen mukana ollut Pietari. -Tämä on todella mainiota matalan kynnyksen harrastamista. Ei vaadi keneltäkään mitään sen kummempaa, ei tarvitse sitoutua, ei ole jäsenmaksuja ja kun kaikki asuvat kentän lähellä, ei ole mitään kulkuongelmiakaan. Lapset voivat tulla itsekseenkin paikalle, Pietari kiittelee. Hän tietää myös leikkipuiston iltapäiväkerhon työtekijöiden kiitelleen sitä, että alueella on tällaista omatoimista ja kaikille avointa yhteisöllistä toimintaa perheille.
Pelaajien ikähaitari on noin nelivuotiaista ylöspäin. 6-vuotias Mauri tykkää olla maalissa. -On tosi kiva olla iskän kanssa pelaamassa. Ja kaikki on kivoja. Vaikka pallo pääsisi läpi maaliin, niin sanotaan, että hyvin yritit estää. On kiva, että kannustetaan, eikä haukuta, Mauri tuumailee. Futis on pojalle tuttu laji niin koulusta kuin kotipihaltakin. Faijafutis ei ole vain isille ja pojille tarkoitettu, vaan joukossa on mukana myös tyttöjä. Yksi heistä on Emilia, joka tuli yksin paikalle, kun isän jalka on kipeä. Emilia on pelannut jalkapalloa jo vuosia ja harrastaa sitä nykyään MPS:n joukkueessa. -Tykkään joukkuelajeista ja ryhmätoiminnasta. Tänne voi hyvin tulla yksinkin ja olla osa joukkoa. Emilia kertoo pitävänsä eniten puolustajan paikasta ja Töyrynummen peleissä sitäkin pääsee kokemaan. -Täällä on tosi kivaa, hän kiteyttää.
Nyt vastapuolen pelaajat on helpompi erottaa pelissä, sillä Jyri-Ville Lehtinen ja Mikko Heino keksivät pyytää Malmittarien Lions-clubilta avustusta peliliivien ja muutaman pallon hankkimiseen. -Ja talven tullen pelataan sitten jäällä, tänne ainakin viime talvena jäädytettiin kenttä, joten yhteistä harrastamista voidaan jatkaa toisessa lajissa, muistuttavat Heino ja Kylmälä.
Idea isien jalkapallosta syntyi viereisen leikkipuiston hiekkalaatikolla, jossa Mikko Heino jutteli erään äidin kanssa, että olisi kiva saada lähistön isät pelaamaan yhdessä futista. Hän oli kertonut kotona ajatuksesta miehelleen, joka innostui heti. -Sitten he eräänä päivänä lähtivät kävelylle etsiskelemään minua, kun suunnilleen tiesivät missä perheemme asuu. Laitoimme WhatsApp-ryhmän pystyyn ja kutsuimme siihen lastemme päiväkotiryhmien ja koululuokkien isiä mukaan. Ensin oli ajatus vain faijafutiksesta, mutta kun lapset halusivat tulla mukaan, niin tästä syntyikin faija-lapsi-futisryhmä, Mikko Heino kertoilee. Parhaimmillaan kentällä pelaa jopa reilut kolmekymmentä isää ja lasta. -Mitään rajoituksia ole. Kaikenikäiset saavat tulla mukaan ja pelata kykyjensä mukaan. Pääajatuksena on kiva yhdessäolo ja liikunnan riemu. Ja kyllä tässä hien niskaan saa, kentällä ahkerasti juossut Heino vakuuttaa.
Tällä kertaa muutama isä tuli paikalle ”lämmittelemään” haravat mukanaan jo vähän aiemmin, sillä edelliskerralla oli todettu märkien lehtien päällä juoksemisen olevan vaarallista niiden liukkauden takia. Samalla lehtivanasta saatiin hyvä laitamerkki kentälle. Maalien reunoina toimivat reput, oikeita maaleja ei kentällä ole. Pietari Kylmälä osallistuu Töyrynummen faijafutikseen esikoisensa Maurin kanssa, jonka koulun kautta hän kuuli ryhmästä. -Ehkä me isät otamme tämän vähän enemmän tosissaan kuin lapset, paljastaa lähes alusta alkaen mukana ollut Pietari. -Tämä on todella mainiota matalan kynnyksen harrastamista. Ei vaadi keneltäkään mitään sen kummempaa, ei tarvitse sitoutua, ei ole jäsenmaksuja ja kun kaikki asuvat kentän lähellä, ei ole mitään kulkuongelmiakaan. Lapset voivat tulla itsekseenkin paikalle, Pietari kiittelee. Hän tietää myös leikkipuiston iltapäiväkerhon työtekijöiden kiitelleen sitä, että alueella on tällaista omatoimista ja kaikille avointa yhteisöllistä toimintaa perheille.
Pelaajien ikähaitari on noin nelivuotiaista ylöspäin. 6-vuotias Mauri tykkää olla maalissa. -On tosi kiva olla iskän kanssa pelaamassa. Ja kaikki on kivoja. Vaikka pallo pääsisi läpi maaliin, niin sanotaan, että hyvin yritit estää. On kiva, että kannustetaan, eikä haukuta, Mauri tuumailee. Futis on pojalle tuttu laji niin koulusta kuin kotipihaltakin. Faijafutis ei ole vain isille ja pojille tarkoitettu, vaan joukossa on mukana myös tyttöjä. Yksi heistä on Emilia, joka tuli yksin paikalle, kun isän jalka on kipeä. Emilia on pelannut jalkapalloa jo vuosia ja harrastaa sitä nykyään MPS:n joukkueessa. -Tykkään joukkuelajeista ja ryhmätoiminnasta. Tänne voi hyvin tulla yksinkin ja olla osa joukkoa. Emilia kertoo pitävänsä eniten puolustajan paikasta ja Töyrynummen peleissä sitäkin pääsee kokemaan. -Täällä on tosi kivaa, hän kiteyttää.
Nyt vastapuolen pelaajat on helpompi erottaa pelissä, sillä Jyri-Ville Lehtinen ja Mikko Heino keksivät pyytää Malmittarien Lions-clubilta avustusta peliliivien ja muutaman pallon hankkimiseen. -Ja talven tullen pelataan sitten jäällä, tänne ainakin viime talvena jäädytettiin kenttä, joten yhteistä harrastamista voidaan jatkaa toisessa lajissa, muistuttavat Heino ja Kylmälä.
Teija Loponen
