Rajoitusten joulukuu

Tänään keskiviikkona elämme jo joulukuuta. Kuun vaihteeseen tihuutteli vähän lumista räntääkin osoittamaan talven tuloa. Samaan aikaan syysasterit pihalla tekevät uutta nuppua ja muratti viheriöi upeasti. Tämä joulukuu on muutoinkin varsin erilainen kuin kaikki aiemmat. Kaikki jouluun liittyvät perinteiset tapahtumat myyjäisistä konsertteihin on peruttu. Samoin kävi ulkosalla toteutettavalle Tapanilan adventtikalenterille, sitäkään ei tänä vuonna voida toteuttaa. Rajoituksia lisättiin alkuviikosta. Toivotaan, että ne antaisivat vauhtia sille, että koronaviruksen leviäminen alkaisi vähitellen laantua. Tosin juuri nyt ei siltä vaikuta. Yhdessä korona voidaan päihittää, jos vain kaikki noudattavat ohjeita.

Sunnuntaina vietetään maamme itsenäisyyspäivää. Lippuja nostetaan aamusella perinteisesti salkoihin niin taloyhtiöissä, kuin julkisillakin paikoilla.  Julkisten paikkojen lipunnostoissa ja sankarihautojen seppelöinneissä ei tänä vuonna ole ohjelmaa. Tällä kertaa toivotaan, ettei niihin saapuisi isoja väkijoukkoja, jotka voisivat taas levittää koronaa eteenpäin. Väliin jäävät myös kaupunginjohtajan järjestämät itsenäisyyspäivän tanssiaiset koulujen neljäsluokkalaisille sekä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto. Itsenäisyyspäivän ohjelmat tarjotaan television tai verkkolähetysten kautta. Päivän merkitystä ei sen viettotapa himmennä, kiitollisuus maatamme puolustaneille elää.

Ikäihmisiltä on tullut toimitukseen viestejä siitä, että verkossa toteutettavat asiat syrjäyttävät tietokoneita vailla olevia entisestään. Samaten heiltä on tullut toiveita siitä, että jonkinlaista ohjattua ulkoilmaohjelmaa olisi tarjolla kaiken katkolle asetetun toiminnan tilalle. Yksin elämisestä on viimeisen vuoden aikana tullut huomattavasti raskaampaa, kun sosiaaliset kontaktit ovat harventuneet koronarajoitusten vuoksi. Eräskin rouva totesi, että puistoissa tai aukioilla voisi pieni joukko kokoontua parin metrin välein ja verrytellä polvia nostellen tai käsiä heilutellen ja samalla huudella kuulumisia toisille. Silloin tuntisi kuuluvansa johonkin.  Jonkun vain pitäisi kutsua koolle.

Päätoimittaja Teija Loponen

Edellinen artikkeliEntisen Kotinummen koulun katto on ollut hengenvaarallinen
Seuraava artikkeliKun itsenäinen Suomi täytti 40 vuotta Wanhassa Puistolassa