Torstai joulukuun 5. päivänä 1957 Puistolan seutuvilla oli päiväkirjani mukaan yksi pakkasaste ja melkein pilvistä. Aamulla kiirehdin liukkaita teitä pitkin Harjutien (nyk. Karrintie) mäestä Puistolan rautatieasemalle.
Ressussa Kalevankadulla kyseltiin, kuka valitsisi ylioppilaskirjoituksissa reaalin ja kuka matikan. Ilmoittauduin ”realistiksi”.
Suomen tunnilla saimme ainekirjoituksemme takaisin. Sain yllätyksekseni arvosanan 9 ½. Jouduin lukemaan luokan edessä aineeni ”Työttömyyden ongelma”. En ollut täysin tyytyväinen esitykseeni.
Ylimääräisellä tunnilla luokanvalvojamme rähisi aivan hirveästi, kun joku oli kysynyt, pitäisikö siihen osallistua. Se oli itsenäisyyspäiväjuhla, joka oli järjestetty Suomen 40-vuotisen vapauden kunniaksi: ”Miten ihmeessä te voisitte olla sieltä poissa!”
Ressun juhlasalissa olivat kaikki oppilaat ja opettajat. Kuoro lauloi, lausuttiin runoja ja eräs kuudennen luokan oppilas soitti flyygelillä oivallisesti Jean Sibeliuksen Poloneesin. Rehtori Ilmari Havu piti juhlapuheen. Tilaisuus päättyi Maamme-lauluun.
Ruokatunnilla olin käynyt Vanhan kirkon puistossa Lönnrotin patsaan luona. Kirkossa oli juhlatilaisuus. Paikalla oli kenraaleja, soittokunta ja lippuja.
Kotona minulla oli veljeni Ilkan kanssa kiistaa siitä, kumpi menisi isää vastaan kantamaan perunasäkkiä. Toinen joutuisi kantamaan laskiämpärit muutamana päivänä ulos perheemme ”biojätteen” kaatopaikalle saunan viereen. Lopulta Ilkka lähti kantamaan perunasäkkiä.
Illemmalla taivas oli selkiytynyt. Yritimme Ilkan kanssa kiikaroida Venus-planeettaa. Luin lehdet oikein tarkkaan. Tekstiä oli niin paljon, etten siinä juuri muuta ehtinytkään. Ajattelin osallistua Ressun teinikunnan kirjoituskilpailuun, jossa en viime kerralla saanut menestystä. Minun viime kirjoitukseni ei oikein täyttänyt vaadittuja kertomuksen kriteerejä. Se oli enemmänkin esseemallista pohdiskelua.
Perjantai joulukuun 6. päivä oli itsenäisyyspäivä ja koulujen vapaapäivä, lämpötila +4 ja puolipilvistä. Nousin aamuyhdeksältä nähdäkseni isäni, kuvanveistäjä Gunnar Uotilan, nostavan pihassa lipun salkoon. Seurailin koko päivän Suomen 40. itsenäisyyspäivän tapahtumia lehtien ja radion avulla.
Äiti kehotti yllättäen lukemaan Anton Tshehovin novelleja kokoelmasta Ensirakastaja. Minun arvioni 6.12.1957: ”Taidokkaita ja ihmeen inhimillisiä kaikesta näennäisestä sivistymättömyydestään huolimatta ovat useat venäläisen kirjallisuuden hahmot.
Tonttimme pohjoispuolella nykyisten rivitalojen paikalla oli synkkä ja tiheä kuusimetsä, jonka keskellä pienessä sähköttömässä mökissä asui leskirouva Matilda. Isä ja Ilkka olivat auttamassa häntä puunkaadossa, saimme pari runkoa palkaksi. Ne paloivat sittemmin saunan pesässä. Joistakin pätkistä isä taisi muotoilla puuveistoksen.
Illan pimetessä olimme veljieni Ilkan ja Pekan kanssa metsässä. Maa oli lämpimässä säässä suurelta osin vapautunut lumipeitteestä. Illalla olin toivonut voivani laatia tekstiä Ressun teinikunnan kirjoituskilpailuun. Se jäi tekemättä. Kaikenlainen tyhjä touhu vei aikani, lukee päiväkirjassa. Sytytimme kynttilöitä. Yritin katsella eteläisellä taivaalla Helsingin keskustan valonheittäjäkiiloja. Seurasin itsenäisyyspäivän tapahtumia radiosta. Televisiota meillä ei vielä ollut talossa, ilmeisesti ei vielä tv:n suosituinta ohjelmaakaan, Presidentinlinnan vieraiden kättelyä.
Päiväkirjamerkintä päättyy pessimistisesti: ”Olen vihainen itselleni, kun en saanut juuri mitään aikaan, Olisi pitänyt luoda teinikunnan kirjoituskilpailun tekstiä. ”
Lauantai joulukuun 7. oli taas koulupäivä, lämpötila edelleen +4 astetta ja puolipilvistä. Kuulin luokkakaveriltani Raimo Toivonojalta, että kirjoituskilpailun määräaikaa oli jatkettu maanantaiksi, joten ehtisin vielä osallistua. Toivonoja oli Ressun lehden Pärskeiden päätoimittaja. Olin toimituskunnassa. Siellä oli myös pikkuserkkuni Matti Mannila Puistolasta. Hän oli voittanut vuoden 1956 teinikunnan kirjoituskilpailun kertomussarjan. Tutkielmasarjan oli voittanut Juhani Mäkelä. Mannila, Mäkelä ja minä työskentelimme sittemmin Yleisradiossa.
Noissa erikoisissa tunnelmissa tuo Suomen 40. itsenäisyyspäivä minulta sujui. Lauantaina koulusta palatessani ostin Ilta-Sanomat ja Nya Pressenin, joissa oli tuoreinta tietoa ja kuvia Presidentinlinnan juhlista. Helsingin Sanomat ei juhlapäivän jälkeen ilmestynyt. Lunta tuli viikonlopun aikana.
Timo Uotila