Zonta-naisissa toimiva puistolalainen Anja Kuosa vaikuttui vuodenvaihteessa, kun hän luki juttuja Marokosta Suomeen muuttaneesta Saadia Radouaista, jonka Kaupunkitoimittajat-yhdistys valitsi vuoden kaupunkilaiseksi.
Naisten ihmisoikeuksien puolesta vapaaehtoistyötä tekevä Anja Kuosa halusi tutustua saman asian eteen vapaaehtoistyötä tekevään sisukkaaseen naiseen, joka pyörittää Malmilla Al-Birr- eli Lähimmäisapu –nimistä yhdistystä.
– Saadia oli maahanmuuttajaseminaarimme vieraana helmikuussa kertomassa maahanmuuttajanaisten tilanteesta ja mitä he ovat tehneet kymmenen vuoden aikana.
Paikalla oli suuri kuulijakunta pääkaupunkiseudun zontia. Meitä kiinnosti, miten voisimme auttaa kotouttamisessa, kertoo Anja Kuosa.
Viime kuussa joukko naisia zontan helsinkiläisistä paikalliskerhoista kävi lahjoittamassa Pakolaisavulle painavan laatikollisen suomen kielen oppikirjoja ja suunnitteli samalla tietokonelahjoitusta.
– Nämä kirjat tulevat olemaan kovassa käytössä, Saadia Radouain kiitteli yhdessä Elina Joensuun kanssa.
Suomen kielen opetusta koordinoiva ja opettava Joensuu on yksi Lähimmäisavun vapaaehtoisista. Hän kuuli yhdistyksestä Suomen Pakolaisavun kautta.
– Opetus vaatii luovuutta, sillä ryhmät eivät ole koko ajan samoja. Ihmiset eivät pääse paikalle joka kerta, hän toteaa.
Saadia Radouai on levittänyt sanaa yhdistyksestä ympäri pääkaupunkia. Viime kuukausina hän on käynyt kertomassa toiminnasta muun muassa pakolaiskeskuksissa.
Haastetta lisää se, että opetusryhmissä käyvät turvapaikanhakijat saattavat joutua yllättäen lopettamaan, kun heidän kotikunnakseen osoitetaan joku kauempana oleva kunta.
Marokosta Suomeen muuttanut Saadia Radouai, 47, tekee täyttä päätä sitä, mitä moni toteuttaa vain juhlapuheissaan. Hän auttaa perustamassaan yhdistyksessä Suomeen tulevia pakolaisia kotoutumaan. Homma on kaikkea muuta kuin helppoa.
Al-Birr- eli Lähimmäisapu-yhdistys ylläpitää maahanmuuttajien kohtaamispaikkaa, jossa toistakymmentä vapaaehtoista opettaa vieraskielisille suomea, suomalaista demokratiaa ja arkipäivän asioita. Lähimmäisavun tiloissa käy arkipäivänä 150-200 maahanmuuttajaa.
Kielet kohtaavat, sillä paikassa käy irakilaisia, afgaaneja, turkkilaisia, egyptiläisiä, algerialaisia, marokkolaisia ja muita. Koulutustaustat vaihtelevat kotiäidistä insinööriin ja lääkäriin. Paikassa ei erotella, vaan sisään pääse oli sitten mies, nainen tai lapsi, uskova tai uskonnoton.
Radouain mukaan etenkin demokraattisen tasa-arvomaan opettamisessa riittää työtä. Yhä edelleen monien Suomeen tulleiden miesten on vaikea käsittää tai he eivät ota kuuleviin korviinsa sitä, että Suomessa naiset ovat tasa-arvoisia, kun omassa maassa on opittu, että mies on perheen pää, jota naisen on toteltava.
– Se on osa maiden kulttuuria, ei uskontoa. Miehet hyväksyvät asian, kun se on heille eduksi, Saadia täsmentää.
Hän kertoo auttamastaan naisesta, joka uupumuksen partaalla yrittää huolehtia perheestään, jossa on 17 lasta. Naisella ei ole oikeutta kieltäytyä seksistä, eikä mies halua ehkäisyä.
Saadia Radouain tekee korvaamattoman arvokasta työtä ilman palkkaa. Hän on hakenut yhdistykselle avustusta niin Helsingin kaupungilta kuin Raha-automaattiyhdistykseltäkin, mutta molemmat ovat vuoron perään kieltäytyneet auttamasta.
Lisäksi maahanmuuttajamiehet näyttivät mahtinsa alkukeväästä. Radouainin saama julkisuus ja palkitseminen oli liikaa Arabikulttuurikeskuksen miehille Soidintiellä, jossa Lähimmäisapu oli saanut toimia. Miehet häätivät Lähimmäisavun ulos.
Tässä kohtaa Helsingin kaupunki sentään heräsi ja kustansi kodittomaksi jääneelle yhdistykselle uudet vuokratilat Viljatieltä.
Koska tilaa on vähemmän kuin Soidintiellä, piti suosittu käsityökerho lopettaa. Samoin kävi erilliselle lasten leikkihuoneelle.
Kaupunki on luvannut maksaa tiloja kolme kuukautta, eikä vapaaehtoistyötä tekevällä Saadia Radouanilla ole aavistustakaan, miten jatkossa käy. Hän voi vain olla toiveikas, että kaikki järjestyy.
Pirjo Pihlajamaa
