Jukka Holopainen, Anita Olli, Timo Olli sekä Esa Järvinen eivät jää peukaloitaan pyörittelemään eläkkeelläkään. Kuva Teija Loponen
Malmin seurakunnassa on neljä nelisenkymmentä vuotta palvellutta työntekijää siirtynyt hiljan eläkepäiville. Kirkkoherra Immo Nokkalan ajoista palvelleet papit ja kanttori ovat nähneet toiminnan muutokset vuosikymmenten aikana.
-Suurin muutos lienee se, että nykyään väkeä tulee vähemmän kirkkorakennuksiin ja työntekijät jalkautuvat ihmisten luo toreille, tapahtumiin ja pubeihin heitä kohtaamaan, tiivistää rovasti Jukka Holopainen.
Jokaisella neljällä seurakunnan alueella asuvalla on erilaiset tarinat siitä, miten ja koska Malmin seurakuntaan ovat tulleet. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva pastori Anita Olli tuli jo vuonna 1983 suntion sijaiseksi Siltamäkeen opistojen ohella työskentelemään. Vuonna 1986 hän toimi kanslistin sijaisena ja pari vuotta myöhemmin diakonian vt. veturina. Papiksi hänen vihittiin -89, jolloin hänellä oli jo hyvä näkemys Malmin seurakunnan toiminnasta.
-Meillä on ollut hyvä työyhteisö ja lisäksi -1980-90-luvuilla olimme mukana virkamiestyöryhmissä ja se oli erittäin antoisaa. Kyllä työtovereita ja kaikkia kohtaamisia jää kaipaamaan. Olenkin jo lupautunut seurakuntaan kiireapulaiseksi, Anita naurahtaa.
Esa Järvisen ensimmäinen pesti oli nuorisotyöntekijän sijaisena vuonna -82.
-Työ oli tuttua, koska itse olin ollut seurakunnan nuorissa ja täällä Puistolan kirkossa pääsin ripillekin, hän paljastaa. Papin tehtävässä Esa aloitti -85 ja hänet tunnetaan vahvasti Tapanilan pappina.
-Onhan se niin, että työpaikan on pitänyt olla järkevä, jotta samassa paikassa on pysynyt.
Jukka Holopainen puolestaan kehuu ajaneensa junalla kirkkojen ohi jo tammikuussa 1977.
-Soitin Immo Nokkalalle RUK:n kolikkopuhelimesta ja totesin tomerasti, että RUK:n oppilas Holopainen hakee teille pastoriksi. Minut vihittiin papiksi armeijan aikana ja kun pääsin sieltä ulos, aloitin heti työt vuoden 1984 alusta.
-Nokkala sanoi, että katsele vähän ensin. No 163 toimitusta oli heti ensimmäisenä vuonna, joten ei siinä paljon ehtinyt katselemaan, Jukka hymähtää.
Kanttori Timo Olli palkattiin Malmin seurakuntaan maaliskuussa vuonna 1984. Häntä oli jo aiemmin kysytty Malmille, mutta sovittu sijaisuus Järvenpäässä ajoi edelle. Kun uudestaan kysyttiin, otti Timo haasteen vastaan ja ilmoittautui yhdeksi kolmesta hakijasta ja tuli valituksi kanttoriksi alkuun Puistolan kirkolle.
-Hupaisaa oli, että sitten keväällä kirkkoherra Nokkala otti yhteyttä, vakinaisti minut ja totesi, että kyllä työ tekijäänsä opettaa. Siinä oli perehdytykseni työhön.
Myöhemmin Timo toimi Jakomäessä, Siltamäessä ja Pihlajamäessä. Kuorot ovat olleet joka paikassa vahvasti mukana ja niiden kanssa hän on esiintynyt myös ulkomailla. Yksi erikoinen kokemus oli, kun kirkkoherra Heikki Arikka pyysi vaihtamaan kuorojen nimet ”hienommiksi”. Timolle on ollut tärkeää, että seurakunnassa on voinut toteuttaa eri genrejä jazzia ja marssimusiikkia myöten sekä on voinut itse sovittaa ja säveltää musiikkia ja järjestää omiakin konsertteja.
Kvartetti toteaa, että sekä Nokkalan, että häntä seuranneen Pertti Simolan aikaan papit saivat tehdä töitä omien vahvuuksiensa mukaan ja mikä tuntui mielekkäältä.
-Moni on vuosien varrella ihmetellyt, että eikö suuri seurakunta ole hankala. Totuus on päinvastainen. Suuruus on ollut vahvuus. Ei ole tarvinnut hakeutua muualle töihin, kun täällä on voinut vaihtaa niin tehtävää kuin toimipistettä halutessaan, huomauttaa Esa Järvinen.
-On tosiaan ollut hienoa, että on saanut itse vaikuttaa siihen mitä tekee. Olen ollut 55 kertaa riparipappina, tehnyt työtä eri-ikäisten kanssa ja kun sitten toivoin loppuvuosiksi työtä ikäihmisten parissa, sain vastuulleni kaikki palvelutalot, Anita iloitsee.
Hänen toimipaikkansa on ollut käytännössä koko ajan Malmilla, kun muut ovat vaihtaneet toimipisteitä.
-Minä olen työskennellyt Malmilla, Pukinmäessä, Siltamäessä ja Pihlajamäessä ja pari vuotta siinä välissä Seurakuntayhtymässäkin lapsityön materiaalia tuottamassa. Mutta oli kyllä kiire tulla takaisin, Jukka tunnustaa.
Jukka muistelee lämmöllä niitä aikoja, jolloin kouluissa sai vielä käydä pitämässä aamunavauksia.
-Yhä tulee toiveita toimituksia suorittamaan sillä perusteella, että kävit silloin lapsuudessani koululla pitämässä kivoja aamuhartauksia, lapsityön parissa suuren osan uraansa toiminut Holopainen paljastaa. Viime vuosina suurta iloa hänelle ovat tuottaneet äijä-porukan kanssa rakennetun saunan kierrättäminen eri paikoissa ja saunan lauteilla syntyneet hyvät keskustelut.
Esalle Arvo Survon vierailu Malmin seurakunnassa oli merkittävä kokemus. 800 hengen kirkkoon pakkautui 2000 ihmistä. Kolehtiakin kertyi 47 000 markkaa.
-Siitä alkoi Venäjän työ, olemme tehneet sinne sata matkaa, itsekin olen ollut mukana yli 50 reissulla, Esa Järvinen kertoo.
Esalle myös entisten nuorten, nykyään ikinuorten kokoontumiset ovat olleet tärkeää toimintaa. Jokaiselle eläkkeelle jäänti on mieluisaa, vaikka ihmisiä ja Jukan mukaan etenkin ihmisten tarinoita tulee ikävä.
-Tuleva vapaa-aika kuluu Lions-toiminnassa, mökillä Aarresaarella, suvun parissa sekä toimituksissa, joihin yhä lupaudun arkisin, Jukka listaa.
Anita viettää nyt entistä enemmän aikaa miehensä ja labradorinnoutajan kanssa mökillä, paneutuu historiaan ja syksyisin marjastaa. Timo aikoo edelleen toteuttaa konsertteja ja on käytettävissä säestäjänä. Lisäksi Rautatiehistoriallinen seura sekä junaharrastus saavat häneltä enemmän aikaa. Esaa kiinnostaa myös historia, hän on mukana Tapaninvainion hissaryhmässä, harrastaa nykyään perhosten sijaan lintubongausta sekä remontoi ja matkustelee perheen kanssa.
