Valmentaja Henri Mattssonin mukaan etukäteen oli odotettavissa tiukkoja otteluja, joissa kaikilla joukkueilla oli realistiset mahdollisuudet voittaa peli. Ottelut ovat lyhyitä ja saattavat ratketa yhteen yksittäiseen suoritukseen. Palloliiton sarjoissa lähtötilanne on hieman toinen, kun peliaika on huomattavasti pidempi.
Ensimmäisessä pelissä mentiin kävelyvauhtia koko pelin ajan, eikä rohkeutta pelata ollut kuin parilla pelaajalla. Vastustaja rokotti nukahtamisista ja tuloksina häviö sekä tasapeli. Ottelun jälkeen olo oli ehkä hieman hämmentynyt ja luonnollisesti pettynyt, sillä joukkue ei ollut oma itsensä. Toisessa pelissä oltiin eri asenteella ja vauhti sekä pelaaminen oli vahvaa Tipsiä vastaan, kuten kuuluukin olla. Vastustaja saatiin aika aseettomaksi ja sen loistavasti pelannut maalivahti onnistuttiin ohittamaan kerran.
-Viimeisissä peleissä jalka ei noussut enää oikein kellään ja mikään ei tuntunut oikein onnistuvan. Peli kuitenkin parani loppua kohti, joten viimeiseen 20 minuuttiseen luottoa oli. Peli olikin siinä paremmin halussa, mutta vedot suuntautuivat jatkuvasti ohi tai yli. Vielä, kun omiin päästettiin epäonnisesti yksi maali, niin molemmista peleistä lähdettiin tappiot niskassa kotiin, harmittelee joukkueenjohtaja Marko Ravinen.
-Päivän esitykset heittelivät todella paljon toisistaan, joten päivästä jäi ristiriitaiset fiilikset. Pelaajat vaikuttivat olevan harmissaan kuten kuuluu, eikä paljoa hymyjä lähtiessä näkynyt.
-Kaikki pelit ja turnaukset ovat samalla hyviä paikkoja oppia itsestään ja joukkuekavereistaan uutta. Näitä kokemuksia hyödyntämällä peliesitys sitten pikkuhiljaa paranee. Joukkueen pelaaminen on parhaimmillaan hyvällä tasolla ja pelaajat itsekin sen tietävät, mutta kyseessä on vielä nuorten tyttöjen joukkue ja ailahtelevaisuus on yksi osa tätä kokonaisuutta, kiteyttää Marko Ravinen.