Etusivu Uutiset Fallkulla

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Fallkullan Kiilan maaperän sulfidipitoisuuksia kolmesta eri paikasta. Tutkimusten mukaan Fallkullan alueella voi esiintyä merkittävästi happamoituvia sulfidipitoisia maakerroksia.

GTK:n arvion mukaan sulfaattimaita on todennäköisesti vain maakerrosten yläosassa alle kolmen metrin syvyydessä, missä on liejuisempia merivaiheen sedimenttejä. Kahdessa näytepisteessä happamoituvaa tai jo happamoitunutta maaperää löytyi 1,25 metrin ja 2,95 metrin syvyyteen saakka.

Fallkullaan Kiilalle haetaan parhaillaan maapohjan stabiloijaa. Kilpailutusta järjestää Helsingin kaupungin Stara. Se on lisännyt sulfiditiedot kilpailutusasiakirjoihin. Niiden mukaan työmaa-alueelta kaivetut savimaat tulee tarvittaessa kalkita happamuuden ja raskasmetallien liukenemisen ehkäisemiseksi ja peittää väliaikaisesti puhtailla maakerroksilla. Työmaalta syntyvien sade- ja hulevesien laatua tulee seurata.

Seuranta on työmaan valvojan vastuulla. Hänellä tulee olla riittävä asiantuntemus happamien sulfaattimaiden tunnistamiseen. Mahdollisista happamista sulfaattimaista pitää ilmoittaa Uudenmaan ELY-keskukseen. Kaivumassat on läjitettävä niin, etteivät ne pääse valumaan tai liettymään veteen ja kulkeutumaan ympäristöön.

Fallkullan Kiila sijaitsee muinaisen Litorinameren korkeimman rantatason alapuolella ja alueella, jolla tavataan melko yleisesti happamoituvia sulfidipitoisia maakerroksia. Sulfidia on paljon myös esimerkiksi Malmin lentokentän alueella.

Happamalla sulfaattimaalla tarkoitetaan sulfidirikkipitoista maaperää, jossa on sekä hapettunut hapan maakerros, että hapettumaton sulfidirikkipitoinen maakerros, tai vain toinen näistä.

Sulfidipitoista savimaata kaivettaessa ja hapen kanssa reagoidessa sulfidisaven sisältämät rikkipitoiset mineraalit hajoavat ja muodostavat rikkihappoa. Rikkihappo syövyttää niin betonia kuin metalleja. Sateiden tai sulamisvesien mukana sulfaattimaiden metallipitoiset vedet huuhtoutuvat vesistöihin ja voivat merkittävästi alentaa veden ph-arvoa.

GTK on sanonut sulfidipitoisen maan kuuluvan Suomen pahimpiin ympäristöongelmiin.

Pirjo Pihlajamaa

lehmät torilla

Sompiontorilla moni kulkija hieraisi silmiään kuin haamun nähneenä lauantaina iltayhdeksän aikoihin. Juna-aseman vieressä Alepan edessä seisoi valkoisia lehmiä, isoja ja pieniä.

Tapanilalaisten Facebook-sivuillakin jo hämmästeltiin, mistä lehmä tupsahtivat paikalle. Lopulta selvisi, että karja ei ollut karkuteillä, vaan taluteltu torille Fallkullan kotieläintilalta. Siellä oli viikonloppuna nuorten yöleiri, ja yksi leirin kohokohdista oli kauppareissu tilan nelijalkaisten nuorisotyöntekijöiden eli nautojen kanssa.

Fallkullan lauhkeiden lapinlehmien näkyminen Koillis-Helsingin katukuvassa ei ole mitenkään tavatonta. Esimerkiksi joka talvi tilan lehmät nuoriso-ohjaajineen lähtevät lasten kanssa pulkkamäkeen.

Pirjo Pihlajamaa

Fallkullan kotieläintilan shetlanninponi Laku-Pekka on laukannut tänään vihreämmille laitumille. Laku-Pekka työskenteli kunnioitettavasta 25 vuoden iästään valtaosan eli 20 vuotta Fallkullassa.

– Täällä on kova suru ja tämä on raskas juttu kaikille, koska Laku oli niin tärkeä monelle, sanoo tilan työnjohtaja Laura Paunonen murhemielellä.

Poniruuna päätettiin viedä viimeiselle matkalleen ennen kuin sen vanhuudenvaivat alkaisivat käydä liian tuskallisiksi.

– Lakulle oli kehittynyt nivelrikkoa ja sen kävely oli jo hitaampaa. Sitä oli kipulääkitty, mutta sen olemuksesta huomasi jo alkaneen väsymyksen. Niinpä ajattelimme että parempi päästää poni pois ennen kuin se alkaa kärsimään.

Kun ponin kolme hevoskaveria lähtivät tänään Haltialan tilalle kesälaiduntamaan, kuljetettiin Laku-Pekka Viikin hevossairaalaan, jossa klinikan eläinlääkäri nukutti monille niin rakkaaksi tulleen ponin ikiuneen.

Nuorisotyöntekijä Lakusta tuli juuri ennen joulua 1994.

– Päivämäärä oli 20.12.1994. Ohjaajat sanoivat, että nyt te nuoret saatte joululahjan. Joulupukki tuli mukanaan Laku-Pekka, jonka ympärillä oli punainen rusetti, Paunonen muistelee mieleensä piirtynyttä sykähdyttävää hetkeä, jolloin hän itse oli tilalla käyvä 15-vuotias nuori.

Pieni ja pippurinen poni ei päästänyt ketään liian helpolla ja ehti vuosien mittaan kasvattaa aikuiseksi lukemattoman määrän pääkaupunkilaislapsia ja –nuoria.

Valtakunnan julkkis Laku-Pekasta tuli toukokuussa 2011, jolloin poni yön tullen varastettiin ja löydettiin seuraavana päivänä vahingoittumattomana keravalaisen hevostallin pihalta.

Lakun ensimmäiset hevosystävät Fallkullassa olivat Silver-poni ja suomenhevonen Tommo. Viimeisiksi jäivät nyt Haltialassa pikkuystäväänsä muistelevat suomenhevonen Puhti, russponi Qina ja risteytysponi Wissy.

Pirjo Pihlajamaa