Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Helmikuun alkuviikot ovat oikeastaan yhtä juhlaa. Viime tiistaina vietettiin kansallisrunoilija Runebergin päivää, joskin jotkut yhdistävät päivän vahvemmin herkullisiin torttuihin kuin runoihin. Viime keskiviikkona oli pohjoisimman Suomen, saamelaisten kansallispäivä. Huomenna torstaina juhlinnan kohteena ovat ystävät. Heitä muistetaan kortein, someviestein, pienin lahjoin ja etenkin ajatuksin. Ystävänpäivästä on myös tullut monille erityinen päivä, jolloin keskellä viikkoakin tehdään kavereiden kanssa jotain mukavaa. Käydään leffassa, konsertissa, ulkona syömässä tai vaikkapa yhdessä lenkkeilemässä.

Tänä vuonna ystävänpäivä osuu olemaan myös penkkaripäivä. Silloin siis keräillään karkkeja lukioiden pihoilla ja lähistöillä sekä tutkaillaan, millaisia iskulauseita tulevat ylioppilaat ovat autojensa lavoihin taiteilleet. Perjantaina vuorostaan ilakoivat ”vanhat” vallaten koulun pois lähteneiltä abeilta. Vanhojen päivistä käynnistyy koululaisten talvilomaviikko ja ylioppilaskirjoituksiin lukeminen. Talvilomaviikolla kirjastot, Malmitalo ja monet urheiluseurat järjestävät lapsille ilmaista tai edullista tekemistä vapaapäivien iloksi.

Vaalikampanjat ovat vähitellen käynnistymässä toden teolla. Myös Koillis-Helsingistä on eduskuntavaaleissa ehdokkaita, jotka haluaisivat kansakuntamme asioista päättämään. Vaaleissa nostetaan esille monia erilaisia teemoja aina viime päivien kuumasta perunasta eli vanhusten hoidosta lähtien. Ilmastoasioihin tulevat ainakin tapanilalaiset kiinnittämään erityistä huomiota ja Tapanilassa tullaan myös järjestämään vaalitenttejä, joissa nimenomaan ilmaston muutokseen ja sen pysäyttämiseen liittyvät asiat ovat esillä. Koillis-Helsingin, nykyiseltä nimetään Pohjois-Helsingin Yrittäjät, puolestaan järjestävät vaalitentin yrittäjätaustaisille ehdokkaille.  Ääntään ei kannata antaa kenellekään perehtymättä ehdokkaan ajatuksiin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tapanilassa keskusteltiin viikko sitten ilmaston lämpenemisestä, hiilibudjetin loppuun kulumisesta ja kaikesta siitä, mitä ilmastonmuutoksesta ehkä seuraa. Ilmastoystävällisyys nousi toiveeksi ja tavoitteeksi, johon mosalaiset haluaisivat yhä paremmin yltää. Helppoa keinoa siihen ei vain löydy. Muutoshalun täytyy löytyä itsestä ja omista valinnoista, ei vain toisten ja päättäjien toimesta.

Pukinmäessä pormestarin asukasillassa puhuttiin puolestaan asemien turvattomuudesta ja luotaantyöntävyydestä. Yhdeksi ratkaisukeinoksi todettiin erilaisten palveluiden keskittäminen asemille, jolloin ns. omavalvontaa olisi huomattavasti enemmän.

Nyt näitä kahta asiaa ollaan yhdistämässä muun muassa HSY:n toimesta. HSY:llä on meneillään vähähiilisten asemanseutujen kehittäminen ja yhteiseurooppalaisen SMART-MR -hankkeen toteuttaminen, jonka yhtenä osana on Fiksu Assa –hanke. Siinä osalla asemista tullaan toteuttamaan erilaisten yritysten ilmastofiksujen palvelujen tarjoamista viikon ajan asemilla. Yksi testipaikaksi valituista asemista on Malmin asema. Yhtenä tavoite hankkeella on pienentää kuluttajien hiilijalanjälkeä, kun palveluita saisi ohikulkumatkalla. Tarkemmin tuosta hankkeesta kerromme ensi viikon lehdessä.

Reippaat lumisateet ovat saaneet monenlaista käytöstä aikaan. Hiihtäjiä näkee välillä sukset jalassa ylittämässä ajorataa, sillä nyt on voinut hiihtää lähes missä vain, umpihangessa. Autoilijoilla on tekemistä omalla kaistallaan pysymisessä, kun välillä ajoradalla on paksuun lumeen painuneet lumiurat, jotka ohjaavat mihin sattuu. Osa pihojaan puhdistavista työntää lumet sujuvasti ajotielle tai sen yli toiselle puolelle välittämättä muille aiheutuvasta haitasta. Risteyksissä on niin valtavia kinoksia, ettei niiden takaa tulevia jalankulkijoita tai ajoneuvoja näe kukaan osapuolista. Nyt tarvitaan malttia ja varovaisuutta. Kevättä saadaan vielä odottaa.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Pakkaset, korkeat kinokset ja hyytävä tuuli saa joinakin hetkinä toivomaan, että olisi talviunta nukkuva karhu. Onneksi kylmyys ja lumihanget eivät ole saaneet ihmisiä jättäytymään vain sisätiloihin, vaan uloskin lähdetään. Pukinmäessä pormestarin asukasilta veti hyvin asukkaita paikalle ja alkuillan aulatilaisuudessa oli suorastaan tiivis tunnelma. Esittelytiskeillä riitti väkeä kyselemässä niin joukkoliikenteen muutoksista kuin rakentamisesta.

Tapulikaupungissa kokoontui torstaina joukko Tapulin ja Puistolan alueen yrittäjiä kaupungin yritysluotsin ja aluetyöntekijän koolle kutsumina. Tarkoitus oli pohtia miten Tapulikaupungista saataisiin yrittäjille ja asukkaille mukavampi paikka ja samalla kuultiin ajankohtaista tietoa liiketilojen kohtalosta. Monelle tuli yllätyksenä se, ettei R-kioskin omistajalta oltu edes kysytty halua ryhtyä Postin asiamieheksi. Syynä saattoi olla R-kioskin pienehkö tila. Tapulikaupungin yrittäjien tunnelmiin palaamme tarkemmin ensi viikon lehdessä.

Lauantaina sai Tapanilassa ensi-iltansa Setä Tuomon Tupa. 110-vuotias teatteri oli ottanut aikamoisen näytelmän urakoitavakseen, mutta selviytyi siitä mainiosti. Ihmisten eriarvoisuutta käsittelevä aihe on varsin ajankohtainen yhä tänäkin päivänä. Ohjaaja ja dramatisoinnista vastannut Ari Wahlsten oli nostanut esitykseen osuvia yhteyksiä aina nykypäivään asti. Synkästä teemasta huolimatta näytelmä oli myös viihdyttävä.

Ulkonakin tapahtuu. Suutarilan ala-asteella, sisällä ja ulkona, koetaan tulevana sunnuntaina perinteiset Helmihulinat. Seuraavana viikonloppuna on sitten Siltamäen Talviriehan vuoro. Ajatelkaapa, jos kaikkia noita tapahtumia kukaan ei viitsisi järjestää. Niihin tarvitaan lukuisa joukko innokkaita vapaaehtoisia ideoimaan ja toteuttamaan sekä usein myös paikallisten yrittäjien tukea. Vaivannäöstä huolimatta yhdessä tekeminen on palkitsevaa sekä tuottaa iloa suurelle joukolle lähistön ihmisiä. Ulos ja liikkeelle!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Menneet ajat kiinnostavat nykypolvea. Vanhat valokuvat ja filmit omista lapsuusajoista ja lapsuuden maisemista ovat haluttua katsottavaa. Museoviraston Finna-kokoelmia internetissä käy moni selaamassa.  Samoin SA kuva-arkiston sota-ajan kuvat näiltä nurkilta kertovat, millaista esimerkiksi Malmin ja Tapanilan nurkilla on ollut sodan aikana. Mihin pommit ovat osuneet, miten väki pukeutui tuolloin ja millaisia ajoneuvoja silloin pitkälti hiekkapäällysteisillä kaduilla näkyi. Malmin lentokentältäkin on paljon mielenkiintoisia vanhoja SA-kuvia, olihan se sodan aikaan tärkeässä roolissa.

Vanhoja kaitafilmejä katseltiin viime perjantaina Tapanilan Kylätilalla. Filmi-ilta yllätti järjestäjänsä, sillä vanhoja Mosan kuvia olisi halunnut nähdä lähemmäs 80 ihmistä, enemmän kuin saliin mahtui. Niinpä uusinta on luvassa ensi viikon perjantaina. Nykypäivään siirrytään Malmilla, jossa ensi-iltansa ensi torstaina saa Longinojasta kertova dokumentti. Dokumentista selviää, millainen oli Longinojan tilanne 20 vuotta sitten ja miten puron tila on kohentunut aktiivisten ihmisten toimesta taimenten suosimaksi kutupaikaksi ja kuinka siitä on tullut suosittu luontopolku.

Historiasta on paljon opittavaa. Ennen kaikkea menneisyys kertoo sen, että ihmisten aktiivisuudella, yhteisöllisyydellä ja talkoohengellä on saatu paljon aikaan. Tienhoitokunnat huolehtivat teiden kunnosta, vapaapalokuntalaiset tulipalojen taltuttamisesta ja kaupunginosayhdistykset järjestivät kaiken muun ohella myös paljon virkistystoimintaa, elokuvailtoja, iltamia ja tansseja. Valtaosa yhdistyksistä ja seuroista toimii yhä, mutta niiden toimintatavat ovat saattaneet aikojen saatossa muuttua ja aktiivinen toimintaa järjestävä väki vähetä. Suutarilan Omakotiyhdistys vietti juuri 50-vuotisjuhliaan. Yksi sen uudemmista toimintamuodoista, jo vuosia jatkunut kylätalkkaritoiminta, mahdollistaa monien iäkkäiden omakotiasukkaiden selviämisen pakollisista pihapuuhista. Näitä tekijöitä tarvitaan.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Lunta on viime aikoina saatu monen mielestä ihan riittävästi. Aurauskalustolle on riittänyt töitä ja samoin hiekoittajille, sillä lämpöasteiden ja pakkasen vaihtelu on saanut kulkureitit välillä vaarallisen liukkaiksi. Yhä useampi paljon ulkona liikkuva hankkiikin nasta- tai kitkapohjakengät. Lapsille lumi tuottaa iloa. Malmintorinkin isoissa lumikasoissa näkyy harva se päivä pieniä lapsia liukumassa mäkeä. Auraamattomilla pikkukaduilla pulkka on aamuisin huomattavasti rattaita helpompi kuljetusväline lapsiaan päiväkoteihin vieville. Ja lasten mielestä se on kivaa kyytiä. Se ei kuitenkaan ole kivaa, eikä turvallista, että moni autoilija puhdistaa lähtiessään vain tuulilasiin pienen lumiaukon, eikä näe tuulilasista saati sivuikkunoista kunnolla ulos. Se on turvallisuusriski, etenkin pulkassa vedettävien lasten huomioimisessa.

Lumen tulo on myös hiihtäjille iso ilon aihe. Moni on jo toimituksestammekin kysellyt, koska Malmin lentokentän ympäri kulkeva latu on käytettävissä. Innokkaimmat hiihtävät ilman valmiita latuja. Tuleville talvitapahtumille lumentulo on myös hyvä asia. Lasten hiihtokisojen järjestäminen onnistuu taas ja talvikeleillä on helppo järjestää muutakin mukavaa ulko-ohjelmaa. Me Lähitiedossa toivomme lasten innostuvan lumiukkojen tekoon. Sitä varten julistimme lumiukkokisan, johon tenavat voivat osallistua yksin, kaksin tai vaikka koko päiväkotiryhmän voimin. Ja kuva kannattaa ottaa heti lumiukon valmistuttua siltä varalta, että seuraavana päivänä taivaalta tuleekin taas vettä.

Runsaalla lumentulolla voi olla vaikutusta siihen, miten innokkaasti ihmiset osallistuvat erilaisiin tapahtumiin. Tänä perjantaina nähdään Kylätilalla Tapanilassa vanhoja kaitafilmejä ja ensi torstaina voi tavata pormestarin Pukinmäessä. Näihin tapahtumiin kannattaa lähteä vaikka hangessa kahlaten. Lumitöistä nauttivilla on nyt erinomainen mahdollisuus tarjota naapuriapua heille, joiden omat voimat eivät lumien siirtelyyn riitä. Jouluna moni halusi muistaa apua tarvitsevia, sitä voi jatkaa nyt lumitöissä auttamalla.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Vuotta 2019 on nyt eletty reilu viikko. Mitään merkittävämpiä ikäviä tapahtumia uusi vuosi ei ole onneksi sisältänyt. Tammikuu on usein varsin hiljainen kuukausi, mutta tänä vuonna jo heti ensimmäisinä viikkoina täällä koetaan useita tavallisuudesta poikkeavia tapahtumia. Tulevana lauantaina Tapanilan urheilukeskuksella järjestetään isot kansainväliset karatekisat, joihin tulee tuomareitakin useista eri maista. Tammikuussa saapuu pormestari Pukinmäkeen asukasiltaa pitämään ja asukkaiden tuntoja kuulemaan. Suomen toiseksi vanhin suomenkielinen teatteri, Tapanilan Työväen Näyttämö, tuo pian ensi-iltaan 110-vuotisjuhlanäytelmän ja tammikuun lopulla saa ensi-iltansa myös Longinojasta kertova dokumenttifilmi.

Mistä vuosi 2019 tulee sitten jäämään mieliin? Jos asiaa kysyy Malmin lentoaseman ystäviltä, he varmasti toivovat, että tänä vuonna tehtäisiin päätös säilyttää kenttä ilmailukäytössä ja myös kehittää sitä erityisesti sähköisen ilmailun kenttänä. Puistola-Jakomäki-Alppikylä -akselilla toivotaan päätöstä rakentaa Helenin biolämpölaitos johonkin muualle kuin Tattarisuolle. Tapanilassa toiveena on vanhan autokoritehtaan säilyminen taidekeskittymänä ja että kohtuukorkeita kerrostaloja rakennettaisiin vain puretun Sanduddin tehtaan tontille. Asukkaita selkeästi huolestuttaa se, että oma asuinympäristö on muuttumassa aivan toisenlaiseksi, vähemmän viihtyisäksi ja turvalliseksi.

Suutarilassa ja Tapulikaupungissa asukkaiden suurena toiveena on edelleen yhteisen kokoontumispaikan löytyminen tai vähintäänkin seurakuntakotien säilyminen. Seurakuntakodit ovat avanneet ovensa monille muillekin toimijoille kokoontua, sillä kokoustiloista on iso puute. Yksi asukkaiden toive kaupunkiin päin onkin, että jokaisessa kaupunginosassa olisi jokin isompi yhteiskäyttötila, jotta erilaiset toimijat ja järjestöt voisivat hyödyntää. Puistolassa sellaista toivotaan vanhaan kansakouluun, joka on vuokrattu päiväkotikäyttöön. Kaikille osapuolille on hyötyä siitä, että asukkaat pääsevät kokoontumaan, suunnittelemaan ja tekemään yhdessä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Joulu tuli ja meni. Edessä on vuoden vaihtuminen. Maanantaina rakettien pauke ja käry täyttävät taas illan ja vuoden ensimmäisenä aamuna luvassa lienee roskaisia puistoja ja teiden varsia. Näin on ollut jo useampana vuonna. Samaten useampana vuonna koiranomistajat, pienten lasten vanhemmat ja monet ikääntyneet ovat toivoneet, että uudenvuoden ilotulitteista päästäisiin eroon. Aivan samoin kuin uuden vuoden tinojen myynti lopetettiin niiden lyijypitoisuuden vuoksi. Samalla kun hengitysilma pysyisi paremmanlaatuisena, jäisivät säikähdykset monilta kokematta, ympäristö sotkeentuisi vähemmän ja muutamilta vuosittaisilta ilotuliteonnettomuuksiltakin säästyttäisiin.

Uudelta vuodelta toivoo aina kaikenlaista hyvää. Esimerkiksi sen verran lunta ja pakkasta, että halukkaat pääsisivät hiihtämään Malmin lentokentän ympäri ja lapsille voisi jäädyttää lähikentille luisteluradat. Talvella ulkoilu jää helposti vähiin, ellei ole mukavaa tekemistä. Liukasta saisi olla vain luistelukentillä, ei jalkakäytävillä, sillä Malmin sairaalan päivystyksessä lienee muutenkin varsin kiirettä. Ihmisillä toivoisi riittävän samanlaista auttamishalua kuin ennen joulua, jolloin lähimmäisiä, tuttuja ja täysin vieraitakin ihmisiä, haluttiin muistaa ja auttaa monin tavoin. Sitä välittämistä tarvitaan ympäri vuoden.

Tammikuussa Pukinmäessä saadaan nauttia pormestarivierailusta. Silloin asukkaat saavat kysellä asuinaluettaan koskevista, mieltä painavista kysymyksistä. Pukinmäen asemanseutu lienee jälleen yksi esille nouseva asia. Toinen saattaa olla Malmin lentoasema, vaikka se ei Pukinmäen rajanaapuri olekaan. Pukinmäki on vanhaa upeaa asuinaluetta, jotta täydennysrakentaminen muuttaa muiden kaupunginosien tapaan yhä kaupunkimaisemmaksi ympäristöksi. Toivottavasti vanhoja hienoja rakennuksia ymmärretään säilyttää ja pitää kunnossa. Vanha ja uusi ovat sulassa sovussa kaupungin keskustassakin, miksi ei siis myös muualla.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viikon päästä keskiviikkona joulu alkaa jo olla takanapäin. Mutta juuri nyt pohditaan vielä viimeisiä lahjoja ja muita jouluun liittyviä tehtäviä. Viikonloppuna moni tekee joulusiivousta, hankkii kuusen ja piipahtelee tuttujen luona viemässä joulutervehdyksiä. Niitä toivoisi vietävän erityisesti yksin asuville, heille, joiden luona ei kukaan ehkä aattona vieraile. Joulukuusia myydään monilla toreillamme. Osa on tavallisia kuusikauppiaita, osa kuusista kartuttaa eri yhdistysten kassaa. Näin esimerkiksi Puistolassa, jossa leijonat perinteiseen tapaan pyörittävät kuusimyyntiään – nykyään VPK:lla. Tuon kuusimyynnin tuotosta tulevat alueen muut toimijat myöhemmin hyötymään.

Joulu on hyvän tahdon aikaa. Kiireistä huolimatta hymy on herkässä. Hyvä tahto näkyy siinäkin, että Malmilla Pelastusarmeijan Joulupadalle kertyy paketteja ja rahalahjoituksia, samoin Kirkon kotimaanapu saa lahjoituksia, joilla hankitaan erityisesti alueen ikäihmisille lämpimiä vaatteita. Myös vähävaraisten lasten joulua on moni halunnut avittaa lahjoituksin. On ankea ajatus, että joku lapsi ei saisi tänä jouluna yhtään lahjaa tai joulupöydässä ei olisi arjesta eroavia herkkuja. Onneksi joulun laatikkoruoat ja riisipuuro on suhteellisen helppoja tehdä itsekin ja niiden raaka-aineet ovat edullisia.

Talvipäivänseisausta vietetään ennen joulua, tulevana lauantaina. Se on siis vuoden lyhin päivä. Auringonnousu ajoittuu täällä etelässä lähemmäksi puoli kymmentä ja laskeekin jo pian kolmen jälkeen. Helsingissä päivän pituus on tänä vuonna vain viisi tuntia, 49 minuuttia ja neljä sekuntia. Hyvä puoli on se, että siitä se päivä alkaa pidetä sekunti sekunnilta.

Nyt kuitenkin valmistaudutaan jouluun. Tämä lehti on joulunumeromme, jolla me täällä toimituksessa sekä myös monet alueen yrittäjät, ilmoittaja-asiakkaamme, haluamme toivottaa lukijoille hyvää joulua. Tapaninpäivänä ei lehti ilmesty. Sen sijaan seuraava numero julkaistaan poikkeuksellisesti lauantaina 29.12.

Oikein mukavaa ja levollista joulua kaikille!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tämänkin joulun alla on useita keräyksiä, joilla hankitaan joko lahjoja, kukkia tai lahjakortteja heille, joiden joulu olisi muuten varsin ankea. Malmin seurakunnassa on tänä vuonna kerätty lasten lelujen sijaan lahjakortteja, joilla perheet voivat itse hankkia mitä haluavat. Toivottavasti lahjat silti ehtivät koteihin aatoksi, sillä pelkkä kirjekuori ei juuri lapsia ilahduta. Yksinäisiä ikäihmisiä ilahdutetaan joulukukilla, joita välittää muun muassa malmilainen Vihertalo Lintumäki. Moni yritys puolestaan osoittaa vaikkapa joulukortteihin tai yrityslahjoihin varaamansa rahat jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Näin tekee esimerkiksi Malmin Teboil.

On äärettömän hienoa muistaa heitä, joilla joulunakin on pulaa ruoasta tai seurasta. Monelle lapsiperheelle se, ettei lapsille olisi antaa mitään joululahjaa on vaikea asia. Etenkin kun päiväkodeissa ja kouluissa lapset kertoilevat saamistaan lahjoista. Moni ikäihminen taas ilahtuu siitä, että ovikello soi ja sen takana on kukkasta tuova ihminen, jonka kanssa saa vaihtaa muutaman sanan. Juttutuokio voi olla kukkaakin tärkeämpi asia. Monet ovat myös osallistuneet joulukorttientekotalkoisiin, joilla ilahdutetaan veteraaneja, yksin asuvia, tai laitoksissa olevia vanhuksia. Tavoitteena on ollut, että esimerkiksi palvelutaloissa voitaisiin kaikille asukkaille jakaa jonkun askartelema kortti. Näihin korttitalkoisiin osallistuivat myös perusteilla olevan paikallisen Leo-klubin nuoret.

Malmille ilmestynyt heijastinpuu oli mainio idea sen toteuttajalta. Sateinen harmaus ja iltojen pimeys yhdistettynä tummiin vaatteisiin on autoilijoiden kauhistus. Ellei kotoa löydy yhtään heijastinta vaatteisiin kiinnitettäväksi, voi Malmintorilla sijaitsevalta puulta käydä katsomassa, olisiko siellä vielä heijastimia otettavaksi. Ja sinne saa niitä myös viedä muiden turvaksi. Usein hyvät ideat eivät ole rahasta kiinni. Ja jos taas keksin hyvän, mutta kalliin idean, se kannattaa kertoa kaupungin osallistuvan budjetoinnin kyselyyn, sitä kautta voi rahoitus löytyä useita ihmisiä hyödyntäville asioille.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Huomenna on hieno päivä, silloin juhlitaan 101-vuotiasta Suomea. Maamme itsenäisyyttä puolustaneita on elossa yhä vähenevä joukko, sydämelliset kiitokset kaikille heille! Sodassa moni menetti henkensä tai terveytensä, ja monen mielenterveys kärsi vaikeuttaen elämää rauhan koitettua. Me nykypolven suomalaiset emme voi käsittää, mitä pitkälti jo edesmenneet isovanhempamme ovat joutuneet kestämään. Huomisaamun lipunnostot ja muut juhlallisuudet ovat tärkeitä tilaisuuksia näiden menneiden polvien tekemän uhrauksen kunnioittamiseksi.

Sain viime viikolla jututtaa nykyään Jakomäessä asuvaa 100-vuotiasta miestä. Monien muiden sodankäyneiden tapaan hänkin mielellään unohti sotavuodet ja puhui mieluummin iloisemmista ajoista. Hänen elämänsä aikana Suomi, kuten muukin maailma, on muuttunut rajusti. Kaikki on kehittynyt ja elämästä tullut erilaisten tekniikan keksintöjen voimin toimivaa. Oman pitkän ikänsä salaisuutena hän piti yksinkertaista elämää ja lapsuusvuosien puhdasta, itse tuotettua ruokaa. Edelleenkään hän ei elämäänsä ylellisyyksiä kaipaa, vaan nauttii pienistä iloista ja on varsin vähään tyytyväinen. Ja erityisen tyytyväinen hän on Suomen itsenäisyyteen.

Sotien aikuisia rakennelmia on täälläkin jäljellä joitakin. Maahan kaivetut juoksuhaudat alkavat olla puiden lehtien täyttämiä ja osin sortuneita etenkin täällä Koillis-Helsingissä, jossa niitä ei ole yritettykään pitää kunnossa. Samaten tuhoutuminen uhkaa sodan aikana ahkerasti palvellutta kaupungin ainoaa, Malmin, lentoasemaa. Helsingin kaupunki haluaa muuttaa yhä toiminnassa olevan lentokentän asunnoiksi, aivan toisin kuin useissa muissa Euroopan pääkaupungeissa. Olisi mielenkiintoista tietää, moniko kaupungin päättäjistä, tai ylipäänsä omistusasunnon hankkimista harkitsevista ihmisistä, olisi valmis ostamaan kalliin omistusasunnon suunnitellun biolämpövoimalan ja perinteikkään Tattarisuon teollisuusalueen vierestä. Ne eivät ole alkuunkaan houkuttelevia naapureita, toisin kuin Arabianrannan merinäköalat tai Viikin luontoalueet.

Päätoimittaja Teija Loponen